lauantai 30. huhtikuuta 2016

Vappu sairaalassa - suurta huolta

Kirjoittelinkin jo blogin facebook-sivun puolella että meillä ollaan sairaalassa ja koko poppoo on ollut aika väsynyt, joten blogissakin on ollut hiljaisempaa. On ollut tärkeämpää keskittyä sairaala-arkeen ja meidän minin parantelemiseen.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Lapsi se on vammainenkin lapsi

Tänään olin vieraana Mtv3 aamuohjelmassa Huomenta Suomessa. Haastattelu kesti vajaa 10 minuutia, mutta sen seuraukset ovat olleet jo nyt uskomattomat. Haastattelun voit katsoa täältä (katsomo), jos se on jäänyt sinulta katsomatta. Haastattelun pohjalta on myös tehty uutisotsikko, jonka näet täältä. Sitä on tähän mennessä (vajaa 4h ilmestymisestä) jaettu yli 2.500 kertaa. Se on ihan älytön määrä.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Hyvä äiti erityistä tukea tarvitsevalle?

Viimeinen viikko on ollut hyvin raskas mulle itselle. Oon joutunut kamppailemaan useiden erilaisten asioiden kanssa, joista osa on ihan täysin mun oman pään sisällä, osa taas sellaisia joille en yksinkertaisesti voi itse mitään. Jonka etenemiseen tai päätökseen en voi itse vaikuttaa vainka kuinka haluaisin yrittää. Lasteni voinnit eivät ole olleet hyviä lähiaikoina ja huoli on suuri. Olen vain niin voimaton kaiken fyysisen oireilun kanssa, kun suhteellisen vähän voin mitään itse tehdä.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lapsimessuilua erityislapsen kanssa

Perjantaina meidän perhe lähti tutustumaan Lapsimessujen antiin. Sain messuille blogipassin ja tarkoituksenani oli mennä katsastamaan miltä messuilu tuntuu erityislapsen kanssa, kun moni asia ei ole niin normaalisti. Aluksi ahdisti, miten kaikki tulisi menemään, mutta reissu oli lopulta superhyvä!


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Aurinkoenergiaa!

AURINKOA! KEVÄT! LÄMPÖÄ!

Mä en todella oo koskaan ollut mikään kesäihminen, äiti tietää sen ainakin varsin hyvin. Mä oon jopa jättänyt perheen yhteisiä etelänmatkoja väliin osaksi sen takia, että siellä on niin kuuma (ja osaksi sen takia että en jaksanut riidellä sisarusten kanssa, terkut heille). Mä oon aina tykännyt talvesta. Kylmästä, pakkasesta, lumesta. Kunnes synty lapset. Ulkovaatteet ja äh.. Kaipaan helppoutta!

Kevät on ihanaa aikaa. Aurinko paistaa taas vihdoin ja oikeasti tuntuu jo lämpimältä. Olen seuraillut päivien lämpötiloja, eivätkä ne vielä ole kovin paljoa 10 astetta enempää, mutta jo 7 astetta tuntuu auringon paistaessa jo aika kivan lämpimältä. Luontokin on alkanut heräämään jo kevääseen, eikä varmasti mene kovin kauaa niin puissa on jo silmut. On se vaan hurjaa, että kun lämpöä alkaa tulemaan niin kaikki muuttuu niin nopeasti.

Muistutus minulle: kesärenkaat alle!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Sokerivammaisten arkea

Piltti päärynä, sokeroimaton. 11g/100g, purkki 125g eli purkissa 13,75ghh.
Kristallipulla, hmm. Voisilmäpulla 40-50ghh, pienempi pulla 30-40ghh. Tässä on kyllä paljon sokeria.. Sovitaan 40ghh.
Juoma vesi, 0ghh. Myöhemmin lasi mehua, 1dl 10ghh, eli tässä ehkä 1,5dl, 15ghh.
Yhteensä 13,75g + 40g + 15g = 68,75g eli pyöristetysti 70g hiilihydraattia. Lähtösokeriarvoon nähden, joka on siis suhteellisen hyvä (6,8mmol/l) tähän aikaan vuorokaudesta suhteutettuna hiilihydraattisuhdelukuihin insuliinipumppu ehdottaa 4,6 yksikköä insuliinia. Aterialle 4,6 yksikköä ja korjaavaa 0,5 yksikköä, mutta kun aktiivista insuliinia on jo 2,6 yksikköä niin pumppu ei anna fiksuna ylikorjata sokereita.

Desissä pastaa, kiisseliä, mehua, rahkaa sun muuta on 10g hiilihydraattia, niinkuin yhdessä perunassa, päärynssä, pullapalassa, täytekeksissä tai kääretorttupalassa. Pannukakussa ja täytekakussa 20g hillityssä palassa ja yhdessä appelsiinissa. Toisilla 10g hiilihydraattia nostaa verensokeria ihan naurettavan vähän, toinen ei pärjää ilman insuliinia joutumatta sairaalaan.

Mitä on sokerivammais(t)en arki?

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Äiti tekee parasta pizzaa!

Me äidit varsinkin, miksei muutkin vanhemmat, tupataan olemaan aika kriittistä porukkaa. Meillä on kova tarve arvostella itseämme vanhempina, kasvattajina, ihmisinä. Ihan turhaan. Meillä jokaisella on omat toimintatapamme eivätkä ne välttämättä ole yhtään sen paremmat tai huonommat kun naapurilla. Monesti vain kuvittelemme niin ja luomme itsellemme ihan hirveästi paineita tämän takia. Olenko nyt hyvä äiti, kun teen tämän asian näin? Lahjon lasta, käymme pikaruokalassa, kaikki ei olekaan luomua? Emme kierrätä, lajittele pahveja, ostamme einesruokaa?

Yhteiskuntakin auttaa kyllä mielellään luomaan meille paineita. Neuvolassa seurataan lasten kasvukäyriä tarkasti, ja pienistäkin muutoksista huomautetaan herkästi. Milloin lapsi on liian laiha, millon ylipainoinen. Hammashoitajat valittavat hampaidenpesusta, kun mikään ei tunnu riittävän. Pitäisi olla sähköhammasharjaa, oikeanlaista hammastahnaa, lankaa ja tikkua ja sitä sun tätä? Tuttua?

Mitä me sitten ajattelemme? Olemme ihan paskoja. Kaiken paineen keskellä ollaan ihan surkeita kasvattajia.

Vai olemmeko?

perjantai 1. huhtikuuta 2016

2 tuntia 57 minuutia, mihin se meni?

Aina me puhutaan että on "asioita hoidettavana". Jatkuvasti pitää hoitaa asioita. Se kuulostaa aika normaalilta, koska kaikilla meistä on joskus asioita hoidettavana. Se, että normaali tavan ihminen tuskin koskaan ymmärtää miten paljon tosissaan me niitä asioita hoidamme. Pelkät kelan kerran vuodessa täytettävät hakemukset eivät ole vielä mitään. Tästä on tullut ihan mahdotonta.

Pidin kirjaa eilen kaikesta asioiden hoidosta.