tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kuulumisia kesälomalta

Ensimmäinen viikko koko perheen kesälomaa takana ja toista viikkoa mennään. Viime viikko oli kovin kiireinen, koska monet jutut kasaantuivat juuri siihen ensimmäiselle vapaalle viikolle. Kaikki sellaiset asiat, joita oli ollut mahdollisuus siirtää viimeisten kouluviikkojen tieltä, oli siirretty oikeastaan viime viikolle ja tuleville kesäkuun viikoille. Muutaman kerran tuntui liian kovalta tahti, mutta toisaalta ajatteli vain rauhoittuvaa kesälomaa. Seuraavat viikot eivät onneksi todellakaan mukailisi ensimmäistä, joten sai huokaista helpotuksesta.

Reilu viikko sitten oma terveyteni huononi, kun piilevänä mukana kulkeva astma paheni kunnolla. Henki ei meinannut kulkea spiralla otettavista avaavista ja tujuista astma- ja allergialääkkeistä huolimatta ja lähestulkoon tarvitsin päivystyshoitoa, mutta pärjäsin sitten kuitenkin arkipäivään ja kävin ihan terveyskeskuksessa hakemassa kortisonikuurin. Keuhkoni vinkuivat kummaltakin puolelta ja olivat toiselta puolelta ahtaat. Kovin kauas ei spirasta voinut lähteä ja ensimmäistä kertaa vuosiin tarvitsin jatkuvasti astmalääkettä pystyäkseni hengittämään. Jotenkin hurja muistutus siitä, miten me emme aina voi kontrolloida kaikkea liittyen omaan terveyteen tai hyvinvointiin ja toisaalta, miten meidän pitäisi muistaa niistä asioista huolehtia.

Nyt kuljen astmapiipun kanssa ympäriinsä ja käyn välissä hengittelemässä kotona spiralla vahvempaa avaavaa. Kortisonikuuri on loppu, mutta vointi ei ole parantunut merkittävästi. Sain eilen lisää lääkkeitä ja nyt myös antibioottikuurin, koska myös kovin paljon on limaa. Toivottavasti nämä lääkkeet yhdessä nyt auttaisivat oloa paremmaksi. Onneksi sataa myös vettä! Vesi toivottavasti auttaa hieman tähän hurjaan pölymäärään ja tukalaan kuivuuteen. 

Kasper on ollut nyt muutamia viikkoja aika kivasti terve, ollaan oikeastaan hoidettu vain paikallisinfektioita. Onhan niissäkin, mutta toisaalta on ihana kun ne on voinut hoitaa sitten ihan kotona ilman sairaalahoitoa. Clostridium-bakteeria ollaan nyt yritetty häätää oikein urakalla, on kuulemma sitkeä, toivottavasti lähtisi pian aiheuttamasta ongelmia. Kasper on ollut kovin kiukkuinen ja ylivilkas nyt, vaikuttaa vähän siltä, että jotain olisi tuloillaan, mutta en oikein tiedä mitä. Korvat kipeät, kurkku? Välillä olisi niin paljon helpompaa, kun osaisi edes hieman sanoa, mihin sattuu, tai sattuuko. Onhan kiukkuja muutenkin tuon ikäisellä, mutta jostain pienestä jutusta ne sitten tunnistaa kivuksi tai muuksi epänormaaliksi levottomuudeksi.


Kesäkuu mennään vielä näin, terapiat jatkuu kummallakin lapsella ennallaan ja palavereja ja lääkäriaikoja vielä on. Sitten onneksi tulee heinäkuu, joka näyttää taivaallisen tyhjältä!

Lauantaina juhlittiin myös minun valmistujaisjuhlia muutamakymmenen hengen porukalla kauniissa Kahvi-Kaisassa Kivenlahdessa. Mukava parituntinen tärkeiden ihmisten parissa, kiitos kaikille juhlijoille <3 Kiitos myös kaikille teille jotka mahdollistitte juhlat (Ninnu tarjoiluista, Juuli kauniista kampauksesta, äiti, Jorma ja Tuomas mukana järjestämisesta). Syksyllä kohti uusia tuulia ja toivottavasti muutamien vuosien päästä juhlitaan uusia valmistujaisia!



Isosisko aloitti tänään ratsastusleirinsä ja oli aivan onneissaan. Niin iso tyttö jo. Eilen päättyi 259 päivän oikomishoito ja vikalla käynnillä mietin, miten ihmeessä siitä pienestä vauvasta on tullut näin iso tyttö. Menee ja toimii itse, ei paljon tarvitse enää pientä auttaa. Omat haasteensa, mutta niin upeasti selviää niistäkin. Täyttää jo pian 9 vuotta.

Mihin se aika oikein menee? MISSÄ MUN VAUVAT??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti