Kiitos.

Viimeinen kuukausi on ollut varmasti epäilemättä elämäni rankinta aikaa. Sen lisäksi, että arki on muutenkin raskasta, iskeytyi kuvioihin mukaan hyvin todennäköinen homevaurio asunnossa, joka tosin selitti todella ison osan monista avoimista kysymyksistä. Tai ehkei ihan kaikkia, mutta niin paljon, että osaksi pää huokaisi helpotuksesta. Homevaurio, niinkuin ei mikään muukaan äkillinen katastrofi (tai no, vakuutusyhtiö ei ainakaan laske sitä äkilliseksi..) ole koskaan mitenkään toivottu eikä siihen voi mitenkään varautua. Eikä sitä usko todeksi, ennenkuin se todella osuu omalle kohdalle. Eikä oikein vielä silloinkaan.

Päätin jo homeasiasta ensimmäistä kertaa kuullessani, että blogistani ei sitten tule minkäänlaista homepaasausblogia. Kaikenlaisia homekirjoituksia on netit pullollaan, ja totta tosiaan olen niitä itsekin yrittänyt välttää. Joka tekstissä on aivan eri ohjeet ja vinkit, eikä niitä uskaltanut liiemmin katsoakaan. Toinen käski hävittämään suoriltaan kaiken, toinen neuvoi pesemään hyvin - jos sitäkään. Ei todella tehnyt mieli hävittää kaikkea, ja toisaalta aluksi se toi turvaa, ettei kaikkea ehkä tarvitse hävittää. Päätin kirjoittaa vain rehellisesti siitä, miten tämä kaaos vaikuttaa juuri meidän arjessa, eikä yleistää tämän homeasian kanssa painivien perheiden tilannetta.

Muutaman tunnin päästä alkaa vuoden viimeinen päivä. Huhheijaa, kiitos siitä. Ensi vuosi saisi tuoda tullessaan hieman enemmän terveyttä ja rauhaa. Ja vähän siltä näyttää, että jotain positiivistakin elämään olisi tullut tämän kaiken muun lisäksi. Tälle vuodelle asetetut toiveet ja lupaukset itselleni ovat olleet ehkä hieman sanahelinää, mutta olen onnellinen, etten vuosi sitten vuodenvaihteessa tiennyt, mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan. Minun piti panostaa omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen täysillä - juuri nyt tuntuu hieman toiselta. Olen ehkä enemmän rikki kuin aiemmin ja infernaalisen väsynyt, mutta toisaalta monesta syystä onnellinen. Aloitin opinnot syksyllä ja suoritin hyvin arvosanoin ensimmäisen työharkan tämän kaaoksen keskellä, joten voin olla siitä tyytyväinen. Ja siitä päätöksestä, että seuraava työharjoittelu saa alkaa vasta sitten, kun olen totaalisesti hieman saanut levätä. Nyt sitä nimittäin tarvitsee.

Viime viikot ovat olleet todella raskaita. Uutta kotia on yritetty laittaa kodiksi, tavaroita järjestellä paikalleen ja hävittää mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon vanhaa tavaraa, jotta oireilu helpottaisi. Tänään lähti viimesimmätkin vanhat hoitotarvikkeet, joten nyt ukon huoneenkin pitäisi olla jo aika kuosissaan. Se, että me oireilimme pestyille ja saunotetuille vaatteille, tarkoittaa luultavasti myös sitä, että otsonoidut apuvälineet aiheuttavat edelleen oireilua, joten niiden kanssa jäämme vielä seurantalinjalle. Olisi todella kurja hävittää myös aurinkokeinu ja muita itse isolla työllä hankittuja apuvälineitä, joista on ollut perheessä iso ilo. Onneksemme Flexound systems toi meille upean joululahjan, uuden Taikofonin vanhan tilalle! <3 Se lämmittää mieltä, vaikka osasta muista apuvälineistä jouduttaisikin luopumaan (mm. itse hankitut upsee-pystyasennon tuki ja GoTo-istuin ja taannoin saatu aurinkokeinu).

Joulu oli ja meni, tänään keräsin oikeastaan viimeisetkin joulukamppeet pois. Jotenkin tänä jouluna fiilis oli niin erilainen. Toisaalta on ihana, että joulu tulee joka vuosi, vaikket tekisi sen eteen mitään. Ja se oli juuri se lohdutus, jonka tänä vuonna tarvitsin. Ei tarvinnut olla joka huoneessa jouluvaloja, eikä kilpailla kodin koristuksesta. Muutama joulunauha ja vähän kauniita valoja siellä täällä, joulukuusi jonka tyttö sai koristella, se riitti tälle vuodelle, kun suurin juhla oli sydämessä ja puhtaassa turvallisemmassa kodissa. Silti joulun jälkeen oli ihana palata aika pian arkeen, odotan jo kovasti tulevaa vuotta ja tulevia arkirutiineja, vaikka lomailukin on ihan mukavaa. 

Toissapäivänä kirjoittelin omalla facebook-sivullani siitä, miten on vaikea tämän kaiken stressin ja rumban keskellä tuntea uutta kotia kodiksi. Tavarat hakevat vielä paikkaa, ja tällaiselle semi-perfektionistille se tuntuu aika kaaokselta. Osa lampuista oli edelleen asentamatta ja sellaisia pikkujuttuja tekemättä, jotka tuntuivat kaatuvan enemmän päälle kuin niiden oli tarkoitus. Joka nurkasta tuntui vielä löytyvän lisää sellaista tavaraa, jolle joku meistä oireili. Reilusti yli parin tuhannen euron lista siitä, mitä kaikkea on jouduttu uusimaan lahjoituksista huolimatta uhkasi paisua taas, kun tosiasiallisesti täytyi miettiä, voiko elektroniikkaakaan säilyttää. Uusi tulostin lähtee ostoon seuraavaksi, onneksi se onkin jo aikansa nähnyt. Sitten katsotaan vielä rauhassa, mitä muuta listan jatkeeksi tulee. Jotenkin toivoisi, että olisi joku taho, jota syyttää. Näyttää sitä paskamaista listaa, mitä kaikkea tänne on jouduttu ostamaan. Mitä se maksaa, kun kolmihenkinen perhe tarvitsee kaiken uudestaan. Huomioiden vielä sen, että paljon on saatu avustuksena. Se vaikuttaa taloudellisesti vielä kuukausia eteenpäin.

Mutta kaikkein päällimmäisin tunne tällä hetkellä on kiitollisuus. Niille ihmisille, jotka ovat auttaneet tänäkin vuonna, tässäkin kriisissä. Pitäneet pinnalla, valaneet uskoa tulevaan (vaikka aina se ei ole ollut helppoa), uskotelleet huomisen vielä koittavan. Auttaneet rahallisesti tavaroiden tai tarvikkeiden ostossa, levittäneet avunpyyntöä eteenpäin, tehnyt voitavansa, jotkut vielä enemmän, jokainen tarpeeksi. Avun vastaanottaminen on ollut hieman helpompaa kun olen pitänyt mielessä sen, että niin minäkin tekisin kaikkeni auttaakseni ystäviäni ja vaikka tuntemattomia ihmisiä tällaisen kriisin keskellä. Ja olen auttanutkin, mutta jotenkin se avun antaminen tuntuu paljon pienemmältä teolta kun silloin, kun ymmärtää mitä sitä on saada.

Joten tämä postaus on kiitos teille kaikille. 

Brother Christmas, Hakola huonekalu Oy, Huhtanen Capital Oy, Mattotalo Helma, Finlayson, Flexound Systems Oy

Koko muuttoporukka (ja pahoitteluni teille, jotka sairastuitte tai oireilitte muuton aikana)

Perhe, ystävät, kaverit, jotka kuuntelitte, autoitte ja jaksoitte

Rinnekoti, joka jousti muuton ajan jaksovarauksissa

Tuntemattomat ja puolitutut, korttelikirppisporukka, te jotka autoitte tavaran ja vaatteiden hankkimisessa

Jokainen, joka oli jotenkin mukana <3

Teidän avulla meillä on asunto, (suht) tervejärkinen äiti, hyvinvoivat, vaatetetut ja leluilla leikkivät lapset, sängyt joissa on hyvä nukkua, pesukoneet, joilla on hyvä pestä pyykkiä, liinavaatetta, ulkovaatetta, siivoustarvikkeita, ruokatarvikkeita... pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta kaikki tarpeellinen...

... Ja paljon paljon rakkautta. <3