Apuvälineitä kesäarjessa

"Jos voittaisin lotossa, ostaisin erityislapsille heidän tarvitsemiaan apuvälineitä"

Tällä ajatuksella tänään. Kun koittaa kesä, toisaalta liikkuminen helpottuu, toisaalta vaikeutuu. Moni kesätekeminen vaatii jalkoja/kävelykykyä tai sitä vastoin hyviä apuvälineitä. Apuvälineitäkin on, mutta sellaisen saaminen voi olla todella työn alla. Pakolliset apuvälineet toki kuuluu saada, mutta monista apuvälineistä voidaan olla kunnan tai sairaanhoitopiirin säädösten kanssa hyvin eri mieltä. Näin kävi viime kesänä esimerkiksi pyörän kanssa, vaikka Kasper rakasti polkea, ei meille suostuttu mitenkään myöntää pyörää apuvälineenä, koska poika ei itse tule itsenäisesti polkemaan pyörää. Säädöksissä luki, että ensin pitää muutenkin treenata polkemista muualla kuin pyörällä ennen sen myöntämistä. Aikamoista natsimeininkiä. Harmittaa, kun jo heti näkee, ettei lapsella ole mitenkään samanlaisia mahdollisuuksia harrastaa kuin tervejalkaisilla lapsilla, mutta harrastamisen mahdollistavia apuvälineitä ei saa jos ei ole rahaa.

Onneksi on yhdistyksiä, säätiöitä ja muita erityisten vanhempia, joiden kautta on mahdollista saada lainaksi, kokeiluun, ostettua ja lahjoituksena erilaisia apuvälineitä, jotka antavat suuresti iloa arkeen!

Istuin hiljaa laiturille

Oletko istunut hiljaa laiturilla ja antanut ajatusten rauhoittua, kehon levätä? Kesällä sellaiseen on mieletön mahdollisuus. Auringonlasku, taivas maalautuu upean väriseksi. On hetkiä, jolloin ei ole huolta mistään. Hetkiä ennen kun totuus palautuu mieleen, mutta niitä hetkiä täytyy vaalia.

Kuulumisia kesälomalta

Ensimmäinen viikko koko perheen kesälomaa takana ja toista viikkoa mennään. Viime viikko oli kovin kiireinen, koska monet jutut kasaantuivat juuri siihen ensimmäiselle vapaalle viikolle. Kaikki sellaiset asiat, joita oli ollut mahdollisuus siirtää viimeisten kouluviikkojen tieltä, oli siirretty oikeastaan viime viikolle ja tuleville kesäkuun viikoille. Muutaman kerran tuntui liian kovalta tahti, mutta toisaalta ajatteli vain rauhoittuvaa kesälomaa. Seuraavat viikot eivät onneksi todellakaan mukailisi ensimmäistä, joten sai huokaista helpotuksesta.

Reilu viikko sitten oma terveyteni huononi, kun piilevänä mukana kulkeva astma paheni kunnolla. Henki ei meinannut kulkea spiralla otettavista avaavista ja tujuista astma- ja allergialääkkeistä huolimatta ja lähestulkoon tarvitsin päivystyshoitoa, mutta pärjäsin sitten kuitenkin arkipäivään ja kävin ihan terveyskeskuksessa hakemassa kortisonikuurin. Keuhkoni vinkuivat kummaltakin puolelta ja olivat toiselta puolelta ahtaat. Kovin kauas ei spirasta voinut lähteä ja ensimmäistä kertaa vuosiin tarvitsin jatkuvasti astmalääkettä pystyäkseni hengittämään. Jotenkin hurja muistutus siitä, miten me emme aina voi kontrolloida kaikkea liittyen omaan terveyteen tai hyvinvointiin ja toisaalta, miten meidän pitäisi muistaa niistä asioista huolehtia.