sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Toipumista & jouluaskartelua

Täällä on viikonloppu paranneltu lapsia ja vähän aikuisiakin. Aikaa on ollut olla läsnä ja olla yhdessä, kunhan on muistanut lääkkeet ja muut ajallaan. On herkuteltu ja syöty vähän mitä milloinkin, mutta on kiva kun ei ole ollut kiire mihinkään. 

Tyttö on alkanut toipumaan kivasti leikkauksesta, kovia kipuja ei enää ole ollut ja peruskipulääkkeillä on pärjäilty, kunhan ne muistaa ottaa säännöllisesti. Hänen kanssa käytiin tänään päivystyksessä vaihtamassa kipsi kun se painoi käsivartta, mutta muutoin on mennyt tosi hyvin. Yllättävän hyvin, sanoisinko. No, huomenna sitten kouluun yrittämään ja hieman mielenkiintoistahan se on, miten siellä nyt kipsin kanssa pärjää. Uskoisin, että hyvin, taitaa olla vain omaa jännitystäni. Kipsiin voi kirjoittaakin, kun siinä on valkoinen sidos päällä, joten taitaa tyttö odottaa sitä nyt eniten, että luokkakaverit siihen piirtäisivät ja kirjoittaisivat.

Kasperin kanssa pissatulehdus taitaa olla loppusuoralla ja keuhkopöpö on muuttunut jäätäväksi räkätaudiksi. Imulaite ja spira on laulanut useita kertoja päivässä ja kotona ollaan selvitty. Kasper inhoaa imua ihan silmittömästi, mutta se helpottaa todella paljon oloa kun on imetty räkää pois. Kasper ei saa itse oikein yskittyä tai niistettyä kunnolla räkää pois, jolloin se jää herkästi tuonne matkalle. Imulaitteella sen saa kivasti kotona pois, eikä sen takia tarvitse lähteä imuhommiin sairaalaan. Laite on hyvä, kunhan sitä osaa hyvin käyttää.

Kai me aikuisetkin vähän ollaan jossain taudissa, kun kaupasta piti tuoda tuliaisiksi iso nessupaketti. Sinkkiä ja vitamiineja naamariin, josko itse välttyisin ainakin tuolta kamalalta "syysräkikseltä".

Maassa on lunta, ja se luo toivoa tulevaan talveen. Tänään oli niin kaunis ilma, kun aurinko paistoi ja teki luonnosta maagisen kauniin, kun luntakin ihan vähän oli. Harmi, että pimeys koittaa niin nopeasti :/

Itse tunnustan olevani henkeen ja vereen jouluihminen. En ehkä niin paljon aiemmin, mutta joka vuosi enemmän ja enemmän. Kahtena viimejouluna ollaan oltu aikamoisissa muuttomeiningeissä pakon edestä enkä ole oikein ehtinyt niin rauhoittumaan jouluun, mutta nyt huomaa sen ihan eri tavalla, kun on aikaa ja mahdollisuutta. Kouluhommissakaan ei ole enää kuin 4 tenttiä tälle vuodelle ja hyvällä mallilla olevat muut tehtävät, vaikeimmat kurssit ja tehtävät on palautettu ja niistä piakkoin jo arvosanatkin tulleet, eli kohta voi todenteolla rauhoittua joulujuttuihin. Sitä ennen Kasperilla olisi pari lääkäriä, tytöllä kipsinpoisto ja toimintaterapiaa ja aika monta muuta palaveria ja käyntiä itsellä kaikkialle, mutta jotenkin sellainen fiilis, että kaikki kyllä hoituu.

Joulu on yhdessäolon ja rauhoittumisen aikaa. Sen lisäksi se on tunnelmoimisen aikaa. Nyt kun koti on saanut tunnelmavalaistusta ja lämpöä (sentään joulukuusta ei ole kannettu sisään eikä kuusinauhoilla olla vielä koristeltu mitään), on hyvä askarrella yhdessä. Tällaisia tuotoksia parilta päivältä.






Olen tehnyt meidän poppoolle joulukalenterin, jossa on jokaisessa luukussa miehelle&lapsille ylläri. Huh, mikä työ, mutta onneksi se on kohta valmis! <3 Nyt puussa roikkuu vasta noin reilu puolet 24 paketista, mutta parin päivän sisällä sen pitäisi valmistua kokonaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti