perjantai 23. tammikuuta 2015

Huliviliviikko sairaaloissa - ja vihdoin putkitus!

HUH MIKÄ VIIKKO!

Maanantaina käytiin kirurgin juttusilla klinikalla. Kasperin suolistoa leikannut kirurgi halusi nähdä pojan jo nyt, koska vatsan toiminnan kanssa on ollut aika paljon ongelmia ja kasvukin on ollut hidasta. Kasvussa oltiin onneksi otettu aika kivasti kiinni, painoa oli tullut mukavasti nyt lisää viime vuoden lopun painonlaskusta huolimatta, ja pituus-paino-suhde on edelleen hyvä. Jossain -2 keskoskäyrällä mennään edelleen, mutta käyräthän on vaan käyriä.. Onneksi :) Kirurgi ei oikein ottanut kantaa vatsa-asiaan, totesi vaan että hyvä kun toimii (toimii siis todella vilkkaasti), mutta lääkitykset pidettiin ennallaan. Puhuttiin siitä, että toiveissa on nyt putkituksen jälkeen antibioottien tarpeen rauhoittuvan ja tätä myöten sitten myös vatsan rauhoittuvan. Toivoa saakin, ja eiköhän se rauhotukin kun jatkuvat antibioottikuurit eivät pojan masua kiusaa. 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Alkuvuosi hyvien ja huonojen ajatusten seurassa

Alkuvuosi on erityislapsiperheessä aina hieman ahdistavaa, ainakin meillä. Maksukatot nollautuvat, ja moni asia on selvitettävä uudestaan. Kela tekee muutoksia, ja muutoksia tuppaa tulemaan vähän kaikilta tahoilta. Jokainen erityislapsen vanhempi on aina vähän pihalla vuoden alusta niistä asioista, mitkä nyt ovatkaan muuttuneet. Pakkaa sekoittaa vielä se, että jokaisessa kunnassa on vähän eri käytäntöjä. Toiset kunnat muuttavat omaishoidon käytäntöjä, kun toiset kunnat eivät tee muutoksia ollenkaan.

Pahoittelen jo tähän, etten ole ehtinyt vähään aikaan kirjoittaa mitään. Monesti olen asiaa miettinyt, mutta meillä on sairasteltu taas sen verran paljon, että illat (parhaimmat blogiajat) on mennyt ihan täysin lapsien vointia seuratessa.