tiistai 7. maaliskuuta 2017

Keuhkolääkäriä ja leikkausta toisen perään

Ompahan taas viikko.

Viikonloppuna oli kaikkea kivaa häppeninkiä, josta pitää kirjoitella myöhemmin vähän lisää, kun nyt ei jaksa. Nyt on vain tärkeimpien kirjoitteluiden aika. 

Eilen maanantaina käytiin keuhkolääkärillä ja sinne oli kyllä tosi suuret toiveet. Lekurissa tuntui, että lyötiin isku vasten kasvoja : ei tietoa. Ei edelleenkään ymmärrystä siitä, miksi saturaatiot laskevat alkuyöstä. Ei mitään viitettä keuhkosairaudesta tai sellaisesta, joka selittäisi tätä oireilua. Astmalääkkeitäkin pitäisi kuulemma pikkuhiljaa alkaa vähentämään, kun ikää tulee lisää ja lääkkeentarve laskee vähitellen. Lääkäri jopa epäili sitä, onko oireilu totta. Onko laitteessa vika.. tai..?

Siis että me rampattaisiin sairaalassa tän asian kanssa turhaan?

No, onhan meillä täällä hoitajia ja tilapäishoitopaikassakin on nähty sama ongelma, eri mittarilla, joten siitä ei ole kyse. Silti se sattui, tosi paljon. Mulle jäi käynnin jälkeen ihan surkea fiilis, odotin niin kovasti edes jotain vastausta ja koska ei ole tietoa asiasta, ei asiaa ole olemassakaan? Lääkäri vielä huikkasi hoitajalle, että tälle potilaalle pitää sitten varata jatkossa pidempi aika, vaikka tunti. Vaikka ymmärrän senkin heiton pointin, meihin menee paljon aikaa, tuntui sekin siinä tilanteessa pahalta. 

Vähän kuin siltä, että oltiin taas tiellä.

Yksi fiksu vaihtoehto tuolle oireilulle on nyt epilepsiatilanne. Se selittäisi myös pulssin nousun saturaatiolaskujen yhteydessä, jos aiheuttaja onkin purkaustoiminta aivoissa. Eli vähän jumissa ollaan. Ennenkun päästään video-eeg-tutkimukseen ja toppuuttamaan purkaustoimintaa, ei oikein voida tehdä mitään muuta kuin seurata ja antaa lisähappea tarvittaessa.

Viime yönä saturaatiot laskeskelivat heti illasta 90-92 paikkeille ja yöllä jopa alle. Siinä lääkärille vähän mielukuvitusta ja olematonta oireilua.

Tänään aamulla mentiin Helsinkiin osastolle valmistautumaan tämänpäiväiseen toimenpiteeseen, jossa tehtäisiin useampi pienempi toimenpide samassa. Tästä ko.osastosta mulla on oikeastaan aika pitkälti vain negatiivisia kokemuksia ja samaa kuullut myös monilta muilta vanhemmilta, mutta aina sitä yrittää lähteä tyhjältä pöydältä. Vastaanotto ainakin oli ensifiilistä lukuunottamatta hyvä ja meistä pidettiin hyvää huolta. Kasper sai vasta vähän ennen yhtä esilääkkeen ja puoli kahden aikaan pääsi leikkuriin, josta ei ole vielä kuulunut mitään. Kirurgi tai urologi soittelee mulle kun leikkaus on ohi ja osastolta soittavat sitten, kun potilaan saa hakea heräämöstä. 

Siihen asti ei voi kun odottaa.


Muutakin ihmeellistä tapahtuu. Kasperin sokerit olivat eilen kolmeen vai neljään otteeseen tosi korkeat, enkä taas yhtään ymmärrä miksi. Verikokeissa hemoglobiini oli tosi korkea ja nestetase vähän heitti, joten kundi on ainakin vähän kuiva, ja toivottavasti sokeriarvotkin paranevat ja tasoittuvat kun tänään osastolla saa nesteytystä. Kasper on lähiaikoina oksennellut hieman enemmän kun normaalisti, vaikka refluksilääkkeet on nostettu takas ylemmäs, joten pieni kuivuma voi hyvin olla sitten siitä johtuvaa. Toivottavasti hemoglobiinikin siitä korjaantuu edes vähän matalammalle, muuten on taas tunne ettei kaikki ole siinäkään asiassa kunnossa. Omituisia oireita tuntuu olevan vhän turhan paljon samaan aikaan samalla pojalla.

Eilen soitti sitten jonohoitaja toiselta osastolta, Kasperilla olisi ensi viikon torstaina uusi leikkaus, nyt kyseessä olisi selkäytimen leikkaus. Selkäydin on siis liekaantunut, eli siellä on ns.rasvaa väärässä paikassa ja se poistetaan tässä leikkauksessa. Tuntuu hurjalta, että selkäydintä tökitään, mutta neurokirurgin mukaan se on "rutiinileikkaus". Kuulemma rasva ja hermot ovat ihan eri näköset siellä selkäytimessä, nauroi lääkäri. Siinä tilanteessa ei kovin naurattanut. No, onneksi tietävät mitä tekevät.

Ensi viikolla olisi myös nefrologia, ultraa, labraa, pari neuvottelua, tapaamista.. 

Huh, josko sitä taas menisi päivä kerrallaan eteenpäin, toivoen että kaikki menee hyvin.

Tulis se soitto sieltä leikkurista jo :(

ps. Tällaisenkin löysin tänään! :)

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä pikkupotilaalle leikkauksesta (leikkauksista) toipumiseen! toivottavasti olet saanut jo murusesi syliin asti taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ensimmäinen meni hyvin ja toista odotellessa :)

      Poista