Facebookiin ja instagramiin päivittelinkin jo viime viikolla, että blogihiljaisuutta on tässä pitänyt jonkin aikaa taas, kun kouluhommat ovat vieneet mennessään. Sen lisäksi, että on tässä ollut muutamien satojen sivujen vaikeita koealueita, niin lapsilla on ollut aikamoisesti lääkäreitä ja toimenpiteitä. Näiden sovittujen lisäksi toki yllättäviä päivystyskäyntejä, niinkuin eilen, kun Kasperin infuusioportti PAC ei vetänytkään kotisairaalan käydessä kotona ja jouduimme lähtemään uuteen lastensairaalaan sitä tsekkauttamaan. Toisaalta oli ihan hyvä, kun samalla saatiin diagnosoitua uusi pissatulehdus ja sen myötä uusi antibioottikuuri päälle. Viime viikolla kävimme terveyskeskuksessa hakemassa nielutulehdus-diagnoosin, mutta se onneksi oli vain viruspohjainen eikä vaatinut antibioottihoitoa.
Viikonloppuna oltiin viettämässä halloween-juhlia ystävän luona "maalla" ja lapsetkin olivat hetken terveinä. Kiva huomata, että Kasper jaksaa nykyään paljon enemmän olla läsnä arjessa ja seurustella. Hänestä on kuoriutunut oikein reipas ja utelias mies! Trampoliinilla pomppimisesta tuli melkoista, kun alkupelon jälkeen kundia ei olisi saanut pomppimasta mitenkään pois! Ihana nähdä, miten ujosta ja pelokkaasta miehenalusta tulee viikko toisensa jälkeen reippaampi ja elämäniloisempi. Pienin, mutta varmoin askelein.
Omissa opinnoissa on pitänyt kiirettä. Lähes joka viikko on joko joku tentti tai kurssin palautus, tätä se näköjään nyt on. Olen nauttinut (lähes) jokaisesta päivästä kouluhommissa ja tuntuu vihdoin, että oppii uutta ja jopa muistaa oppimansa. Kouluhommat ovat kyllä kuitenkin saaneet välillä aikamoisen ressin päälle, kun välillä tuntuu, että aikaa sekä lääkärille ja tärkeille koulujutuille ei samanaikaisesti ole. No, tehtävät ja tentit ovat kuitenkin nyt hyvällä mallilla ja hymyssä suin voi jopa välillä pitää päivän, jolloin kirjoja ei edes avaa.
Joitain viikkoja sitten totesimme yhteysesti päiväkotipalaverissa, että tämänhetkinen paikka ei Kasperille ole sopiva. Ryhmä ja päiväkoti on liian iso, ja jotenkin meistä on tuntunut, ettei me ihan sovita siihen porukkaan mukaan. Useat kohtaamiset ovat vain vahvistaneet tätä tunnetta. Nyt onneksi saimme uuden paikan pienryhmästä, joka myös on aika lähellä meitä. Kasper aloittaa siellä jo ensi maanantaina! Pientä alkusäätöä on ollut mm.apuvälinesängyn kanssa, kun pienessä päiväkodissa ei ensin oltu ihan varmoja, mahtuuko sänky sinne ollenkaan. On kuitenkin tuntunut mukavalta, että kaikesta huolimatta asiat ovat tuntuneet järjestyvän, ihan eri fiilis kuin toisesta paikasta, jossa ei edes heippoja tultu pojalle tänään sanomaan Kasperin viimeisenä päiväkotipäivänä. Kiire varmaankin ja henkilökuntapula, mutta eipä paljoa se ajatus lämmitä.
Mutta nyt uusin positiivisin fiiliksin uuteen paikkaan! Olenkin innostunut nyt hieman kasailemaan Kasperin esinekommunikaatio"kansiota". Yritämme nyt myös hakea Kasperille kommunikaatiotablettia, jotta voisimme alkaa harjoittelemaan päiväkotipäivästä kertomista ja päiväkodissa kotihommista kertomista, jos syy-seuraus-ajatus hieman alkaisi valjeta pojalle enemmän. Nyt hän on hienosti kertonut muutamasta eri tapahtumasta muistaen toisiinsa liittyviä sanoja, joten uskon, että potentiaalia olisi. On toki vaikea ennakkoon uskoa, että näkö- ja kehitysvammainen lapsi käyttäisi fiksusti tablettia, mutta avustettuna en usko, että sen kanssa ihan jumissa oltaisiin. Pitää nyt varmaankin vaan vakuuttaa koko meidän tiimi tästä samasta ajatuksesta..
Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Kahden viikon päästä olisi Kasperin siskon leikkaus, jota myös koko perheellä hieman jännityksellä odotamme. Saa nähdä, minkälaisia fiiliksiä se vielä meissä herättää! Blogiin siitä tulossa postausta lähiaikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti