torstai 28. kesäkuuta 2018

Apuvälineitä kesäarjessa

"Jos voittaisin lotossa, ostaisin erityislapsille heidän tarvitsemiaan apuvälineitä"

Tällä ajatuksella tänään. Kun koittaa kesä, toisaalta liikkuminen helpottuu, toisaalta vaikeutuu. Moni kesätekeminen vaatii jalkoja/kävelykykyä tai sitä vastoin hyviä apuvälineitä. Apuvälineitäkin on, mutta sellaisen saaminen voi olla todella työn alla. Pakolliset apuvälineet toki kuuluu saada, mutta monista apuvälineistä voidaan olla kunnan tai sairaanhoitopiirin säädösten kanssa hyvin eri mieltä. Näin kävi viime kesänä esimerkiksi pyörän kanssa, vaikka Kasper rakasti polkea, ei meille suostuttu mitenkään myöntää pyörää apuvälineenä, koska poika ei itse tule itsenäisesti polkemaan pyörää. Säädöksissä luki, että ensin pitää muutenkin treenata polkemista muualla kuin pyörällä ennen sen myöntämistä. Aikamoista natsimeininkiä. Harmittaa, kun jo heti näkee, ettei lapsella ole mitenkään samanlaisia mahdollisuuksia harrastaa kuin tervejalkaisilla lapsilla, mutta harrastamisen mahdollistavia apuvälineitä ei saa jos ei ole rahaa.

Onneksi on yhdistyksiä, säätiöitä ja muita erityisten vanhempia, joiden kautta on mahdollista saada lainaksi, kokeiluun, ostettua ja lahjoituksena erilaisia apuvälineitä, jotka antavat suuresti iloa arkeen!

Yhtälailla tätä koskee ulkona muualla liikkuminen, joka voi olla hyvin hankalaa. Onneksi nykyään pyörätuolit ovat aika käteviä ja Kasperin onneksi voi kantaa hankalan kohdan yli, mutta apuvälineiden kokokin alkaa kasvaa ja poika painaa piakkoin vielä enemmän ja kroppa on jäykempi.

Pyörätuolilla mökkeily ja terassinrakennuskin menee hienosti! Ihana ukki rakentaa minulle rampin, jotta minäkin pääsen kelailemaan pyöriksellä terdelle!



Saatiin kokeiluun kotiin tällainen rinkka, jossa Kasperiakin voisi kantaa esimerkiksi ulkoillessa tai retkeillessä. Ihan mahtava homma! Tällaista ollaan kaivattu kovasti, koska pyörätuolin kanssa ei ihan ensimmäiseksi tule retkeily mieleen kun mietitään mihin mennään. Ei sen takia, ettei luontoon haluaisi, vaan sen takia, että se on niin vaikeaa.


Uiminen! Mikä mahtava juttu! Paitsi jos lapsi ei ollenkaan osaa tai pysty itse kävellä tai istua. Olen pohtinut monia kertoja, minkälaisella apuvälineellä sinne uimaan pitäisi mennä. Kokeilimme viime kesänä splashy-istuinta, joka oli todella mainio! Se on kuitenkin myös aika hintava eikä sitä saa apuvälineenä ainakaan täällä meilläpäin. Meillä on kuitenkin Maliken korttikampanjalla kerätty Upsee kävelytuki, jota keksimme koittaa uimaretkellä toukokuun helteiden aikaan. Se toimi ihan mielettömän hyvin! Tuet siis kiinni aikuiseen ja lapseen, mutta jätimme jalkoihin tulevan osan pois, jotta pystyin kunnolla kävellä vedessä. Kasper nautti ihan hurjasti! Suosittelen kokeilemaan! Tämän jälkeen pesin tuen pehmusteosat ihan käsin ja laitoin kuivumaan, jotta liat lähtivät pois ja tukea voi käyttää sitten ihan kuivalla maalla kävelyharjoituksiin.



Nyt saatiin vihdoin pitkän odotuksen jälkeen myös kävelyteline kotiin, joten harjoitellaan sen kanssa menemistä! Alku on vielä vähän hassua menoa, mutta eiköhän se siitä hieman parane harjoittelun myötä!


Apuvälineet mahdollistavat vammaisen lapsen inhimillisen elämän, osallisuuden ja mahdollisuuden kokeilla, onnistua ja iloita! Apuvälineet ovat todella tärkeä osa arkea, jotta se sujuisi mahdollisimman hyvin. 

Käytiin osallistumassa hippokisoihinkin, josta palkinnoksi sain mitalin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti