torstai 28. tammikuuta 2016

Elämä on - vihdoin kotona

Ihana istahtaa rauhassa tietokoneen ääreen. Kotona, mikä tärkeintä.

Meillä on kyllä viimeiset viikot ollu aika hässäkkää. Väsymystä, huolta ja pelkoa. Kasperin sokeriasiaan ei näyttänyt tulevan mitään järkeä, eikä toisaalta ihan tarkkaa tietoa mistää ole vieläkään. Muutama epäily, mutta kun oirekuva ei tarkkaan sovi mihinkään tiettyyn, niin seuraavat viikot ja kuukaudet ovat varmasti aika täynnä ihmettelyä ja erilaisten ravinteiden ym.kokeilua. Verirokkokin sitten tuli kiusaksi, ja poika on ollut monta päivää täytettynä pienistä inhottavista näppylöistä jotka kutittavat ja ärsyttävät.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Potilasturvallisuus - säästöpaineet luovat turvattomuutta

Potilasturvallisuus, säästöpaineet, hoidon laatu. 

Hoitovirhe, väärä lääke, väärä lääkkeenantoaika. Diagnoosi, jota ei löydetä, ei tarpeellisia tutkimuksia. Liian vähän aikaa, liian vähän tukea.

Asioita, jotka pyörivät hyvin monen päässä tällä hetkellä. Asia, joka koskettaa myös minua, lapsiani, ystäviäni, perhettäni. Ihmisiä ympärillä, yhteisöissä, tässä maassa. Kaikkia potilaita ja hoidon piirissä olevia ja heidän läheisiään.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Tuttu arki - pelon perikuva

Palasimme taas meille tuttuun arkeen - sairaala-arkeen.

Uusi vuosi alkoikin sitten hieman erilailla miten sen ajattelin. Toissapäivänä, lauantaina Kasperilla laski taas pitkästä aikaa aamulla sokerit. Ne onneksi korjaantuivat aika piakkoin ruuan letkutuksen avulla. Meillä aloitettiin muutama kuukausi sitten uusi rasvalisä, jonka ajateltiin pitävän matalat sokerit loitolla ja näin uskoimme käyneen. Ajattelin kuitenkin tämän nyt johtuvan vähän turhan pitkästä letkutusvälistä, joten en kovin huolestunut.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Talven selviytymisseikkailu

Ajan tallille. On ihanaa, että vihdoin on lunta, sitähän tässä on viikokausia odoteltu. On pirun liukasta. Ostin uuden auton marraskuussa, tai käytetyn auton mutta minulle paljon uudemman. Tässä onkin kitkarenkaat alla ja pito on lähes täysin nolla verratuna nastarenkaisiin. Mieleen hiipii ajatus, että mitä jos sittenkin ollaan penkassa, kun pitoa ei tunnu olevan ja tiet ovat aivan jäässä. Käännös motarilta pienemmälle tielle osoittaa pelon aiheelliseksi; jarrut paukkuvat ja penkka lähestyy. Hiljaa mutta varman oloisesti. Onneksi useammat ajokilometrit takana takaavat hieman tietotaitoa ja auto pysyy tiellä, huh. Sydän pomppaa kurkkuun ja pelottaa. Pääsenköhän ikinä tallille, saatika sieltä kotiin? 

Pirun talvi! 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

DIY: Aikakapseli, hyvästi 2015!

Vuosi 2015 oli meidän perheessä hurja, mutta monella tapaa ikimuistoinen. Muutamia juttuja on jäänyt isosti mieleen.