maanantai 26. kesäkuuta 2017

Levottomuutta & yöprobleemaa

Ihana kun vihdoin on kesä! Tai no, lämmintä edes joinain päivinä. Toivottavasti pian hieman lämpenee, että ulkona voi edes olla sorseissa ja paidassa. Sopia toivoo, ettei kovinkaan kuumaa ilmaa kuitenkaan tule, koska sitten alkaa omat ongelmansa maitopumppujen, lääkkeiden säilytysten ja hormonitoiminnan + lääkkeiden yhteisvaikutuksen kanssa. Parikymmentä astetta olisi juuri bueno!

Viimeviikko oli ihanan rauhallinen, vaikka jonkin verran vielä porukalla sairasteltiinkin. Tyttökin sairastui äkisti, mutta nopealla hoidonaloituksella saatiin tauti kuriin ja vointi paremmaksi. Mikä ihme siinä on, että aina juhlapyhinä hän sairastuu, ja vielä sellaisina, kun ollaan vähintään 100km kotoota? Nyt ei saatu lääkärinaikaa heti, mutta juhannusreissulta kotiin palatessa käytiin lääkärissä. Kasperkin on ollut joitain päiviä suht terve, mutta nyt taas lämpöillyt uudestaan ja ollut tosi levoton.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Infektiokierrettä ja parantelua

Ihanaa kun tulee kesä! Toivon niin kovasti, että myös infektiokierre hieman meillä helpottaa. Nyt vähän kaikkia on vaivannut oikein kunnon kesäflunssa - rantautunut oikein kunnolla meillekin. Itse olen ollut nyt kolmisen viikkoa taudissa ja tuntuu, että suurimmalla osalla keveriporukasta on samanlainen, tai ainakin samankaltainen tauti. Sitkeä flussa, ei voi muuta sanoa!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Erityisten isovanhempien hemmotteluilta

Toissaviikon torstaina järjestettiin ystäväni kanssa erityislasten isovanhemmille hemmotteluilta, ja lupasin kirjoittaa myös siitä blogiini. Ihan sen takia, että ilta oli ihan mahtava ja siitä satiin huippupalautetta, mutta myös sen takia, miten helppoa auttaminen ja hyvän tekeminen tosiaan on.

Ajatus lähti kuukausia sitten ystäväni kanssa keskustellessa, että miten paljon ne meidän vanhemmat tosissaan kantavat harteillaan taakkaa meidän ja lastenlastensa hyvinvoinnista olematta siltikään ykköspaikalla kuulemaan niitä uutisia - hyvässä ja pahassa. Ymmärrämme, että aina ei viitsi jatkuvasti häiriköidä ja kysellä raskaissa tilanteissa, ja arjessa mukana oleminen voi olla haastavaa moninkin tavoin. Isovanhemmilta puuttuu käytännössä vertaistuki kokonaan, jotain satunnaisia someryhmiä on olemassa, mutta näihin ei monikaan osaa tai halua hakeutua. Kasvokkain annettava ja saatava vertaistuki jää sosiaalisen median jalkoihin ja etusijalla ovat vanhemmat ja lapset itse. Tämän vuoksi me halusimme ottaa härkää sarvista ja järjestää (toivottavasti) unohtumattoman päivän juuri erityislasten isovanhemmille - vertaistukea, hemmottelua, kiireetöntä yhdessäoloa.

Ja sitä me saimme aikaan.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toipumisprosessia ja omaa pistopelkoa

Huh. Joskus olen miettinyt sitä, voiko sitä todellisuudessa edes olla niin pistoskammoinen, kun omaa ykköstyypin diabeteksen ja joutuu pistämään päivittäin lukuisia kertoja. Aiemmin hoidin itseäni vielä insuliinikynillä, jossa lääke pistettiin aamuin illoin ja joka ruokailun yhteydessä kynästä, mutta nykyisin olen insuliinipumppuhoidolla, jossa uusi kanyyli laitetaan (parhaimmillaan) 2-3 päivän välein. Diabetes ei ole silti helpottanut pistoskammoani, vaan se on vuosi vuodelta pahentunut.