sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kun tervettä päivää ei (taas) näy...

Noniin. Arvasinhan minä sen. Seuraavan kerran kun kirjoitan, ei taaskaan ole kauhean positiivista luettavaa. Ei, ei olla terveenä, eikä ei, ei ole helpottanut, oikein mikään. Uusi vuosi, uudet kujeet, ehkä? Toivotaan hyvin hyvin paljon näin. Edes vähän helpompaa. Niinkuin joku sanoi fiksusti kun taisin päivittää facebookiin jotain että "selvitty tästä vuodesta - selvitään seuraavastakin" että olispa se muutakin kun selviytymistä. Niin, se on totta. Olispa se muutakin kun selviytymistä.

Joulu oli ja meni. Oli toki ihana viettää aikaa perheen kanssa, parasta. Kasperkin oli vähän jo paremmassa kunnossa, yskä hellittämässä mutta tosi räkänen. Jaksoi kuitenkin hienosti jo hymyillä ja seurustella pikkunen, vaikka kipeenä edelleen. Tytön olo taas on alkanut vähitellen olla vähän huonompi, yskii puuskittain kovastikin, kurkku on kipeä, mutta eiköhän hänkin pian ala tästä tervehtymään.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulun odotusta ja ahdistusta erityislapsiperheessä

Väsyttää. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää. 

Viime postauksessa kirjoittelinkin, kuinka antibioottikuuria on mennyt jo 5 päivää ja Kasperin olo alkoi helpottamaan. Se oli ihanaa. Jotenkin se, kun lapsen olo helpottaa, on niin upea tunne. Se saa herkästi itkun silmään.

Nyt on lauantai. Viime maanantaina aloin ihmettelemään, kun Kasper alkoi olemaan todella poissaoleva. Poissaolokohtauksia, jotka liittyvät myös tyypillisenä meidän epilepsiaan, ja joita normaalisti tulee 1-2krt viikossa (niin että ne huomataan), niitä tulikin sitten ainakin 10, ellei jopa 15 päivän aikana. Ajattelin ensin, että no, tää on vaan joku jumituspäivä. Toisaalta niin voi ollakin, mutta alkoihan siinä sitten huoli vähän heräämään iltaa kohti. Ajattelin, että nää on "vaan poissaoloja", eikä esim.kouristuskohtauksia, mikä on sinällään hyvä. Toisaalta jälkeenpäin sätin paljon itseäni siitä ajatuksesta. Koskaan ei voi sanoa että nämä ovat "vain" näitä kun puhutaan vakavista asioista, lapsen kehitykseen, kasvuun ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Yksikin poissaolo on merkki aivojen epänormaalista käytöksestä.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

1v synttäreitä, joulun odotusta ja minuuden tutkimista

Kaadan glögiä kuppiin ja istahdan silmät ristissä sohvalle tietokone sylissä. Siitä on taas aikaa, kun olen ehtinyt.. ja jaksanut kirjoittaa.

Ensinnäkin pitää kiittää teitä kaikkia lukijoita. Blogini on saanut paljon uusia lukijoita lähiviikkoina ja monta uutta tykkääjää facebook-sivulle. Yritänkin päivitellä tulevaisuudessa kuulumisia meiltä vähän useammin. Nyt on vaan taas hieman huonompi kausi takana, joten jaksaminen on ollut vähän rajallista.