perjantai 14. heinäkuuta 2017

Järkeä hoitotarvikkeisiin?

Viime vuosien aikana olen usein tuskastellut hoitotarvikkeiden kanssa ihan superusein, ja oikeasti monesta eri syystä. Meillä hoitotarvikkeita kuluu valitettavan paljon ja kymmeniä erilaisia. Käytännöt hoitotarvikejakelussa saavat joskus minut ymmälleni, muutokset maailmalla pyörälle päästä, ja roskan määrä on jotain sanoinkuvaamatonta.

"Mikäänhän minä en ole sanomaan", mutta mitä ihmettä?

Hoitotarvikkeilla tarkoitetaan pääsääntöisesti sellaisia tarvikkeita, joita tarvitaan sairauden perusteella. Kunta tarjoaa suurimman osan hoitotarvikkeista maksuttomina, mutta osan hoitotarvikkeista joutuu kustantamaan itse. Paljon on myös harkinnanvaraisuutta siinä, kuka hoitotarvikkeita tarvitsee ja mihin tarkoitukseen. Eri kunnat ovat erilailla tiukkoja tarvikkeista, ja eri työntekijöiltä "saa eri tarvikkeita". On todella hurjaa välillä kuulla niistä eroista, mitä Suomessa on maksuttomien hoitotarvikkeiden osalta. Mutta toisaalta, niinhän se on vähän kaikessa, että paikkakunnasta riippuu paljon. Hoitotarvikkeet usein myös kilpailutetaan, ja se ei aina tarkoita kovin laadukasta lopputulosta. Tilaajat ja päättäjät eivät välttämättä ymmärrä pienien erojen merkitystä, mutta käytössä laatu korostuu. Tai no, laaduttomuus varsinkin. Tuotteen laaduttomuuden vuoksi vaihtoväli tai käyttöikä saattaa olla merkittävästi huonompi, joten tuotetta menee paljon enemmän ja täten kustannukset ovat oikeasti isommat kuin laadukkaan tuotteen kohdalla olisi. Pitkänäköisyys on tällaisissa tilanteissa toki vaikeaa, kun pelataan vain tuotteen hinnalla ja säästökysymyksillä.


Meidän hoitotarvikkeet tilaan pääasiassa 3kk välein, suositus olisi 6kk, mutta kellään ei ole sellaisia tilaihmeasuntoja, jossa säilöä kaikki laatikot. Nytkin pelkästään ruiskuja tuli yhteensä 52 laatikkoa 3 kuukaudelle, ja jo niiden tunkeminen fiksusti kaappeihin tuntuu tuskalliselta. Sen lisäksi kymmenet muut laatikot, pussukat ja pakkaukset.. Joskus sitä miettii, miten isossa asunnossa pitäisi asua. Meillä on nyt jo neliö, jotta hoitotarvikkeet ja apuvälineet mahtuvat tänne. Onneksi kela tukee tällaisessa tilanteessa katsomalla lisätilan tarpeen "yhdeksi henkilöksi" korottaen tällä tavoin mahdollisen asumistuen määrää.

Pidän tarkkaa kirjaa tilaamistani hoitotarvikkeista, jotta pystyn tilaamaan ne mahdollisimman fiksusti niin, ettei ne ehdi loppua kaapeista, mutta myös niin, ettei niitä ole entuudestaan ihan hirveän isoa määrää varastossa. Tarvikkeiden tilaaminen on oma taiteenlajinsa, koska ajoitus on vaikeaa. Joskus tarvikkeiden tuleminen kestää ja siihen onkin aina varauduttava. Tilatessa pitäisi tietää, paljonko tarvikkeita menee, mutta silti ei "saa ylittää lähetteen määrää", eli jokaiseen tarvikkeeseen tarvitaan siis lähete. Onneksi meidän kohdalla hoitotarvikkeen työntekijä on sen verran fiksu, että ollaan ongelmitta saatu sieltä tarvitut hoitotarvikkeet sen mukaisesti mitä niitä todellisuudessa menee. Toki sitten on jotain sellaisia tarvikkeita, joihin tarvitaan muutenkin ylilääkärin hyväksyntä (mm.sellaiset, joita ei tavallisesti tilata tai sellaiset, jotka ovat erityisen kalliita), ja näissä nirsoillaan ihan urakalla. Meidän perheessä hoitotarvikkeita tulee minun diabetekseni vuoksi myös minulle, onneksi "hieman" pienempi määrä.

Hoitotarvikkeet tilattiin Espoossa aiemmin sähköpostilla tai soittamalla. Sähköposti oli todella kätevä, koska samassa sai laitettua lähetteet kuvana mukaan, mutta käytännön muuttuessa sähköpostia ei tietoturvasyistä voi enää käyttää. Lähetteet pitää siis postittaa tai FAXATA hoitotarvikejakeluun, kuinka kätevää! Tilaukset tehdään (läpeensä surkealla) sähköisellä tilauslomakkeella (joka toimii jos toimii) tai puhelimella. Nykyisin en enää edes viitsi käyttää sähköistä lomaketa/terveyskansiota, koska sen käytössä on ollut paljon ongelmia ja terveyskansion käyttö vaatii aina pankkitunnukset. Aiemmin paketit tulivat hoitotarvikekaappeihin terveyskeskuksiin tai ne pystyi hakea hoitotarvikejakelun pisteeltä, mutta käytönnön muututtua paketit ovat tulleet postiin. Hoitotarvikejakelun varasto on siirtynyt ilmeisesti postille, ja tästä se "riemu onkin alkanut". Taas kyseessä oli tietoturvasyyt, vaikka en tiedä mitä tekemistä tässä oli sen kanssa. Hoitotarvikekaapeissa oli pakettien päällä puhelinnumerot, mutta ne olisi voitu muuttaa vaikka henkilökohtaisiksi asiakasnumeroiksi, ettei tavarat yksilöidy tiettyyn henkilöön.

Pienemmät paketit tulevat suoraan smartpost-automaattiin, mutta isommat tulevat postiin. Muutama viikko sitten hain postista rullakollisen pahvilaatikoita, joita ei oltu edes viitsitty pakata yhteen tai muutamaan isoon laatikkoon, vaan ne tulivat yksitellen omissa paketeissaan. Tässä kohtaan kovasti mietin, mitä tekemistä tällä uudistuksella nyt oli siihen intimiteettisuojaan. Kuka vain samaan aikaan postissa asioinut pystyi näkemään, mitä tarvikkeita meille tuli. Ja vaikkakin puhuisin niistä kuinka avoimesti ystävilleni tai esimerkiksi blogissa, ei se silti tarkoita, etten saisi pysyä anonyymina tällaisissa tilanteissa. Minulla on oikeus tietosuojaan ihan niinkuin kenellä tahansa muuallakin, ja ihan samallalailla kuin esimerkiksi potilastietojen kanssa. Ei niitäkään kukaan saa levitellä ulkopuolisille.

Tämän postipaketin lisäksi olen parin viikon aikana hakenut noin parikymmentä lähetystä smartpostin kautta (+vastaanottanut kaksi lähetystä kotiin), kun tavarat tulevat eri paikoista, eri firmoista, ja osa ripotellen jälkitoimituksena. Kuinka kätevää.. En tiedä, miten ihmeessä tämä toimisi jos minulla ei olisi autoa. En ikinä olisi saanut tällaisia määriä hoitotarvikkeita (ja näin painavia laatikoita) kuskattua ilman autoa ja apukäsiä.

Tässä hahmottamisen helpottamiseksi kuukauden Kasperin hoitotarvikkeet;


Vaipat, letkutussetit, käsikäyttöiset letkutussetit, katetrit, verensokerimittariliuskat, verensokerisensorit, peg-napit, peg-napin väliletkut, harsotaitokset, avannelaatat, avannepussit (päivä&yö), avannepastat, ruiskupillit, ruiskujen välikappaleet, ruiskujen korkit, haavanhoito, ruiskut 5ml, 10ml, 20ml, 60ml, lääkemukit, saturaatiomittarin anturit, pumpulitikut, happimaskit, hapen vesipakit, imukatetrit, imulaitteen vaihto-osat.. 



Tämän lisäksi joudumme itse ostamaan kroonikkovaipat, kumihanskat, mahdolliset hengitysmaskit ja essut. Joudun omasta pussista siis maksamaan myös hoitajiemme suojauksen, joka on kyllä mielestäni ihan älytöntä. Näistä itse maksettavista hoitotarvikkeistakin kun koituu aika mukavat summat vuositasolla. Mutta ei, niitä ei "taistelunkaan" jälkeen saa kunnan kautta.

Huh, itselläkin on välillä näiden hoitotarvikkeiden kanssa pää pyörällä. Minkälaisia kokemuksia teillä lukijoilla on hoitotarvikkeiden käyttämisestä, saamisesta, "tasavertaisesta kohtelusta"?

2 kommenttia:

  1. Voisiko noita lääkemukeja pestä ja käyttää uudelleen? Siis jos haluaa roskaa välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentistasi. Toki pesemme ruiskuja ja lääkemukeja minkä pystymme, jotta välttäisimme turhaa roskaa ja kulutusta. Niitä lääkemukeja tarvitaan noin 5-8 kertaa päivässä ja käytämme yleensä 2, mutta se riippuu aina lääkkeestä ja tarpeesta ja siitä, olemmeko kotona vai liikenteessä :)

      Poista