Viimeinen kuukausi on ollut varmasti epäilemättä elämäni rankinta aikaa. Sen lisäksi, että arki on muutenkin raskasta, iskeytyi kuvioihin mukaan hyvin todennäköinen homevaurio asunnossa, joka tosin selitti todella ison osan monista avoimista kysymyksistä. Tai ehkei ihan kaikkia, mutta niin paljon, että osaksi pää huokaisi helpotuksesta. Homevaurio, niinkuin ei mikään muukaan äkillinen katastrofi (tai no, vakuutusyhtiö ei ainakaan laske sitä äkilliseksi..) ole koskaan mitenkään toivottu eikä siihen voi mitenkään varautua. Eikä sitä usko todeksi, ennenkuin se todella osuu omalle kohdalle. Eikä oikein vielä silloinkaan.
Päätin jo homeasiasta ensimmäistä kertaa kuullessani, että blogistani ei sitten tule minkäänlaista homepaasausblogia. Kaikenlaisia homekirjoituksia on netit pullollaan, ja totta tosiaan olen niitä itsekin yrittänyt välttää. Joka tekstissä on aivan eri ohjeet ja vinkit, eikä niitä uskaltanut liiemmin katsoakaan. Toinen käski hävittämään suoriltaan kaiken, toinen neuvoi pesemään hyvin - jos sitäkään. Ei todella tehnyt mieli hävittää kaikkea, ja toisaalta aluksi se toi turvaa, ettei kaikkea ehkä tarvitse hävittää. Päätin kirjoittaa vain rehellisesti siitä, miten tämä kaaos vaikuttaa juuri meidän arjessa, eikä yleistää tämän homeasian kanssa painivien perheiden tilannetta.