sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kaksi kuukautta sairaalataukoa!

Justiin alkuviikosta mietin, miten kauan sitten olemmekaan olleet viimeksi sairaalassa. Ihan huimaa! Mietin jo "100 päivää ilman sairaalaa"- postausta, mutta se jäi sitten kuitenkin haaveeksi. 2kk, olisiko ollut jopa lähes päivälleen tasan - on kuitenkin ihan mahtava sairaalatauko, onkohan tällaista ollut yli vuoteen?

Keskiviikkona aamulla meillä oli toisen lapsen astmakontrolli sairaalalla ja meillä oli sillä aikaa hoitaja Kasperille kotona. Aamusta kaikki oli hyvin, ihan normaalisti. Kotisairaala kävi huuhtelemassa infuusioporttia (jos sitä ei 4vk käytetä, se tarvitsee huuhdella jotta se ei menisi tukkoon) ja silloinkin kaikki oli ihan normaalisti. Tulin itse 12 aikaan kotiin ja ihmettelin sängyssä lepäävän pojan laikukasta naamaa. Siitä meni noin puoli tuntia kun Kasper oli ystäväni sylissä ja ystäväni valitteli, kuinka lämpöinen Kasper onkaan. Tokaisin, että on ollut viimepäivinä aika lämpöisen tuntuinen, mutta ei kuitenkaan kuumeinen. Ystäväni sitten sanoi, että siis oikeasti kuuma, tosi kuuma. Hain kuumemittarin ja järkytyin; 39,7! Huh, siis puolessa tunnissa normaalivoinnista tällaiseen?

Ensimmäisenä mieleen iski munuaistulehdus. Korkea äkillinen kuume, kertaakaan ei ole ollut tällaisia kuumelukemia ilman bakteeri-infektiota. Kasper meni aika nopeasti huonoksi ja pakkailin samalla sairaalakassia ja annoin pojalle lääkettä. Kotistixissä leukkarit oli samantien plussalla ja eryt myös, kotidiagnoosi oli aika selkeä. Nappasin pissan talteen putkiin, jotta olisi edes yksi näyte, jos seuraavalla katetroinnilla ei tulisi mitään. Päivystyksessä kuume oli edelleen 39,4 eikä laskenut siitä lääkkeistä huolimatta, kävi jopa 40,0 arvossa, jolloin sai kyllä lisää lääkettä. Ensimmäisessä pissassa leukkarit oli 471 ja toisessa 1080, crp vasta reilu 20. Seuraavana päivänä crp oli jo yli sata.


Kaikenkaikkiaan on ihan hurjaa, miten nopeasti tämä tauti kehittyy. Puolessa tunnissa oireettomasta tollaiseen kuntoon. "Onneksi" aiemmat taudit on kehittynyt samalla tavalla ja osasin jo toimia sen vaatimalla tavalla. Noin kuudessa tunnissa ensioiresta Kasperilla oli ensimmäinen iv-antibiootti annettu, joka varmasti oli suurin syy siihen, että hän pääsi tänään hyväkuntoisena kotiin sairaalasta. Crp oli tippunut eilisestä yli 120 tähän päivän 62 arvoon ja poika jaksaa taas paimentaa..


Tänä viikonloppuna on juhlittu myös isomman synttäreitä, hän täyttää huomenna jo 9 vuotta! Ihan hurjaa, tuntuu ettei olisi itsekään vanhentunut kuin muutaman vuoden. Eilen juhlittiin kaverisynttäreitä tallilla 8 kaverin kanssa ja tänään sukulaissynttäreitä, onneksi Kasperkin pääsi sitten tämän päivän juhliin mukaan. 

Huomenna Nelli täyttää virallisesti 9 vuotta, tai oikeastaan ensi yönä. Olimme jo muutama viikko sitten ostaneet ylläriksi synttärilahjaksi Tukholman risteilyn, jonne suuntaamme sitten huomenna. Vaikka Kasper on ollut kipeä, on hän sen verran hyvässä kunnossa nyt, että lääkärikin antoi siunauksensa lähteä reissuun, kunhan mukana on tarpeeksi lääkkeitä ja muuta tarvittavaa. Kasperille puhkesi antibiooteista myös herpesrakkulat, mutta niihin saatiin myös hoito ja antibioottikuuri jatkuu.

Huomenna lähdetään siis reissuun, reissupostausta luvassa viikolla! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti