Syksyihminen täällä hei! On vuoden paras vuodenaika, ja se kyllä tuntuu! Miten yhtäkkiä virtaa löytyykin vaikka muille jakaa. Ihan uutta energiaa on virrannut meidän perheeseen ja uudet tuuletkin tuntuvat puhaltavan mukavasti, ei liian raskaasti.
Olen niin henkeen ja vereen syksyihminen. On mahtavaa saada sytyttää kynttilöitä ja sisustaa hieman syksyisempää värimaailmaa kotiin. Viikolla kiertelin hieman kirppareita ja teinkin ihania löytöjä, joille hieman ehkä uutta ilmettä kotiin. On kumma, miten kodin sisustuksen muuttuminen piristää mieltä myös. En koskaan ole ollut kova sisustamaan, se ei ole taiteenlaji joka tulisi välttämättä kovin syvältä sydämestä (halu kyllä, raha&taito ei), mutta pienilläkin muutoksilla saa paljon aikaan. Tyttö on myös kova muuttelemaan tavaroiden järjestystä, ehkä se jotenkin sitten piristää lastakin niin paljon.
Kasperin päivähoitohakemus meni siis läpi. Meillä alkaa siis päivähoito 20h/vk lokakuusta lähtien, ja se varmasti muokkautuu tarpeen mukaan kun nähdään, mitä tarve käytännössä on. Koulultakin tuli puhelu keskustelemaan opintojen jatkamisesta joten wau, kaikki näyttäisi etenevän omalla painollaan. Nyt vain toivotaan parasta, asioiden etenemistä johonkin suuntaan. Se suunta on vielä hieman kadoksissa, mutta ylöspäin se silti on.
Vaikka syksy on huikean ihanaa aikaa, on se myös toooodella hektistä aikaa. Varasin tarkoituksella elokuun lopulle ja syyskuun alulle enemmän hoitajatunteja, koska tiesin, että kalenterit täyttyvät. Ja niin siinä kävi, kalenteri ei anna yhtään armoa. Ensi viikolle olisi toiselle lapselle 3 terapiaa ja toiselle 3 terapiaa, sekä kummankin lääkärikäynnit, kaksi palaveria ja oma hammaskirurgin aika. Sitä seuraava viikko antaa onneksi edes hieman armoa, niin voi nähdä myös ihmisiä. Huomenna käynnistyy myös ihan mielettömän hienon kuuloinen haastatteluprokkis, josta todellakin kuulette varmasti lisää myöhemmin! Kyllä sitä voi taas perjentaina huokaista muutaman tunnin ja valmistautua viikonlopun hallitustyöskentelyviikonloppuun. Onneksi on vapaaehtoistyötä, ettei tulisi tylsää! <3
Nyt Kasper on taas kipeä. Eilen, tasan 3vk viime osastojakson kotiutumisesta sama juttu uudestaan, virtsatieinfektio. Kaikkemme tehdään hygieniassa, ja monin tavoin infektioita yritetään estää. On estoantibioottia ja sekin herkkyysmääritelty, on hanskoja, käsidesiä, lääkitystä ym. Mutta ei, jonkin ihmeen syyn vuoksi tulehduksia vain tulee. Kasperilla ongelma on se, että tulehdus nousee herkästi munuaisiin. Munuaisten ollessa vialliset, pelko on aina suurempi ja riskit häiriöihin olemassa, joten harvoin pelataan riskeillä turhaan. Eilen soittelin sairaalalle positiivisen leukkari-stixin jälkeen ja kyselin miten edetään. Takapäivystäjänä oli meille hyvin tuttu lääkäri, joten häntä luvattiin konsultoida. Edettiin niin, että toimitettiin pissanäyte osastolle ja sitä kautta se laitettiin eteenpäin. Joidenkin tuntien päästä lääkäri soitti ja kertoi tulokset, joita olin odottanutkin. Leukkarit, eryt ja bakteerit positiiviset. Koska Kasperilla ei ollut kuumetta, uskallettiin aloittaa suun kautta antibioottikuuri. Osastolta sain pari ensimmäistä annosta illalla, kun käväsin autolla hakemassa.
Ihan mielettömän hienosti hoidettu juttu! Meidän ei tarvinnut lähteä kuluttamaan tunteja päivystyksen ruuhkaisia huoneita. Kiitin kyllä, ja kiitän nyt vielä tässä. Ihana, että joskus näinkin päin!
No, tänäänhän se kuume sitten nousi. Pahimmillaan se ei ollut kun noin 39, mutta on niin vaikeaa tietää mikä tilanne on tulehduksen kannalta. Soittelin taas osastolle, kun ohje edelliseltä lääkäriltä oli saapua suoraan sairaalaan jos kuume nousee. Mietin kuitenkin, uskalletaanko edelleen seurata kotona. Tämänkin päivystävä lääkäri sattui olemaan meille hyvin tuttu. Hän mietti, että voisimme tulla suonensisäiseen antibioottiin osastolle, mutta kun bakteeriviljelyn vastausta ei ollut vielä tullut, ei kuitenkaan olisi tiedetty mikä se oikea antibiootti on - joten se olisi ollut myös hieman hakuammuntaa. Sain taas vastuun miettiä, lähtisimmekö päivystykseen. Päätimme, että stixaan pissan vielä uudestaan ja jos leukkareita on edelleen paljon, lähdemme. Muuten seurailemma kotona. Leukkarit olivat rauhallisemmat, joten päätimme jäädä kotiin. Kasperilla oli kuitenkin kuumeen noustessa silminnähden paha olo ja sokeritkin taas vetivät omia iltamutkia, joten saa nähdä mitä yö tuo tullessaan. Huomenna meillä on kuitenkin päivällä lääkäri, jossa voi samalla helposti tsekata kundin voinnin.
Joskus tämä lääkemäärä pelottaa. Onneksi tämä näyttää näin hurjalta vain näinä sairastamispäivänä, kun tarvitsee myös kipulääkkeitä. Silti. Ihan kauhea lääkekuorma kropalle :/
Mutta kaiken tän sairastelun keskellä on oikeasti hyvä olo. Hyvä ja rauhallinen olo, vaikka sisäinen energia yrittää pursuta joka kolosta ulos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti