Havahduin juuri, että olen kirjoitellut blogiin viimeksi viime vuonna. Monesti se on käynyt tässä mielessä ja vähän olen sitä tuskaillutkin, mutta toisaalta tajunnut, että blogia on turha päivittää pakosti aktiivisesti, jos siihen ei ole aikaa tai jaksamista. Alkuvuosi on mennyt hujauksessa uuden haastavan työharjoittelun tiimoilta ja hieman pohtiessa, miten koko kevään koulutaakasta selviää.
Nyt alkuvuosi on lähtenyt käyntiin ja fiilis on yllättävän hyvä! Vaikka talvea emme ole tänne oikein kunnolla saaneet, niin monia kivoja juttuja on tapahtunut ja toisaalta valo ja lämpö lisääntyvät viikko viikolta. Talvi olisi ehkä ollut ihan kiva, mutta toisaalta puuttuva lumi helpottaa pyörätuolilla liikkumista ja lasten pukemistarvetta, joka taas nopeuttaa siirtymisiä ja vähentää ärsytystä siitä, kun yksinkertaisesti pienillä pyörillä ei pääse etenemään.
Blogin jatko on ollut vuodenvaihteessa vaakalaudalla, tai oikeastaan koko syksyn, mutta tämä kevät varmaan näyttää sen, mihin uomiin tämä blogin pitäminenkin asettuu - aikansa kutakin, kai monessa asiassa on todettu. Blogi on ollut minulle väline puhua asioista, joista en muuten puhuisi ja toisaalta puhua asioista, joista puhutaan aivan liian vähän. Siihen se on toiminut upeasti ja näillä kirjoituksilla on saatu paljon pieniä ja isoja asioita aikaan, joista olen supertyytyväinen. Ennen kaikkea blogi on antanut minulle paljon. Se on ollut oma keinoni sanoa ääneen asioita ja ilmaista itseäni, mutta toisaalta nykyään on onneksi muitakin kanavia. Nähtäväksi jää, mitä keväällä tapahtuu.
Kasper on kasvanut hurjasti. Heinäkuussa aloitettu kasvuhormoni ja varmaan moni muukin tekijä yhdessä ovat mahdollistaneet sen, että kundi on alkanut syömään! Olemme voineet vähentää peg-letkutusten määrää melkein puolella ja toisaalta tarjota erilaisempaa ja erilaisempaa ruokaa. Vaikka Kasper edelleen syö lähes sileää sosetta, pystyy hän syömään enemmän ja enemmän erilaisia kiinteämpiä paloja, joita vähitellen yritämme saada ruokavalioon. Myös juominen on lähtenyt hurjan hienosti käyntiin ja Kasper tykkääkin juoda hänen omaa nutridrink-täydennysravitsemusjuomaa pillillä ja on edistynyt juomisessa hurjasti! Mukin reunasta ei oikein voi juoda, sillä vetäsee juomaa herkästi henkeen, mutta pillillä ei onneksi samaa ongelmaa ole. Kasvamisen myötä on tullut eteen myös uudenlaisia haasteita, josta ajattelinkin kirjoitella lähiaikoina blogiin. Nämä haasteet liittyvät erityisesti ergonomiaan, fysiikkaan ja vaatetukseen.
Kasper oli syksyllä yllättävän terve ja nyt alkuvuodesta on sitten erilaiset taudit piinanneet, erityisesti hengitysteissä. Jonotammekin keuhkojen tähystykseen, jossa myös otetaan koepaloja, tähystys tulossa huhtikuussa. Toivottavasti siinä saadaan jotain ajatusta saturaatiolaskuille ja hapetusvajaukselle (ventilaatiovajaus se mielestäni on) ja ehkä jatkuville infektioille hengitysteissä.
Syksyllä alkaa myös koulu. Kasper on jostain syystä alkanut hokemaan, että menee syksyllä kouluun. En tiedä ymmärtääkö hän oikein mitä se tarkoittaa, mutta kovasti sitä odottaa. Ja kiva niin, vaikka koko koulujuttu on edelleen hyvin hyvin sekavaa. Kahdesta koulupaikasta odotetaan, kumpi meille myönnetään ja toisaalta sen lisäksi kaikki on auki; Kasper tuskin jaksaa aamu- tai iltapäivähoitoa, mutta toisaalta tarvitsee hoitajaa jos me aikuiset meinaamme käydä töissä. Minulla on koulun alkamisen jälkeen viimeinen työharjoittelu ja sen jälkeen valmistuminen, joten joku järkevä kuvio siihen pitäisi saada. No, se jää nähtäväksi, innolla ja vähän kauhulla odotetaan!
Kevät tuo muutenkin ihan mukavia juttuja. Omat opinnot etenevät ja lähenevät loppua ja kevät menee harjoitteluiden ja viimeisten opintojen kanssa aika tiiviisti. Toisaalta olen optimistinen meidän jaksamisesta, sillä lämpö ja valo lisääntyy jatkuvalla syötöllä mitä lähemmäksi kesää mennään. Kevät ja kesä myös tuo mukavia vapaaehtoishommia ja projekteja; myös meidän toiminnallisen opinnäytetyön toimintapäivät, joita kovasti odotan. Järjestämme psyykkisesti sairastuneille erityislasten vanhemmille toimintapäivät tukemaan jaksamista ja hyvinvointia eläin- ja luontoavusteisesti.
Mukava työntäyteinen kevät siis tuloillaan. Toivottavasti pian alkaa myös lämmetä ja näkyä aurinko enemmän!
Mitä sinä odotat keväältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti