maanantai 18. kesäkuuta 2018

Istuin hiljaa laiturille

Oletko istunut hiljaa laiturilla ja antanut ajatusten rauhoittua, kehon levätä? Kesällä sellaiseen on mieletön mahdollisuus. Auringonlasku, taivas maalautuu upean väriseksi. On hetkiä, jolloin ei ole huolta mistään. Hetkiä ennen kun totuus palautuu mieleen, mutta niitä hetkiä täytyy vaalia.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kuulumisia kesälomalta

Ensimmäinen viikko koko perheen kesälomaa takana ja toista viikkoa mennään. Viime viikko oli kovin kiireinen, koska monet jutut kasaantuivat juuri siihen ensimmäiselle vapaalle viikolle. Kaikki sellaiset asiat, joita oli ollut mahdollisuus siirtää viimeisten kouluviikkojen tieltä, oli siirretty oikeastaan viime viikolle ja tuleville kesäkuun viikoille. Muutaman kerran tuntui liian kovalta tahti, mutta toisaalta ajatteli vain rauhoittuvaa kesälomaa. Seuraavat viikot eivät onneksi todellakaan mukailisi ensimmäistä, joten sai huokaista helpotuksesta.

Reilu viikko sitten oma terveyteni huononi, kun piilevänä mukana kulkeva astma paheni kunnolla. Henki ei meinannut kulkea spiralla otettavista avaavista ja tujuista astma- ja allergialääkkeistä huolimatta ja lähestulkoon tarvitsin päivystyshoitoa, mutta pärjäsin sitten kuitenkin arkipäivään ja kävin ihan terveyskeskuksessa hakemassa kortisonikuurin. Keuhkoni vinkuivat kummaltakin puolelta ja olivat toiselta puolelta ahtaat. Kovin kauas ei spirasta voinut lähteä ja ensimmäistä kertaa vuosiin tarvitsin jatkuvasti astmalääkettä pystyäkseni hengittämään. Jotenkin hurja muistutus siitä, miten me emme aina voi kontrolloida kaikkea liittyen omaan terveyteen tai hyvinvointiin ja toisaalta, miten meidän pitäisi muistaa niistä asioista huolehtia.

torstai 31. toukokuuta 2018

Ihana kaivattu loma & valmistuminen.


Eilen se päivä vihdoin koitti; valmistumispäivä, jota olen kovasti odottanut. Valmistuminen ammattiin, josta on hyvä ponnahtaa pidemmälle. Aiemmat opinnot mukaanlukien suoritin ammattiopinnot yhteensä 12 kuukaudessa. Päättötodistuksen keskiarvo humpsahti 2,92 arvoon (1-3). Olen supertyytyväinen itseeni, todistukseeni ja siihen, että jaksoin ja kaikki ympärilläni jaksoivat patistaa minua eteenpäin, vaikka joinain päivinä ei ollut ihan yhtä tarmokas olo.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Erityisen päiväkotiarjen aloittamista

Kun aloitin lokakuussa opintoni, meille myönnettiin varhaiskasvatus kotiin, koska poika ei ole päiväkotikuntoinen. Onneksi näin, sillä Kasper onkin ollut tosi huonossa kunnossa tässä siitä lähtien. Marraskuussa avautui uusi päiväkoti, johon suunnittelimme 2 kertaa viikossa harjoittelupäiviä (1-2tuntia kerrallaan), mutta kerta toisensa jälkeen ne peruuntuivat olosuhteiden pakosta. Suurin syy peruuntumisille oli Kasperin huono kunto tai ryhmässä vallitseva infektio.

Kasperilla on ollut viimeisen 6kk sisään 20 infektiota. Se on ihan hurja määrä. Niistä yli puolia on hoidettu sairaalassa. Nyt Espoo on kaikessa viisaudessaan päättänyt, että varhaiskasvatusta ei enää myönnetä kellekään kotiin. Olen tuskastellut tätä asiaa jo niin monia tunteja, etten enää edes jaksa ihmetellä mitään Espoon uusia päätöksiä. Kasper ei ole missään nimessä sen kuntoinen, että voisi aloittaa päiväkodissa tai edes perhepäivähoidossa. Uskomaton dilemma. Tarjosivat vaihtoehdoksi, että vammaispalvelu myöntäisi tarvittavat tunnit, mutta todellakaan sehän ei ole vastaus. Vammaispalvelun myöntämät tunnit eivät velvoita mihinkään arviointiin tai suunnitelmallisuuteen hoidossa, jota tässä nyt kaipaisin. Myös päiväkotiharjoittelu vaikeentuisi paljon jos päivähoitoa ei myönnetä kotiin.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Vaikean infektiokierteen pyörteissä

Tänään kotiuduttiin taas osastolta. Ties kuinka monetta kertaa tänä vuonna. Jatkuvat infektiot piinaavat, edellisestä ei ehdi toipua toisen jo alkaessa. Vastustuskyky tuntuu todella huonolta, kun isompien infektioiden rinnalle tulee jatkuvia paikallisia infektioita. Olisin niin toivonut, että labroista olisi löytynyt puolustuskyvyn ongelma, joka olisi ehkä voitu jotenkin vasta-aineilla korjata, mutta ei. Arvot olivat pikemminkin korkeita, toki samalla oli myös infektio päällä, joten luotettavuudesta ei toki tiedä.

Aloitin viikolla myös viimeisen työharjoitteluni. Hieman arveluttaa miten se nyt menee, kun aikaa on todella vähän ja kaikenlaista näyttäisi nyt parhaillaan olevan. Tällä hetkellä kotiuduimme osastohoidosta, mutta ensi viikolla on taas käynti klinikalla ja mahdollisesti perjantaina kutsuu taas leikkaussali. Myös labra- ja muut kokeet viittaavat haiman vajaatoimintaan, tätä diagnoosia meillä ei ole aiemmin ollutkaan, joten jännityksellä odotamme kontrollilabroja ja sitä, miten sen kanssa sitten edetään.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ajatuksia&ideoita lapsimessuilta

Aivan ihana messuviikonloppu takana! Vaikka aika tuntui kumpanakin päivänä loppuvan kesken, jäi messuilta paljon ajatuksia, ideoita ja hyviä löytöjä kotiin. Tänäkin vuonna pienen pojan elämää-blogi yritti katsoa messuja erityisperheen silmin ja löytää sieltä ehkä niitä erityisarkeenkin sopivia ja tärkeitä ratkaisuja, ideoita ja apuja. Ja niitähän löytyi!

Tälläkin kertaa messuilla oli todella paljon porukkaa. Kävin itse ensin perjantaina yksin kiertämässä muutaman tunnin, aika ei vaan meinannut riittää koko alueen kiertämiseen (lompakko ehkä kiittää..). Sunnuntaina kävimme uudestaan messuilla perheenä, mutta minimies oli sen verran kiukkuinen ja huonovointinen, että emme ehtineet kiertämään silloinkaan koko sitä aikaa, kun olin alunperin ajatellut. No, lasten vointi etusijalla ja olimme tyytyväisiä että kuitenkin pääsimme messuille myös koko perhe yhdessä.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Mestaripiirros - keskosen oma vauvakirja

Sain tällä viikolla postissa ihanan uutuuttaan kiiltävän Mestaripiirros - keskosen oma vauvakirja- kirjan ja pääsin tutustumaan viikolla sen syövereihin paremmin.
Wautsi miten ihana kirja on nyt luotu!

Tämä on yhteistyöpostaus kirjan äidin, Reetta Koiviston kanssa.


Mestaripiirros, Keskosen oma vauvakirja on ihan uusi vauvakirja juuri keskosena syntyneille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Kirjaan voi kirjata tunnelmia jo odotusajalta, muistella keskoslapsen syntymän hetkiä ja kirjata monenlaisia tietoja kansilehtien väliin. Kirjassa seurataan vauvan kasvua, kehitystä ja tärkeimpiä hetkiä kolmeen ikävuoteen asti. Pastellin värisillä ja mustavalkoisilla sivuilla sekkailee aivan ihana valkoinen pieni pupu. Kirjassa on paljon sellaisia kohtia, jotka sopivat ihan jokaisen lapsen odotukseen ja vauva-aikaan, mutta mielenkiinnon herättää juuri ne yksityiskohdat, joista olisi itsekin keskosvauvan äitinä halunnut kirjoittaa - apneoinnit, sairaalassa vietetty aika, oma jaksaminen, omat fiilikset, riemuvoitot, painon kertymiset, kaikki sellaiset virstanpylväät, joita täysiaikaisten tai terveiden vauvojen vanhemmat eivät välttämättä joutuneet miettimään.