torstai 30. maaliskuuta 2017

Aivosähkökäyrien tuloksia ja kuulumisia

Sunnuntaina kiidettiin Nokian kylpylätapaamiselta kodin kautta sairaalalle epilepsiatutkimukseen, joka toteutetaan yön aikana.  Nukuimme ukon kanssa samassa huoneessa, vanhempi saa nukkua vieressä seinästä tulevassa sängyssä. On suhteellisen luksusta saada alleen myös muuta kuin kämänen patja lattialle, mutta ottaahan nuo sairaalan patjat tosi paljon kropan päälle, vaikka eivät suoraan lattialla olisikaan. Tällä kertaa hoitajat olivat aivan ihania ja kaikki sujui superhyvin, Kasper oli vaan tosi levoton ja itkuinen alkuyön, eikä varmasti helpottanut ukolla tieto siitä, että äiskä nukkuu vieressä.

Kasper heräsi alkuyöstä joskus 23 aikaan ja jäi siitä valvomaan, niinkuin tapanaan on, hereillä oli varmaan vähintään 2 tuntia, jopa pidempään. Hoitaja kävi vähän väliä laittamassa antureita paremmin, tai muokkaamassa jotain säätöjä, ja kundi komenteli hoitajia tomerasti nauraa kikattaen samalla. Olihan se nyt ihanaa, kun joku muukin oli yöllä hereillä! "Peitto päälle" - hihihihii, huusi Kasper yöllä ja sai peiton hoitajan toimesta päälleen - missio suoritettu. 

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Parantelua leikkauksista & epilepsiatutkimusta

Heipähei, viikkoon ei oo taas ehtinyt kirjoittaa. Sairaala-arki vie aina veronsa ja kotiin päästessäkin menee päiviä, joskus viikkoja päästä normaalimpaan rytmiin kiinni.

Kasper pääsi vihdoin maanantaina nousemaan sängystä ylös syliin leikkauksen jälkeen ja koska viikonloppuna kundi oli ollut niin kivuton, emme uskoneet hänen olevan kovin kipeä nytkään. Kipu kuitenkin taisi yllättää myös Kasperin, ja poika sai sitten pian vahvempaa kipulääkettä, joka selvästi auttoi. Kansliastakin naureskelivat, että äänensävystä tietää kun kundilla on "lääkkeet kohdallaan" :) 

Maanantaina ja tiistaina otimme hyvin varovasti, ja saimmekin luvan tiistaina kotiutua hieman vanhempien kipulääkkeiden turvin. Kasper oli yllättävän kipeä ja väsyi nopeasti sylissä ja muualla istumassa. Sitä seurasi kova itku, eikä aina tiennyt onko se vain ärsyyntymisestä, kiputuntuntemuksesta vai mistä. Aika hyvin Kasperia pystyy lukemaan itkun ja ilmeiden perusteella,mutta tällaisissa tilanteissa se voi joskus olla hieman hankalaa. Kasper kuitenkin araasteli selkää huudon yhteydessä kovin. Kävimme itse asiassa keskiviikkona sitten päivystyksessäkin kovan kivun ja muutaman muun jutun vuoksi. Leikkaushaava oli suhteellisen siisti, eikä siinä ollut turvotusta. Läkäri ja hoitaja hoitivat toisen tulehtuneen leikkaushaavan ja pääsimme kotiin. Ennätysnopea päivystyskäynti.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Vanhempainhuoneelta terveisiä

Kasperin toinen leikkaus oli nyt sitten toissapäivänä - torstaina Lastenklinikalla. Tai no toinen ja toinen.. Tämän kuun toinen siis. Leikkaus meni hyvin ja kundi siirtyi illasta osaston valvontahuoneeseen seurantaan ja on siitä asti ollut täällä samalla paikalla samassa huoneessa. Perjantai-ilta odotteluineen oli kyllä ihan kaamea, kun alkuun puhuttu 3-4h heräämöaika alkoi venymään eikä tietoa ollut. Lopulta kaikki oli sitten mennyt hyvin, opiaattipumpun säätäminen oli vaan kestänyt kauemmin kuin ajateltiin. Kundi oli aika sekaisin, mutta kivuton (tärkeintä).

Osastolle tultuaan hän kuiskasi hiljaa "äiti" vaikka ei jaksanut muuten sanoa mitään.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Leikkauskuulumisia

Viime viikolla oli siis minin leikkaus ja se meni itsessään ihan hyvin - oikeastaan täysin suunnitellusti. Osastolla oltiin reilu vuorokausi ja kotiuduttiin kotiin sitten parantelemaan haavoja ja lääkitsemään kipulääkkeitä. Leikkauksen tulokset olivat oikeastaan aika odotetut, eikä mitään ihmeellistä noussut esiin. Kasper oli suhteellisen virkeä aika nopeasti leikkauksesta ja kotiutui sitten kestokatetrin kanssa.

Pari päivää kotona oli aikamoista häsläystä. Poju oli vielä aika kipeä, mutta pärjäsi kotihoidossa hyvin peruskipulääkkeiden kanssa, jonka vuoksi hätää ei ollut. Kestokatetri hieman häiritsi menoa, kun sitä ei voinut vain nyppästä pois, mutta senkin kanssa pärjättiin. Osastolla käytiin kuitenkin läpi myös se tilanne, jos mini ottaisi nyppäisemällä katetrin itse pois, mitä silloin ja muissa (mahdollisissa) epänormaaleissa tilanteissa pitäisi toimia. Haavanhoito jäi kuitenkin osastolta ohjaamatta kokonaan, mutta ollaan menty aiemmalla kokemuksella ja intuitiolla.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Keuhkolääkäriä ja leikkausta toisen perään

Ompahan taas viikko.

Viikonloppuna oli kaikkea kivaa häppeninkiä, josta pitää kirjoitella myöhemmin vähän lisää, kun nyt ei jaksa. Nyt on vain tärkeimpien kirjoitteluiden aika. 

Eilen maanantaina käytiin keuhkolääkärillä ja sinne oli kyllä tosi suuret toiveet. Lekurissa tuntui, että lyötiin isku vasten kasvoja : ei tietoa. Ei edelleenkään ymmärrystä siitä, miksi saturaatiot laskevat alkuyöstä. Ei mitään viitettä keuhkosairaudesta tai sellaisesta, joka selittäisi tätä oireilua. Astmalääkkeitäkin pitäisi kuulemma pikkuhiljaa alkaa vähentämään, kun ikää tulee lisää ja lääkkeentarve laskee vähitellen. Lääkäri jopa epäili sitä, onko oireilu totta. Onko laitteessa vika.. tai..?

Siis että me rampattaisiin sairaalassa tän asian kanssa turhaan?

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Hoitotarvikkeiden maailma

Joskus kun olen puhunut tuttavieni tai tuiki tuntemattomien kanssa meidän tilanteesta, on tullut puhetta siitä, miksi Kasperilla on oma huone. Ihmiset toki ymmärtävät, että yönsä valvova yöhoitaja ei voi oikein valvoa nukkuvan äidin kanssa samassa huoneessa. Kasperilla on myös hurjan paljon apuvälineitä, jotka vievät itsessään paljon tilaa. Lisäksi on sähkökäyttöinen "sairaalasänky" ja kaikenlaisia laitteita ja hoitotarvikkeita. No vievätkö ne hoitotarvikkeet sitten niin paljon tilaa? Mitä kaikkea muka tarvitsee? Tässä viime viikolla vaihdoimme jopa Kasperille kämpän isoimman makuuhuoneen, jotta hän tarvikkeineen mahtuisi parhaiten. Vaihtoa tehdessä heräsi vasta todellisuuteen, tämä kaikki on juuri sitä erityisyyttä, josta paljon puhutaan.