Pähkäilin varmaan viisitoista minuutia mitä tähän alkuun kirjoitan. Mistä aloitan, mitä kerron. Viimeinen viikko on taas ollut aikamoisen hurja, kun ensin alkoi hajoamaan telkkari, sitten hajosi auto, toissapäivänä Kasperilla todettiin uusi virtsatieinfektio ja hengitystieinfektio, joka erehdyttävästi pahentuen sopisi keuhkokuumeeseen. Sen lisäksi isompi pieni on juuri tällä hetkellä Uudessa lastensairaalassa leikkaussalissa. On hyvä hetki istua ja pysähtyä.
Toissapäivänä Kasperille nousi kuume päiväkodissa ja kävin hakemassa hänet ja hoitajan kesken päivää. Auto yritti jättää meidät päiväkodin pihaan, mutta itsepintaisesti sain sen vielä käynnistymään, jotta pääsimme ajamaan kotipihaan. Siitä en autoa sitten enää uskaltanut mihinkään ajaakaan. Menimme taksilla pojan kanssa päivystykseen, jossa otettiin labroja ja nähtiin lääkäriä. Labrat olivat vielä rauhalliset, mutta koko tauti oli alkanut vasta muutamia tunteja takaperin, joten se oli oletettavaakin. Kasperilla oli rohiseva ja limainen yskä, jonkalainen meillä on ollut aina keuhkokuumeiden yhteydessä. Myös yhtäkkiä pahentunut yskä kielisi tämän puolesta. Pissasta löydettiin iso määrä bakteereja, joten infektio ainakin siellä oli varma. Hänelle aloitettiin sellainen antibiootti, joka tehoaisi sekä pissatulehdukseen, että keuhkokuumeeseen, jos sellainen olisi. Seuraavien päivien aikana yskä ja vointi on pahentunut sopien juuri keuhkokuumemaiseen tilanteeseen.
Tyttöä on jännittänyt oma leikkaus ihan hurjan paljon. Hän on pelännyt leikkausta, koska ei ymmärrettävästi oikein tiedä, mitä siinä tapahtuu. Edellinen leikkaus on tehty 9 vuotta ja 3 päivää sitten, eli siitä on jo aikamoinen matka tähän päivään. Tytöllä on kädessä erbin pareesi, eli olkahermopunoksen syntymässä tullut vaurio, joka aiheuttaa sen, että oikea käsi on pääsääntöisesti toiminut tähän asti apukätenä ja vamma on pysyvä, joten sitä ei tulla koskaan saamaan kuntoon. Nyt kuitenkin on tarkoitus katkaista luuta, jännettä ja lihasta, jotta saadaan käännettyä käden asentoa ja mahdollistetaan toipumisen myötä toivottavasti paremmin toimiva apukäsi. Leikkaus on aika iso ja vaativa, mutta asialla on maan parhaita kirurgeja.
Vaikka nyt useamman viikon ajan on pelottanut - ja käytöskin ollut ehkä senmukaista, iski tänään aamulla yllättävä tyyneys. Tyttö sai onneksi tänne sairaalaan tultaessa myös hyvät esilääkkeet ja sänkypaikan, joten olo oli hieman helpompi. Tapasimme hyvin pian tänne tullessamme Sairaalaklovni Matkimus Tutkailijan, joka kävi meitä jututtamassa ja viihdyttämässä useaan otteeseen. Olen tottunut sairaalamaailmassa siihen, että vaikka kaikkea kivaa järjestetään, on kaikilla silti aina kiire. Kova kiire seuraavan potilaan luokse, jotta mahdollisimman moni voi saada hyvää mieltä. Se on toki ymmärrettävää, mutta valitettavan usein kiire kuitenkin näkyy. Tällä klovnilla se ei näkynyt. Ei ollut kiire, ja siitä minä vanhempana ainakin yllätyin. Oli aikaa olla läsnä lapselle, joka ihan satavarmasti siinä tilanteessa sitä eniten kaipasi - jotain muuta ajateltavaa ahdistuksen ja pelon keskelle.
Yllätys oli suuri, kun Matkimus Tutkailija pyysi tytöltä, että saisiko hän tulla vahtimaan ÄITIÄ (mitä kummaa?? :D) leikkaussaliin, jos äiti on tulossa saattamaan tyttöä sinne. Äitiä pitäisi vahtia, ettei hän näyttelisi kieltä anestesialääkärille! Taisi olla ihan muut veijarit, joita piti vahtia! ;)
Kuitenkin, Matkimus Tutkailija (ja nukutuspossu) saattoivat minun kanssa tytön leikkaussaliin ja poistuttiin sieltä yhdessä tytön nukahdettua. Harmi, ettei klovnista tullut kuvaa leikkurikamppeet päällä, oli se sen verran hauska ilmestys!
Ja teille ammattilaiset, jotka tätä teette. Aivan mieletöntä! Se, että sinulla oli aikaa tyttärelleni, oli tämän leikkauspäivän pelastus (ja ehkä vähän vanhempienkin apu). Teette upeaa, pyyteetöntä työtä lasten hyväksi.
Lahjoitan omat joulukorttirahani (jos sellaisia vielä auton korjaamisen jälkeen jää :D) Sairaalaklovneille, tee sinäkin samoin! Perustin tätä varten keräyssivun, jossa voit osallistua, tai perustaa sellaisen itse.
https://tuki.sairaalaklovnit.fi/1030
Tällaisesta tilanteesta lähdettiin, katsotaan miten pitkälle vielä päästään!
(nyt jäädään jännäämään soittoa heräämöstä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti