Muutos. Muutokset vaativat aina valmisteluja ja aikaa. Muutokset, jotka muuttavat niin paljon kaikkea. Muutokset, joihin ei luulisi koskaan olleen valmis. Muutokset, jotka osaltaan pelottavat, pakottavat palaamaan osaksi normaaliin elämään, pois kotoota, pois erityisarjesta, mutta samalla juuri korostavat sitä erityistä arkea, jota joka päivä eletään. Muutokset, jolla arki muuttuu radikaalisti, mutta toisaalta ei paljoakaan.
Opiskelu.
Se on nyt päällimmäisenä mielessä. Menneellä viikolla pääsin vihdoin opiskelemaan. Olen miettinyt asiaa jo vuoden verran, mutten ole oikein osannut sanoa, milloin olisi hyvä aika ja miten käytännössä kaikki sitten toteutuisi. Kävin keväällä pääsykokeissa, mutta pääsin vain varalle, eikä koulusta useista yhteydenotoista huolimatta kuulunut mitään - aika ala-arvoista. Kesällä hain myös päivähoitoa, ja elokuun palaverissa se myönnettiin - päivähoito maksusitoomuksella kotiin. Samassa rytäkässä tajusin, että jos tosissaan haluan opiskelemaan, on asialle varmasti pikimmiten tehtävä jotain. Hain toiseen kouluun ja pääsinkin mutkattomasti tapaamaan opoa ja koulutusvastaavaa, ja samana iltana sain skannattuna hyväksymispaperit.
Sitä riemua! Tulin valituksi! Minä, pääsisin kääntämään seuraavan sivun elämästäni! Mahtavaa!