torstai 30. lokakuuta 2014

Sairastelua ja äidinvaistoa.

Meillä sairastetaan. Taas, edelleen? Miten sen voi oikein sanoa, kun sairastelemattomia päiviä välissä on vain muutamia satunnaisia silloin tällöin. Alan jo kyllästymään tähän jatkuvaan sairaalassa ja terkkarissa ravaamiseen, uusiin lääkäreihin, hoitajiin, uusiin lääkkeisiin, kokeiluihin, kiputiloihin, kuumeiluihin.. huoh. 

Perjantaina tosiaan käytiin lääkärissä (terkkarissa) pelossa saada uusi antibiootti. Lääkäri ei meinannut sitä kirjoittaa, eikä oltu varmoja oltaisko haluttukaan, mutta arvasin, ettei muu auta. Valitettavasti olin taas oikeassa. Viikonloppu meni tosiaan miten meni, kipulääkkeillä ja puuduttavilla korvatipoilla poika sai jotenkuten nukuttua, mutta päivät olivat silti kitisemistä ja korvan hieromista. Eilen käytiin uudestaan terveyskeskuksessa. Nyt kummatkin korvat olivat tosi tulehtuneita (perjantaina vain toinen) ja sen lisäksi myös toinen korvakäytävä. Nyt saatiin sitten lääkkeitä, oikein roppakaupalla.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Vammaisuutta, totuuden kohtaamista ja onnistumisia

Avaan lonkeron, sytytän kynttilät ja avaan tietokoneen. Puen villasukat, fleecehousut ja yöpaidan. Rentoudun sohvalle, suljen telkkarin ja kaikki häiritsevät härpättimet. Kirjoitan taas.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kirurgia, tukiasioita ja mietteitä näkövammaisuudesta

Viime yönä en saanut unta. Mielessä pyöri koko tämä blogi-prosessi, ja näin ihan tajuttoman tyhmiä unia sellaisista asioista, jotka ovat vielä kesken.. Ehkä se meinasi sitä, että näiden asioiden käsittely on tosiasiassa niin kesken.. Ehkä nämä tästä selkeytyvät taas kun niitä saa ylös kirjoiteltua. Kiitos paljon isosta määrästä positiivista palautetta koskien edellistä, ensimmäistä päivitystä, joka oli kyllä mielestäni enemmän sekava kun liikuttava.. :D

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ihka ensimmäinen blogipostaus

Mistähän sitä sitten tämän romaanin alottaisi.. Mä oon aina ollut surkea näissä blogeissa, tää tekeminen ja säätäminen on jotenkin ihan huuhaata mulle, vaikka näiden koneiden kanssa en mikään käsi olekkaan. Mut katotaan, jos tästä sais jotain aikaan, kun kirjottamisen tarve on suuri ja asiaa riittää.. Jos sen saa edes tekstiksi yksin purkaa, sekin on jo yksi askel eteenpäin.

Mä halusin jo aiemmin kirjoittaa. Kirjoittaa ylös kaikki ne tuskat ja ilotkin, mitä tässä on koettu. Musta ei oo kuitenkaan ollut siihen vielä. Ehkä se hetki on nyt. Allaoleva teksti on hyvin sekavaa, olen yrittänyt kirjoittaa ja tiivistää siihen jotenkin kaiken sen mitä on tapahtunut vajaa 11kk aikana, mutta niinkuin luettua sen huomaa, loppu jää hyvin vajaaksi. Lupaan palailla niihin asioihin tulevaisuudessa ja kirjoittaa enemmän muustakin elämästä.