En voi lakata jatkuvasti ihmettelemästä, miten erilaisista toimenpiteistä, leikkauksista ja hoidoista noustaan uudestaan ja uudestaan. Se, mitä tollaisen pienen lapsen kroppa kestää, ei aikuinen selviäisi niistä mitenkään niin helposti ja nopeasti. Tämä ei ole vain omien lasteni kohdalla, vaan ihan jokaisen pienen taistelijan kohdalla. Viikoittain kuulee mitä uskomattomampia selviytymistarinoita kevyemmistä raskaampiin - ja jokainen yhtä ainutlaatuinen.
Meillä oli Kasperilla maanantaina viimeisin leikkaus. Leikkauksessa oli tarkoitus pääasian lisäksi leikata kitarisat ja putkittaa korvat, mutta kesken leikkauksen korvalääkäri soitti, että oli löytänyt pojalta piilosuulakihalkion eikä tämän vuoksi uskaltanut leikata kitarisoja. Leikkauksessa kuulemma puhe voisi vaurioitua ja sen jälkeen jouduttaisiin tekemään puheenparannusleikkaus. Koska kitarisojen poisto ei nyt ollut välttämätöntä, se jätettiin. Lääkärin mukaan se voitaisiin myöhemmin leikata (nytkin näytti turpeiselta), mutta sitten joudutaan suunnitella puheleikkaus. Piilosuulakihalkio on ollut meillä aiemmin diagnoosina, ihan vauvana, mutta se on 1/15 leikkauksessa peruttu. Tällöin kyse oli jostain ihan muusta leikkauksesta, mutta husuken (huuli-ja suulakihalkiokeskus) kirurgi oli tällöin käynyt katsomassa poikaa ja todennut, ettei sitä ole. Tämän leikkaavan kirurgin mukaan voi käydä näin, että kasvaessa se tulee sitten uudestaan esiin ja huomataan. Koska Kasper sanoo K-, P-, ja T-kirjaimet, ei ilmeisimmin hätä sen suhteen ole nyt niin suuri. Se voi kyllä vaikuttaa kuulemma myös nenän kautta ruuan tulemiseen, jota pojalla onkin, mutta ilmeisimmin tilanne ei ole niin vaikea jos nuo kirjaimet kykenee sanomaan. Jäämme siis asian kanssa seurantalinjalle ja käymme jatkossa myös Husukessa vastaanotolla.
Leikkauspäivänä Kasperilla oli todella kehno olla ja hän sai reilusti kipulääkettä. Olimme siis Uudessa lastensairaalassa, jossa tilat olivat toki upeat, mutta moni asia oli vielä aika hukassa, kun sairaala vasta muutama viikko sitten avattiin. Ensimmäisenä päivänä se valitettavasti näkyi myös hoitohenkilökunnan toimesta, mutta hoitajan vaihtuessa tilanne tasaantui, ja koska pojalla oli nesteytys pac-neulan kautta, hänellä oli myös vierihoitaja osastolla yön ja me kävimme kotona nukkumassa.
Aamulla meitä vastassa oli illan kiukkuisen ja kipeän pojan sijaan iloinen, "kotiin mennään"-huutoja huuteleva poika, joka oli silmittömän onnellinen kuullessaan, että tulimme hänen luokseen takaisin! Kun aamuhommat oli tehty, ukko nukkunut päiväunet, suonensisäiset nesteet lopetettu ja neulat irroitettu, pääsimme kotiin. Mukaamme lähti cystofix-katetri, joka aiheuttaa omat huolenaiheensa ja totuttelemisensa nyt muutamien viikkojen aikana kotona, mutta kaikkeen oppii ja tottuu. Saimme osastolta tarvikkeet mukaan ja lyhyehkön käyttökoulutuksen. Aika ehkä tässä näyttää tuleeko sellaisia "en tiedä mitä teen"-tilanteita sen kanssa esiin kotona. Tässä hetkessä olimme tyytyväisiä ja onnellisia palatessamme kotiin.
Nyt tuosta leikkauksesta on vajaa viikko ja poika on edelleen kiukkuinen ja levoton, mutta ei niinkään kipeä. Cystofixin juuri on alkanut punoittaa ja vähän erittää, yritämme tehdä töitä ettei se tulehtuisi. Muu leikkausalue näyttää hyvältä ja siistiltä. Kipulääkkeitä ei ole tarvittu joihinkin päiviin. Kyllä ne lapset ovat vaan sissejä, mitä tulee näihin leikkauksista paranemiseen!
Muutaman päivän lastensairaalareissulla (+yhdellä lisäkäyntireissulla) nähtiin tosi montaa tuttua ja ystävää, kiitos ihanista kohtaamisista! <3 Vaikka paikka on aina kurja, on ihana nähdä tuttuja ihmisiä ja ehtiä vaihtamaan edes se muutama sana. Ja sille yhdelle äidille ja sen pienelle lapselle, teille aivan hurjasti enkeleitä ja voimia raskaalle polulle eteenpäin, pidämme kaikki peukut täällä pystyssä! <3
Kuvia lasten leikkiosastolta, jossa lapset voivat itse leikkiä pelottavat sairaalaleikit kivempina leikkeinä uudestaan. Ainakin meille tästä oli suurta iloa sisarukselle! Leikkiosastolla oli myös huisin paljon muuta mahtavaa!
Tältä viikolta peruttiin kaikki terapiat ja pojan ylimääräiset menot esimerkiksi päiväkotiin. Huomenna alkaa taas uusi viikko, ja katsotaan miten toipuminen tästä eteenpäin lähtee käyntiin. Toivotaan, että kaikki menisi ilman komplikaatioita ja kundi pääsisi jatkamaan arkeaan mahdollisimman pian. Seuraava leikkaus onkin ensi kuussa isosiskollaan, mutta siihen keräillään vielä hetki voimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti