tiistai 6. maaliskuuta 2018

Selittämätöntä sairastamista

Näyttöviikko on ohi ja maanantaina näyttökeskustelu päättyi mahtavan hyvään arvosanaan. Harjoittelu ja näyttö sujuivat todella hyvin ja olen itsekin tyytyväinen. Nyt maanantaina samalla alkoi uusi harjoittelu uudessa ryhmäkodissa, ja sen pitäisi olla maaliskuun loppuun mennessä suoritettu, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan eikä mitään äkillistä tule. Olen tyytyväinen, että opinnot etenevät ripeästi, suunnitelmien mukaan.

Kasper tuli maanantaina illalla kotiin tilapäishoidosta ja samana iltana nousi todella korkea kuume. Kävimme tiistaina sairaalassa päivystyksessä, mutta koska syytä kuumeelle ja kohonneille tulehdusarvoille ei löytynyt, meidät laitettiin kotiin yöksi, jotta voitaisiin seuraavana päivänä tulla takaisin kontrolleihin. Samaan aikaan minulla oli oma näyttöviikko menossa ja hieman paineita siitä, miten ihmeessä tämä kaikki järjestetään niin, että kaiken saa onnistumaan edes jotenkin fiksusti. Keskiviikolle sovimme, että tulemme aamupäivästä kontrolliin ja että menisin hetkeksi aamulla näyttöä suorittamaan, mutta Kasper oli niin huonossa kunnossa aikaisin aamulla, että meidän suunta kääntyikin suoraan sairaalalle.


Sairaalassa tutkimuksissa huomattiin, että tulehdusarvot olivat edelleen kohonneet ja Kasperin vointi oli huonontunut silmissä. Hän ei oikein jaksanut olla hereillä ja valitti ja oli kipeä, kuume nousu heti lääkkeiden vaikutuksen hälvettyä todella korkealle. Kasper oli sen verran huonossa kunnossa, että lääkäri päätti ottaa myös selkäydinnestenäytteen. Se oli aivan hirveää, vaikka mini sai sitä varten rauhoittavaa. Äitikin olisi ehkä tarvinnut, sen verran teki pahaa.

Selkäydinnestenäyte oli puhdas, eikä infektion aiheuttajaa edelleenkään ollut selvillä. Kasperin vointi oli sen verran huono ja arvot korkeat, joten jäimme osastolle. Kasper sai kipulääkettä ja nesteytystä sekä antibiootit suonensisäisesti. Oli taas niin turhauttavaa nähdä poika sellaisessa kunnossa.



Suoritin näyttöviikon loppuun minin ollessa sairaalassa, onneksi sitä pystyttiin soveltamaan tilanteeseen sopivaksi, siitä olen iloinen. Myös läheisistä oli iso apu <3

Torstai oli armoton päivä. Viereisessä huoneessa menehtyi lapsi. Se tuska oli niin käsinkosketeltava. Se tuska, johon kukaan ei voi mitenkään auttaa, se oli riipivää. En muista koska olisin ollut niin väsynyt illalla kotona, kuin sinä iltana kotiin päästessäni. Sillä hetkellä, kun huoneesta kannettiin pois samanlaisia hoitolaitteita, kuin mitä meillä kotona on, se konkretisoitui.

"Yksi meistä"- huusi riipivästi sydän. 

https://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs

https://www.youtube.com/watch?v=15A_OM_A64M

Lämmin osanotto viereisen huoneen vanhemmille ja läheisille, hyvää taivasmatkaa pienelle <3

Olo oli muutaman päivän turta. Huone tyhjennettiin, siivottiin ja elämä jatkui. Seuraavana päivänä huoneessa oli jo uusi potilasperhe. Elämä jatkuu, lohdullista, mutta silti hyvin pelottavaa. Paljon tuli mietittyä viimeviikolla raskaita asioita. Hyvin kuluttavaa.

Kasper kuitenkin teki sen taas, parantui ennätysvauhtia ja pääsi jo viikonloppuna kotiin. Tämäkin taistelu päättyi voittoon, toivottavasti tulevatkin <3

Edelleen ei tiedetä missä Kasperin infektio oli, mutta tärkeintä oli, että antibiootti tehosi siihen hyvin ja vointi parani. Osasta labravastauksia odotamme vielä tuloksia, ja toivottavasti niistä ehkä löytyy jotain selittävää.

2 kommenttia:

  1. Onnittelut hyvin menneestä harjoittelusta ja loistavasta arvosanasta! Upeaa, että opiskelu on edennyt hienosti ja olet päässyt harjoitteluja tekemään. Hienoa, että antibioottu tepsi ja Kasper parani pian! Hyvää alkavaa kevättä koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Voi kun olet niin paras äiti lapsillesi <3 Hienoa, että Kasper parani tuosta infektiosta. Voimia ja kaikkea hyvää perheellenne!

    VastaaPoista