Viikonloppuna olimme äiti-tytär-reissussa, kun tyttäreni kertoi pikkuveljestään kaverilleen. Kaveri siinä sitten heti totesi, että "voi harmi". Keskustelu jatkui, mutta kaverin äiti tarttui hetkeen; onko se harmi? Mikä siinä on harmi? Onkohan se harmi myös minulle ja tyttärelleni, Kasperin siskolle ja äidille? ♡
Tästä mahtavasta aiheesta tuli paljon ajatuksia mieleeni. Tämä on aihe, jota pohdin itse säännöllisen epäsäännöllisesti ja mitä pohtii varmasti moni muukin; mikä erityisyydessä on erityistä? Hukkuuko erityisyyteen myös ne tuiki tavalliset asiat? Osaako sitä iloita ja olla onnellinen niistä ihan tavallisista asioista tarpeeksi, kun arki on täynnä ihan jotain muuta erityistä?
Olemme vuosia sanoneet, että meidän erilainen arki on meidän tavallista arkea. Vaikka se poikkeaa ehkä merkittävän paljon monen muun arjesta, on se meidän hyvää ihanaa arkea. Ihan niin ihanaa ei toki joka päivä, mutta mahdollisimman hyvää ja luonnollista. "Päivääkään en vaihtaisi pois"-fraasista voi todeta, että monen päivän vaihtaisin pois, mutta nekin päivät ovat kasvattaneet minua ja lapsiani. Olen onnellinen, että meillä ollaan niin onnellisia kaikesta huolimatta.
Arki täyttyy runsaista lääkemääristä, katetroinneista, ravintoletkutuksista, terapioista, palavereista, lääkäreistä, infektioista, terapiaharjoituksista, venyttelyistä, apuvälineistä, hoitolaitteista, työntekijöistä, vertaistuesta... Mutta se täyttyy myös uhmakkuudesta, naurusta, itkusta, hauskoista lasten jutuista, pelleilystä ja pölläilystä ja kaikesta sellaisesta normaalista. Arjessa toki väsyy. On väsyttävää erityisesti silloin, kun on todella huolissaan lapsen voinnista ja tulevaisuudesta. Pelko ja huoli väsyttävät ihmistä ihan todella todella paljon. Mutta rakkaus kliseisesti kantaa. Rakkaus perheen sisällä, ihan jokaisen perheenjäsenen kohdalla.
Vammaisperheyhdistys Jaatinen järjesti juuri valokuvauskilpailun aiheenaan "täyttä elämää- miltä se sinun perheellesi tarkoittaa?". Tästä innostuin (ja osallistuin toki kilpailuunkin). Kuvia olisi vaan löytynyt niin paljon. Mitä meidän ihana arki tarkoittaa? Miten meillä kaikesta huolimatta eletään täyttä elämää? Kuvat saavat puhua puolestaan!
Leikkiä, kalastamista, retkeilyä, sienestystä, ulkoilua, tallielämää, musiikkia, uimista, olympialaisia, matkustamista.. Ihanan tavallisia juttuja, pienin erityismaustein.
Tavallisten asioiden tekeminen voi joskus vaatia erityisponnisteluita. Kaikilla perheillä ei sellaiseen ole voimavaroja, mutta onneksi jaksamistasokin voi vaihdella. Myös tekeminen ja meneminen antaa voimavaroja ja yhdessä olemisesta ja niiden tuiki tavallisten juttujen tekemisestä voi saada paljon voimia arkeen. Tsemppiä kaikille tähän lopputalven rutistukseen, kohda on jo kevät! ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti