tiistai 27. marraskuuta 2018

Omaishoitaja-arkea, hyvää omaishoitajien viikkoa!

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa, joten tämä postaus koskee omaishoitajan päivää meidän perheessä.

Mitä tarkoittaa normaali kotiarki? Siitä kuulee joskus puhuttavan, mutta en oikein tiedä, mitä se sitten tarkoittaa. Eikö normaali tarkoita sitä, mitä jokainen kokee olevan normaali? Onko meidän arki normaalia, vaikka se poikkeaisi toisen normaalista radikaalisti?

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Toipumista & jouluaskartelua

Täällä on viikonloppu paranneltu lapsia ja vähän aikuisiakin. Aikaa on ollut olla läsnä ja olla yhdessä, kunhan on muistanut lääkkeet ja muut ajallaan. On herkuteltu ja syöty vähän mitä milloinkin, mutta on kiva kun ei ole ollut kiire mihinkään. 

Tyttö on alkanut toipumaan kivasti leikkauksesta, kovia kipuja ei enää ole ollut ja peruskipulääkkeillä on pärjäilty, kunhan ne muistaa ottaa säännöllisesti. Hänen kanssa käytiin tänään päivystyksessä vaihtamassa kipsi kun se painoi käsivartta, mutta muutoin on mennyt tosi hyvin. Yllättävän hyvin, sanoisinko. No, huomenna sitten kouluun yrittämään ja hieman mielenkiintoistahan se on, miten siellä nyt kipsin kanssa pärjää. Uskoisin, että hyvin, taitaa olla vain omaa jännitystäni. Kipsiin voi kirjoittaakin, kun siinä on valkoinen sidos päällä, joten taitaa tyttö odottaa sitä nyt eniten, että luokkakaverit siihen piirtäisivät ja kirjoittaisivat.

torstai 22. marraskuuta 2018

Leikkaus & sairaalaklovnien tärkeä työ

Pähkäilin varmaan viisitoista minuutia mitä tähän alkuun kirjoitan. Mistä aloitan, mitä kerron. Viimeinen viikko on taas ollut aikamoisen hurja, kun ensin alkoi hajoamaan telkkari, sitten hajosi auto, toissapäivänä Kasperilla todettiin uusi virtsatieinfektio ja hengitystieinfektio, joka erehdyttävästi pahentuen sopisi keuhkokuumeeseen. Sen lisäksi isompi pieni on juuri tällä hetkellä Uudessa lastensairaalassa leikkaussalissa. On hyvä hetki istua ja pysähtyä.

Toissapäivänä Kasperille nousi kuume päiväkodissa ja kävin hakemassa hänet ja hoitajan kesken päivää. Auto yritti jättää meidät päiväkodin pihaan, mutta itsepintaisesti sain sen vielä käynnistymään, jotta pääsimme ajamaan kotipihaan. Siitä en autoa sitten enää uskaltanut mihinkään ajaakaan. Menimme taksilla pojan kanssa päivystykseen, jossa otettiin labroja ja nähtiin lääkäriä. Labrat olivat vielä rauhalliset, mutta koko tauti oli alkanut vasta muutamia tunteja takaperin, joten se oli oletettavaakin. Kasperilla oli rohiseva ja limainen yskä, jonkalainen meillä on ollut aina keuhkokuumeiden yhteydessä. Myös yhtäkkiä pahentunut yskä kielisi tämän puolesta. Pissasta löydettiin iso määrä bakteereja, joten infektio ainakin siellä oli varma. Hänelle aloitettiin sellainen antibiootti, joka tehoaisi sekä pissatulehdukseen, että keuhkokuumeeseen, jos sellainen olisi. Seuraavien päivien aikana yskä ja vointi on pahentunut sopien juuri keuhkokuumemaiseen tilanteeseen.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Syksyn kuulumisia ja uusia päiväkotituulia

Facebookiin ja instagramiin päivittelinkin jo viime viikolla, että blogihiljaisuutta on tässä pitänyt jonkin aikaa taas, kun kouluhommat ovat vieneet mennessään. Sen lisäksi, että on tässä ollut muutamien satojen sivujen vaikeita koealueita, niin lapsilla on ollut aikamoisesti lääkäreitä ja toimenpiteitä. Näiden sovittujen lisäksi toki yllättäviä päivystyskäyntejä, niinkuin eilen, kun Kasperin infuusioportti PAC ei vetänytkään kotisairaalan käydessä kotona ja jouduimme lähtemään uuteen lastensairaalaan sitä tsekkauttamaan. Toisaalta oli ihan hyvä, kun samalla saatiin diagnosoitua uusi pissatulehdus ja sen myötä uusi antibioottikuuri päälle. Viime viikolla kävimme terveyskeskuksessa hakemassa nielutulehdus-diagnoosin, mutta se onneksi oli vain viruspohjainen eikä vaatinut antibioottihoitoa.

Viikonloppuna oltiin viettämässä halloween-juhlia ystävän luona "maalla" ja lapsetkin olivat hetken terveinä. Kiva huomata, että Kasper jaksaa nykyään paljon enemmän olla läsnä arjessa ja seurustella. Hänestä on kuoriutunut oikein reipas ja utelias mies! Trampoliinilla pomppimisesta tuli melkoista, kun alkupelon jälkeen kundia ei olisi saanut pomppimasta mitenkään pois! Ihana nähdä, miten ujosta ja pelokkaasta miehenalusta tulee viikko toisensa jälkeen reippaampi ja elämäniloisempi. Pienin, mutta varmoin askelein.