sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Talvilomailemassa sairaalassa

Influenssasta toivuttiin ja hetken jaksoi ukko olla terveenä. Voimat alkoivat hieman jo parantua, mutta sitten perjantaina iski uusi tauti taloon. Ja iskikin sitten oikein urakalla.

Torstaina ukko meni nukkumaan ja oli ihan mainiossa kunnossa. Jaksoi höpötellä ja laulella illalla, eikä mitään hätää ollut. Oltiin menossa nukkumaan itse, kun kundi sieltä sängystään huuteli kaikenlaista. Kävin moikkaamassa ja peittelemässä ja kertomassa, että nyt on yö ja tarvis alkaa uudestaan nukkumaan. Koitin vaistomaisesti otsaa ja huh. Se oli tulikuuma.

perjantai 1. helmikuuta 2019

InfluenssA saapui taloon

Niin se saapui meidänkin perheeseen talven yksi pelätyimmistä taudeista : influenssa A. Meidät kaikki pikkukundia lukuun ottamatta rokotettiin, kundin kohdalla pohdittiin rokotusta paljon, mutta neuvolasta meitä oli ohjattu elävää heikennettyä virusta sisältäväät nenäsumutteeseen, joka annettaisiin alle 6-vuotiaille. Silloin en tiennyt, että lapsille annetaan myös piikki, jonka vuoksi myös kieltäydyin rokotteesta Kasperin kohdalta. Ystäväni lapsi sai juuri rokotteen nenäsumutteena ja muutaman tunnin päästä sairastui influenssaan. 

No, kuitenkin kävi sitten niin kuin pelättiin, että Kasper sai influenssan tilapäishoidosta. Sieltä tuli jakson päätyttyä illalla viesti, että yksi lapsista oli saanut influenssa A-diagnoosin ja oli ollut jaksolla samaan aikaan Kasperin kanssa. Kiitin tiedosta ja toivoin, että oltaisiin säästytty siltä. Seuraavana aamuna kuitenkin heräsin ja kesken aamukahvin kuulin Kasperin sängystä kovaa itkua ja yskimistä - nytkö se sitten tuli!

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Joululoman iloja ja suruja

Joululomaa on vietetty tässä perheessä aika vaihtelevin fiiliksin. Vielä joulukuun alussa kovasti toivoin, että edes joulu olisi ollut rauhallista aikaa, mutta toisin taisi tänä vuonna käydä. Muutoksiin piti aika nopeallakin aikataululla tottua, jotta sai kuitenkin iloittua ja nautittua mahdollisimman paljon. Vielä muutamia päiviä lomaa jäljellä, mutta vaikka on yritetty levätä, on edelleen todella väsynyt olo.

Muutama viikko sitten läheinen perheenjäsen joutui äkilliseen tapaturmaan ja on edelleen sairaalassa. Nyt muutamia päiviä osastolla, mutta sitä ennen teholla. Vielä ei ole minkäänlaista tietoa parantumisesta tai mistään tulevasta. Olemme olleet kaikki aika kovilla tässä viime viikot. On jouduttu tämän kaiken normaaliarjen lisäksi hoitamaan aika paljon muita asioita, erityisesti paperiasioita ja muita liikkuvia asioita, joita ei muuten olisi tarvinnut hoitaa. Kun yksi on sellaisessa tilassa, ettei voi itse edes avata omia sähköpostejaan tai kykene mitenkään puhumaan, voitte kuvitella, että kaikki ei suju edes asiointitodistusten avulla tässä maassa helposti.


perjantai 14. joulukuuta 2018

Marraskuinen leikkaus

+ postaus toteutettu yhteistyössä Cecilia´s Art For Health kanssa +

Tyttärelleni aiheutui syntymässä Erbin pareesi, eli olkahermopunoksen syntymävaurio (Erbin pareesi). Hän jäi toisesta olkapäästä kiinni ja jouduttiin lähes väkisin ottamaan ulos, koska alkoi olla sen verran muutoin huonossa kunnossa. Tyttö leikattiin 4,5kk iässä ensimmäisen kerran, siinä leikkauksessa korjattiin hermoja ja saatiin kädestä aika hyvä apukäsi. Kädessä on kuitenkin hyvin suuret rajoitteet edelleen ja sen takia vajaa vuosi sitten suunniteltiin seuraava leikkaus toteutettavaksi. Alunperin sen piti olla elokuussa, mutta leikkaus siirtyi sairaalan säätämisen vuoksi. On hankala saada oikeat lääkärit samaan aikaan samaan paikkaan leikkaamaan. Samaan syssyyn tuli myös Uuden lastensairaalan avaaminen ja leikkaustoiminnan siirto sinne, jonka vuoksi myös hoitotakuu 6kk ylittyi. Toki, sen ei pitäisi selittää leikkaukseen pääsyn ongelmaa ja hoitotakuun ylittymistä, mutta minkäs teet, kun yksilönä näihin ei oikein helposti voi vaikuttaa.

Leikkaus kuitenkin toteutettiin marraskuussa. Siinä tytön jännettä, kahta luuta ja lihasta poikkastiin ja käänneltiin kädessä niin, että käden asentoa käännettiin. Hänelle tehtiin rotaatio-osteotomia ja vähän muuta ripettä samalla. Käsi oli ensimmäiset 3 viikkoa kipsissä ja sen jälkeen käytiin tällä viikolla vaihtamassa käteen avattava lasta, jonka avulla myös käden jumppaaminen ja peseminen on nyt mahdollista. Leikkaus meni hienosti, kivut olivat aluksi todella kovat, mutta nekin helpottivat muutamissa päivissä. Alun nukkumisongelmatkin helpottivat, ja lopulta kipsinkin kanssa nukkuminen onnistui - ainakin jotenkin. Nyt avattavan lastan kanssa jumpat on aloitettu, mutta tosiaan ihan hirveästi vielä näin 4 päivän harjoittelemisella ei ole saatu aikaiseksi. Tässä menee viikkoja ja kuukausia, mutta toivotaan, että haluttu tulos vielä joku päivä saavutetaan. Ainakin käden asento on nyt paljon parempi, vaikka tyttö suree hieman menetettyä toimintaa kädessä. Seuraavat kuukaudet kuitenkin näyttävät, mihin käden tilanne tulee asettumaan.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Joulupöhinää!

Joulukuun alku tuli ja meni ja nyt ollaan pian jo puolessa välissä kuuta! Niin sitä syys- ja lokakuussa vielä mietittiin, että joulukuuhun on vielä aika pitkä aika, mutta aika riehtää hurjaa vauhtia. Tälle vuodelle kehitetty perhejoulukalenteri on ollut meidän perheen hitti ja yhdessä pohditaan joka aamu, mitähän siitä seuraavasta luukusta tulee! Joulukalenterissa on siis juttuja lapsille ja miehelle, joinain päivinä yhteistä tekemistä, kun toisina päivinä esimerkiksi pieniä suklaaherkkuja. Yhteiset tekemiset on jo ajoitettu kalenteriin, jotta ollaan kärryillä mitä milloinkin tehdään. Tästä kalenterista on tullut joka-aamuinen kiva yhteinen juttu.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Omaishoitaja-arkea, hyvää omaishoitajien viikkoa!

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa, joten tämä postaus koskee omaishoitajan päivää meidän perheessä.

Mitä tarkoittaa normaali kotiarki? Siitä kuulee joskus puhuttavan, mutta en oikein tiedä, mitä se sitten tarkoittaa. Eikö normaali tarkoita sitä, mitä jokainen kokee olevan normaali? Onko meidän arki normaalia, vaikka se poikkeaisi toisen normaalista radikaalisti?

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Toipumista & jouluaskartelua

Täällä on viikonloppu paranneltu lapsia ja vähän aikuisiakin. Aikaa on ollut olla läsnä ja olla yhdessä, kunhan on muistanut lääkkeet ja muut ajallaan. On herkuteltu ja syöty vähän mitä milloinkin, mutta on kiva kun ei ole ollut kiire mihinkään. 

Tyttö on alkanut toipumaan kivasti leikkauksesta, kovia kipuja ei enää ole ollut ja peruskipulääkkeillä on pärjäilty, kunhan ne muistaa ottaa säännöllisesti. Hänen kanssa käytiin tänään päivystyksessä vaihtamassa kipsi kun se painoi käsivartta, mutta muutoin on mennyt tosi hyvin. Yllättävän hyvin, sanoisinko. No, huomenna sitten kouluun yrittämään ja hieman mielenkiintoistahan se on, miten siellä nyt kipsin kanssa pärjää. Uskoisin, että hyvin, taitaa olla vain omaa jännitystäni. Kipsiin voi kirjoittaakin, kun siinä on valkoinen sidos päällä, joten taitaa tyttö odottaa sitä nyt eniten, että luokkakaverit siihen piirtäisivät ja kirjoittaisivat.