DIY: Aikakapseli, hyvästi 2015!

Vuosi 2015 oli meidän perheessä hurja, mutta monella tapaa ikimuistoinen. Muutamia juttuja on jäänyt isosti mieleen.


Maaliskuussa aloitin oman sairauteni, diabeteksen kanssa uuden vaiheen saamalla monipistoshoidon sijaan pumppuhoidon. Ensimmäiset kaksi-kolme vikkoa olivat todella rankkoja jatkuvien annosten etsimisten vuoksi, mutta sen jälkeen elämäni helpotti todella suuresti ja ensimmäistä kertaa vuosiin olin oikeasti kiinnostunut sairauteni hoidosta. Ja mikä vielä parempaa, kiinnostuksen lisäksi oikeasti ensimmäistä kertaa vuosiin osasin hoitaa itseäni ja ymmärsin mistä moni asia johtuu. Edelleen tänä päivänä, vaikka tuosta päivästä ei ole mennyt kuin 10kk, muistan elävästi sen pelon. Sen pelon kun kävelin diabeteshoitajalle hakemaan pumppua valmiina muuttamaan elämäni suunnan.

Huhtikuussa Kasper lopetti juomisen. Sitä edelsi useampi sairaalajakso, infektioita, erilaisia tulehduksia, suolisto-ongelmia. Huhtikuussa Kasper sai nenämahaletkun ja toukokuun lopulla peg-napin.

Kesä oli monin tavoin raskas. Kasperin suoliston kanssa oli jatkuvasti ongelmia, ja tytön oireilu paheni päiväkodin jäädessä kesälomalle. Saatiin onneksi nopeasti apua oireiluun ja elokuussa tyttö aloitti eskaripolun. Voi sitä päivää, kun taas tuttu muuttui tuntemattomaksi. Kuitenkin olen niin äärettömän kiitollinen tytön eskarin porukalle kaikesta siitä työstä mitä he ovat meidän perheen ja varsinkin tytön vuoksi tehnyt koko syksyn aikana. Parempaa porukkaa juuri tytölleni ja meidän perheelle saa etsiä! Sellaista ei taida löytyä :)

Elokuussa kävimme reissussa tytön kanssa ja Kasper oli sen aikaa hoidossa. Viikon reissusta on edelleen ihania muistoja, rusketusrajat ja paljon ihania kuvia tallessa. Viikko oli minulle raskas, koska tästä täydestä härdellistä piti yrittää suoraan rauhoittua pelkkään makoiluun auringossa, mutta oli siellä monia hyviäkin juttuja joista jäi ihania muistoja. Ystäväperheen mukanaolo oli mahtavaa <3

Syyskuun alussa Kasperille laitettiin huuhteluavanne, joka ei kuitenkaan toiminut toivotusti. Lokakuussa ongelmat pahenivat ja olimme paljon loppuvuodesta sairaalassa. Joulukuussa Kasperille laitettiin sitten avanne, jonka kanssa nyt elellään nyt kotona. Alkuvaikeuksien jälkeen, leikkauksen jälkeisten keuhko-ongelmien ja korvatulehduksen jälkeen on enää vain löydettävä oikeanlainen avannesidos, jota ei ihan muutaman tunnin välein joudu vaihtaa.

Vuosi 2015 on ollut hurja. 172 päivänä sairaalalla, eli 14,3päivää/kk keskimäärin. Se tekee meilkein puoli vuotta yhtäsoittoa, ja silti olemme pääasiassa olleet kotona kirjoilla, ei sairaalassa. Toivotaan, että tästä vuodesta tulee parempi!

Osallistuin Onni blogien aikakapseli-haasteeseen, eli jokainen tekee omanlaisen aikakapselin - purkin, johon laitetaan muistoja vuodesta 2015. Mekin halusimme ehdottomasti osallistua haasteeseen. Kaiken sairastelun keskellä meidän perhe rakastaa askartelua ja itsetehtyjä muistoja. Ennen aikakapselin etenemisen ja aikaansaannoksen esittelyä, haluaisin myös esitellä meidän ihanat "vauvaboksit", johon olen kerännyt lapsille erilaisia muistoja lasten elämän varrelta.

Tyttönen <3

Tyttäreni laatikosta löytyy mm.nämä vanhat pienet vaatteet. Näiden kanssa on otettu monet kuvat, joten on ihana muistella kuinka pieni nyytti hänkin joskus oli. Sukat on itse kudottu ja kirahvilelu hyvin paljon käytetty, haalistunut ja ajan likaama, mutta silti niin ihanan rakas. Tyttö yrittää joka kerta laatikon avattuaan saada leikkiä lelulla, mutta ainakin tähän asti se on pidetty visusti laatikon uumenissa!

Tytön laatikosta löytyy myös niin rakas bola-koruni, jota tyttö kuunteli masussa ollessaan päivittäin. Sieltä löytyy myös tytön pienenä juhlissa käyttämä koru, ensimmäisestä leikkauksesta jäänyt potilasranneke, erbin pareesi-käden lastoja, jotka korjasivat ranteen löysyyttä/virheasentoa ja tuo valko-sininen hässäkkä on ollut tytön päässä kipsiaikana tukemassa kauheaa kipsihässäkkää. Käsi piti siis pitää tietyssä asennossa tietyn aikaa.. Joka siis toki oli lähes täysin mahdotonta.

Laatikkoon olen myös säästänyt jokaisen ikävuoden onnittelukortit kaste- ja syntymäkorteista viime 6-vuotis synttärikortteihin asti!

Kasper

Kasperin laatikosta löytyy vanhoja vaatteita, 40cm kokoiset housut, pienenpieni pipo, pienenpienet babybornille kudotut lapaset ja sukat, keskosvaippa ja pienet töppöset. Voi kuinka nämä ovat niin pieniä. Ja ihania muistoja.

Pojan laatikosta löytyy myös mustassa paketissa kaksi marimekon keskospipoa. Nämä eivät koskaan päässeet käyttöön, jopa ihan tarkoituksella. Olivat niin ihanat ja suloiset laatikoissaan. Marimekko lahjoitti kaikille teho-osastolaisille keskosille nämä kauniit pakkaukset. Täältä löytyy myös kortti, jossa pojan jalanjälki 3vrk iässä, teho-osaston tytöt tekivät sen yksi yö (ja itku pääsi, pääsee edelleen). Laatikkoon on myös säilötty teho-osastoaikaisia ruiskuja, ensimmäinen valokuva pojasta (sain sen omalle osastolle ennenkuin ehdin nähdä poikaa) ja joulusukka, johon nuppupeitto-porukka antoi aina yhdelle lapselle kerrallaan karkkea. Karkit ovat edelleen sukan sisällä, en niitä raaskinut silloin syödä. Minulla taitaa olla jossain kuvakin teho-osaston keskoskaapista jossa tämä ihana joulusukka roikkui.

Kasperin laatikosta löytyy myös ensimmäinen kirje joulupukilta, kastesormus ja muutama suojelusenkeli, jotka tuotiin pojan ja perheen turvaksi jo tehon ajoilla.

Aikakapseli

Löysimme tytön kanssa sattumalta purkin, joka oli tyhjillään odottamassa oikeaa tilannetta ja käyttötarkoitusta. Se onneksi nyt löytyikin ja purkki oli juuri oikean kokoinen.

Tyttö halusi koristella kannen. Tarkoitus oli ensin laittaa siihen liimalla muutama sydän ja tuo vuosi-teksti hopealla tarralla. Käänsin kuitenkin 5 minuutiksi selkäni ja neitokainen oli koristellut kannen itse. Hetkellisesti täydellisyys-minäni kiehui, olisinhan halunnut koristella purkin kauniisti. Mutta voi kuinka kaunis se olikaan, oman rakkaan tyttäreni koristelemana. Samalla koko purkki sai koristeet kylkeen, ja siitäkin tuli suhteellisen omaperäinen. Painoimme sitten yhdessä purkin kylkeen sormenjälkiämme ja kirjoitimme nimemme.

Sisältöä pohdin paljon. Mitä kaikkea viime vuodesta sitten jäikään käteen? Mitä sellaisia asioita, joita olisi voinut purkittaa. Toisaalta tuntui, että sinne olisi voinut tunkea puolet meidän hoitotarvikkeista, mutten halunnut meidän muistojen kertovan vain sairaalaelämästä. Purkkiin siis laitettiin:

- Kirje vuodelle 2015. Lyhyt, mutta ytimekäs

- Piirustus siitä, millainen meidän perhe on.

- kumihanska ja muutama ruisku, lääkemuki

- Kasperin sairaalarannekkeita

- pari kiveä ja simpukankuori meidän Turkin reissulta

- kaksi valokuvaa; toisessa tyttö aloittamassa esikoulua ja toisessa kuvassa minä ja Kasper Teemu Selänteen kanssa (kuinka ikimuistoista!)

- Kuva insuliinipumpusta (pumppu olisi ollut liian arvokas laittaa purkkiin) ja täytettävä insuliinisäiliö, sekä tyhjä lääkeampulli muistuttamaan siitä elämänmuutoksesta, joita diabeteksen hoitosuunnan muutos elämässämme teki, olen ikuisesti kiitollinen

Tällainen oli meidän vuosi 2015 ja meidän aikakapseli, joka nyt suljettiin ja joskus avataan. Suosittelen kurkistamaan myös muiden Onni bloggaajien aikakapseleihin!

MiruMaru
Ihmemutsi
Norudemu
Mutsi on MäSä
Tipulassa
Kädenjälkiä sydämessä

Tarkkaile myös näitä blogeja, näissä tullaan kuulemaan aikakapseli-postausta myös tässä kuussa!

Kauniskaikuu
Napsahduksia