Monesti puhutaan siitä, kuinka vaikea on hallita montaa asiaa samaan aikaan, varsinkaan jos kyseessä on isoja asioita. Terveydenhuollossa monisairas ja/tai monivammainen lapsi on mielestäni edelleen hieman ongelmallinen asiakas, kohtaaminen perheen kanssa saisi olla paljon harkitumpaa ja laadukkaampaa. Monisairaiden perheiden kanssa työskentelyyn pitäisi mielestäni panostaa enemmän jo kouluttautumisvaiheessa ja perheet ottaa paremmin kokonaisuutena huomioon. Minulla olisi kymmenittäin tarinoita kerrottavana tästä aihepiiristä, mutten halua mennä pelkästään omiin kokemuksiini. Sen sijaan minulla on myös kokemusta kymmenittäin ihanista, koko perheen huomioivista kohtaamista alan rautaisten ammattilaisten - sekä uusien tulokkaiden kanssa. Kaikesta ei siis tarvitse valittaa, mutta muutaamiin kohtiin kiinnittäisin huomiota perheiden kohtaamisessa
Perheessä, jossa lapsi sairastaa, joutuu yleensä muiden ongelmat vähemmälle. Sisaruksien ongelmat saattavat kasaantua huomaamatta, eikä niihin osata välttämättä reagoida. Sisarukset saattavat piilottaa omat huolensa ja murheensa, koska saattavat havaita vanhempien surun ja väsymyksen. Kukaan ei voi lopullisesti piilottaa vanhempana omaa väsymystään - eikä mielestäni niin kuulu tehdäkään. Sisaruksia otetaan monessa paikassa aivan liian vähän huomioon - konkreettisesti ja ihan ajatustasolla. Vanhempi saattaa pallotella kahden lapsen hoitamisen välillä todella väsyneenä - eikä kukaan vaikuta ymmärtävän. Avun saaminen saattaa monelta taholta voi viivästyä jos uskoo pärjäävänsä ilman apua, ja apua otetaan vastaan monesti vasta sitten, kun se on jo hieman liian myöhäistä. Perheessä, jossa lapsi sairastaa, tulisi koko perhe ottaa kokonaisuutena huomioon.
Jokaisen yksilön vointi, henkisen tuen tarve, fyysisen avun tarve. Avun saaminen ei tulisi olla niin äärettömän ison prosessin takana.
Jokaisen yksilön vointi, henkisen tuen tarve, fyysisen avun tarve. Avun saaminen ei tulisi olla niin äärettömän ison prosessin takana.