perjantai 30. lokakuuta 2015

Kirurgista osastoelämää

Sairaalasta on taas tullut hetkellisesti toinen kotimme.

Maanantaina konsultoimme sairaanhoitajan välityksellä meidän kirurgia, joka oli tilanteessa myös aika neuvoton. Tietyllä tavalla siitä tuli itselle tosi pelottava tunne, kun hoitavat lääkäritkään eivät oikein osanneet sanoa mitä tehdään seuraavaksi. Tilanne oli edelleen akuutti, muttei mitenkään hätäratkaisuja vaativa, siksi kukaan ei kuitenkaan kovin hätäisesti halunnut huolestua. Päätimme yhdessä toimintaohjeet ja ajattelimme mennä päivä kerrallaan.
Tiistaina meillä oli kotona Kasperin hoitaja kun itse olin asioilla. Puhelimeeni alkoi sadella sellaista viestiä Kasperin voinnista, että olin tosissaan uudestaan yhteydessä hoitavaan tahoon kyselläkseni jatko-ohjeita. Kukaan ei edelleenkään tuntunut oikein tietävän mitä voisi tehdä, muuta kun tarpeen tullen lähteä päivystykseen. Koska Kasper oksensi ja oli aika huonossa kunnossa, eikä suolistossa edelleenkään ollut tapahtunut dramaattista muutosta, lähdimme epäröimättä päivystykseen.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

P*ska juttu - akuuttia elämää suolistosairaan kanssa

Tätä kirjoittaessani itken ja tuijotan tietokoneeni ruutua. Miksi joka päivä on uusi huolenaihe ja uusi murhe. Miksi tästäkin asiasta piti tulla niin vaikea. Miten yksi suolisto voi aiheuttaa niin paljon murhetta?

perjantai 23. lokakuuta 2015

Lomaa ja epätietoisuutta

Heippa!

Blogissa on vallinnut hetken tauko, ihan tekee toki hyvääkin välillä olla poissa tietokoneelta. Syynä on kuitenkin se, että olimme viikon lomailemassa ja mobiililaitteet saivat hetken sen aikana hengähtää. Olin ajatellut kirjoittaa lomasta heti sieltä palattuamme, mutta niinhän siinä kävi, että arki syöksyi aika ryminällä vastaan ja muutti suunnitelmia. Useamman päivän ajan - kotiutumisestamme lähtien olemme nyt olleet sairaalassa, joten aikaa ei ole kirjoittamiseen ollut - eikä jaksamista.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kehitysvamma-mörkö

Noniin. Neljän päivän kuntoutusjakso on sitten onnistuneesti ohi.. Ja mitäs tähän sitten sanois.. Kertaheitolla elämä runnottiin taas. Muutamassa päivässä käytiin läpi niin paljon asioita, että päätä huimasi. Muutaman päivän aikana saatiin taas niin paljon niskaan, että sitä sulatellessa on mennyt aikaa, ja aikaa tulee menemään jatkossakin. Nyt vain väsyttää ja suunnattoman iso ja pimeä verho on laskeutunut mun ylle karkottamaan kaiken positiivisen ajattelun.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sairastamisviikko ja huomenna alkava kuntoutusjakso

Tällä viikolla ei oo kyllä tarvinnu kuvitellakaan sellaisesta ajasta, että jaksaisi tai ehtisi bloggailemaan. Tuntuu taas, että on menty tukka putkella eteenpäin ja koeteltu vähän omankin jaksamisen äärirajoja.