Kuntoutushakemus, vammaistuki, omaishoidon tuki, asunnonmuutostyö, harkinnanvarainen korvaus, erityisravitsemuskorvaus, autonmuutostyö, matkakorvaus, lääkkeiden erityiskorvaus, erityishoitoraha.... Huh!
Pian alkaa omaishoidon kotikäynti, hakemuksesta on nyt kulunut yli 3kk, mutta "toki on ymmärrettävää, että kesä oli välissä..". Päätös pitäisi siis lain mukaan tehdä 3kk sisällä hakemuksen jättämisestä ja sitä ennen kotikäynti, jossa yhdessä arvioidaan tilannetta ja suunnitellaan palvelutarvetta. Meidän kunnassa se ei ole tässä lähivuosina toteutunut, ja avikin on jo ottanut useasti asiaan kantaa. Tilanne ei tunnu silti muuttuvan, mikä on todella harmi. Toki siihen vaikuttaa monet seikat, mutta meille asiakkaille päin ne asiat eivät niin selkeinä näy. Asialle yritetään myös vapaaehtoisvoimin tehdä jatkuvasti jotain, ja pieniä positiivisia askelia aina eteen tuleekin, joskin työ on aika hidasta.
Syksy on meillä aina jotenkin ollut sellaista hakemusaikaa, koska aika moni päätös menee joko vuodenvaihteessa tai hieman ennen vanhaksi. Onneksi nykyään meillä on aika monesta asiasta pysyväispäätös, tai ainakin toistaiseksi voimassa oleva tai pidempiaikainen päätös, että ihan kaikkia tukia tai asioita ei tarvitse joka vuosi hakea. Vammaistuet ovat tästä hyvä esimerkki, aiemmin ne haettiin vuosittain ja nyt kummallakin lapsella on onneksi pidemmät päätökset, Kasperilla jopa 16-vuotiaaksi asti. Onneksi näin, koska on kelankin ymmärrettävä, että ihan kaikki vammat eivät parane, ainakaan pienessä ajassa.
Vuodenvaihteessa päättyy taas kuntoutussuunnitelma ja sitä myötä kuntoutuspäätökset. Ne haetaan kelasta aina vuosittain uudestaan. Ennen suunnitelman päättymistä pitää arvioida kuntoutuksen tarve uudestaan, meidän kunnassa se hoituu avokuntoutuspalveluiden kautta. Sieltä siis tulee terapeutit, jotka arvioivat yhdessä oman terapeutin kanssa sitä tilannetta, tavoitteiden saavuttamista ja uusien tavoitteiden tarvetta. Meillä terapeutit ovat puheterapeutti, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti. He kirjoittavat lausunnot omalta puoleltaan ja lopuksi on vielä lääkärikäynti, jossa kootaan tilanne ja tarvittaessa suunnitellaan muutakin kuntoutuksen lisäksi. Meille järjestetään vielä lääkärikäynnin jälkeen yhteispalaveri, johon kootaan kaikki terapeutit ja lääkäri, jotta voidaan yhdessä suunnitella ja tehdä tavoitteita Kasperille. Kuulemma tämä ei ole enää meidän kunnassa käytäntö, mutta meille se on jo aiemmin kirjattu papereihin, että sellainen tarvitaan. Muutoin ei missäänvaiheessa vuotta tule sellaista hetkeä, jossa kaikki kokoontuvat yhteen. Hassua, koska kyseessä on kuitenkin juuri se yksi lapsi, jonka kaikki terapeutit puhaltavat yhteen hiileen ja toimivat yhteisen tavoitteen puolesta. Nämä paperit sitten laitetaan kelaan ja odotetaan useita viikkoja, jotta sieltä tulee päätökset seuraavan kuntoutussuunnitelma-ajan mukaisista terapioista, eli lähinnä fysioterapiasta, puheterapiasta ja toimintaterapiasta. Muita terapioita voidaan myös tarvittaessa hakea, tai ne voi saada kunnasta tai sairaanhoitopiiristä maksusitoomuksella. Kuntoutusarviossa arvioidaan myös uusien apuvälineiden tarve, joista lähtee sitten lähetteet eteenpäin (jos muistavat laittaa) ja myöhemmin arvioidaan apuvälineiden tilanne sitten apuvälinekeskuksen henkilökunnan kanssa.
Seuraavien kuukausien suunnitelmissa on myös uuden vuokra-asunnon etsimistä ja autonvaihtoa, jotka myös vaativat vammaispalvelulta haettavia tukitoimia. Joulukuussa, kun kiireessä tähän asuntoon muutettiin, tiedettiin jo lähes varmana, ettei kauaa voida tässä asua. Vaikka tämä asunto on neliö, on tässä auttamatta liian vähän tilaa meille, koska Kasperin apuvälineet ja hoitolaitteet vievät niin pirusti tilaa. Kasperin huonekaan ei ole tarpeeksi iso tällä hetkellä, ja muiden huoneisiin jää auttamatta aika pieni tila. Sen lisäksi kaikki apuvälineet ei todellakaan mahdu Kasperin omaan huoneeseen ja niitä on sitten pitkinpoikin muualla. Tähän asuntoon on myös betoniportaat, jotka jotenkin luovitaan aina apuvälineillä, mutta ei olla viitsitty lähteä hakemaan tähän asunnonmuutostöitä, kun asian etenemisnopeuden tietäen ollaan varmasti ehditty muuttaa ennen rampin saamista. Autoon taas ei apuvälineet enää pian mahdu, joten jos autolla mielii kulkea (ja se vähän pakollista kun julkisissa ei voi) on hommattava isompi auto. Tähän tullaan hakemaan myös muutostyöt vammaispalvelun kautta, koska tarvitaan ramppia ja muuta vastaavaa, jota ei perus auton varustelussa ole. Kävin eilen katsomassa autokaupalla käytettyjä isompia autoja ja huh, että ne voivatkin olla isoja. Ehkä tässä on yksi oma kasvamisen paikka.
Jokaisena päivänä aamulla herätessäni päätän, että tästä tulee hyvä päivä. Ajattelen positiivisesti ja mietin hyviä onnistuneita asioita. Hakemusten täyttämisessä tämä ei onnistu, kun kaikki on ajateltava negatiivisen kautta - mieti pahinta päivää. Jos hakemuksiin kaunistelee tilannetta, ei koskaa saa tukia. Ei tietenkään mistään valehdella, vaan kerrotaan se totuus sen mukaan, mikä huonoimman päivän tilanne on. Siitä jää pitkäksi aikaa huono fiilis ja josku siihen normaaliin positiiviseen arkifiilikseen on vaikea asettua takaisin.
Mutta mikä fiilis, kun saat hakemuksen kirjekuoreen ja vietyä sen asianosaiselle.
Aivan mahtava fiilis. Olet tehnyt osasi, ja sen jälkeen voit vain odottaa. Sitä fiilistä on hyvä odottaa!
Ihanaa toivottavasti pian alkavaa syksyä kaikille, oli sitten edessä hakemusrumbaa tai ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti