sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ohi on!

Huh! Aikamoiset pari kuukautta takana. Kun joulukuun ja koko loppuvuoden homekaaos-muuttohelvetin jälkeen palasin taas kouluun tammikuun alussa joululomilta, en uskonut, että muutaman viikon päästä aloittaisin jo työharjoitteluputken. Ajattelin, että otan rauhassa ja harkitsen työharjoittelun aloittamista sitten hiihtoloman jälkeen, mutta jo tammikuun lopussa olinkin seuraavassa työharjoittelussa. Vaikka alussa oli aikamoinen hätä saada kaikki järjestelyt tehtyä niin, että harkka onnistui, tuntui se lopulta oikealta ja hyvältä. Ensimmäinen harkka onnistui hyvin, näyttökeskustelussa käteen jäi kiitettävän arvosanan saanut harkka. Vain viikonlopun välillä alkoi uusi harjoittelu samassa talossa, mutta eri kerroksessa ja ryhmäkodissa. Ensimmäisen viikon ohjaajani oli poissa, ja sen ekan viikon aikana en oikein tiennyt mitä ajatella, mutta lopulta paikan tapoihin pääsi kiinni ja jotain oppiakin harkan aikana tuli :) 

Viimeinen harkkapäivä oli siis eilen. Tammikuussa se tuntui niin kovin kaukaiselta vielä. Nyt saa hetken hengähtää, kun kuukaudenpäivät vietetään kouluhommien parissa ennen seuraavaa ja ilmeisimmin viimeistä harjoittelua. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitellusti, valmistuminen voisi olla mahdollista jo ennen juhannusta. Hurjaa.

Vammaispalveluista kuuluu myös kummia. Ilmeisesti heillä olisi kova tahto pudottaa minun omaishoidon tukea useammasta eri syystä. Toinen syy on käytännössä täysin vastoin ohjeistuksia ja aika kieroa sääntöjen ja periaatteiden kiertämistä, joten toivon että sitä ei lähdetä edes ehdottamaan. Toinen syy on ilmeisimmin se, että vammaispalvelut nyt kokevat, että kykenen tässä hyvin opiskelemaan ja työskentelemään. Sitä niin kovin toivoisi, että hekin joskus ymmärtäisivät, miten hurjan monen mutkan takana arjen sujuminen oikeasti on. Enhän minä opiskelekaan normaaliluokassa, vaan joustavassa ryhmässä, jotta voin tehdä kouluhommia vaikka yöllä kotona tai sairaalahuoneessa. Saan näyttää osaamistani, tenttiä ja tehdä verkkokursseja. Siinä samaan aikaan voi hoitaa lapsen lääkityksiä, maidon letkutuksia, kohtausten hoitamista, kuntoutusta, sähköpostittelua ja soittelua eri tahojen kanssa.. Mitä vielä? 

Työharjoittelut ovat sujuneet yllättävän hyvin. Olen saanut kaikki lukuisat käynnit, palaverit ja tutkimukset suunniteltua niin, että ne ovat joko ennen tai jälkeen vuorojeni. Pahimmillaan useita käyntejä viikossa ja 5 päivänä töissä. Osan työharjoitteluni ajasta poika on jopa ollut sairaalassa sisällä, olen sieltäkäsin käynyt harkassa ja palannut harkkapäivän jälkeen sairaalaan. Olen migreenikohtauksenkin aikana painanut harkkaa vain siksi, että kaikki muutokset siinä aikataulussa olisivat niin vaikeita järjestää. Mutta onneksi olen pystynyt olla aika joustava ihanien joustavien hoitajien ja yhteistyötahojen vuoksi, kiitos siitä jokaiselle asianosaiselle.

Ja sitten tukea vähennetään? Lapsen hoitoisuus ei todellakaan ole vähentynyt. On niin surullista, että tällaisista asioista keskustellaan. On surullista, että tällaisissa asioissa säästetään. On surullista, että koskaan et uskalla luottaa siihen, ettei jotain tukea olla viemässä tai muuttamassa, eikä täten ole minkäänlaista varmuutta tulevasta. Jos tällaista sitten päätetään, on varmaan mietittävä omalta osalta myös ratkaisua, olisiko jättäydyttävä omaishoitajuudesta pois ja ulkoistaa kaiken kuntoutuksen ja hoitotoimenpiteet muille? Olisi sitten ehkä mahdollisuus vaikka täysipäiväisesti kouluttautua tai lähteä töihin, nukkua yöt kotona. Miksi sitä yrittäisi niin kovin suuresti väkertää sitä arkea, sovittaa palavereja, lääkärikäyntejä, päivystysreissuja, terapioita, hoitotoimenpiteitä, tehdä kaikkea vaikka yöllä et ole paljoa nukkunut ja hoitaa kaikkea sitä, kun jatkuvasti säästetään ja palveluita yritetään tavalla tai toisella huonontaa.

Ihana, kun on muutamia päiviä vapata seuraavan parin viikon aikana! On aikaa itselle, omille lääkäri- ja tutkimusjutuille sekä omalle hyvinvoinnille ja hemmottelulle, mutta myös rehellisesti aikaa asioiden hoitamiseen. Avin kantelupaperit on tulostettu ja valmiina odottaa sauhuavaa kynää, rekisteritiedot pyydetty ja saatu postissa, yllärinä sieltä puuttui juuri sellaisia kirjauksia, joita olisin kantelun tekemiseen kipeästi tarvinnut.

Mahtavan ihanaa viikkoa ja pääsiäistä kaikille ! <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti