Kun aamulla ei tiedä mitä ilta tuo

Tiistaina pakersin kouluhommien parissa koko aamun ja päivän. Kaikki oli kotona normaalisti ja lähdimme illasta käymään apteekki- ja kauppareissulla. Kasper oli iloinen poika, kelaili kaupoilla innoissaan ja nauratti kanssaihmisiä. Päätimme käydä myös kahvilla omien vanhempieni kanssa, kun sattuivat samaan aikaan kaupoille. Kaadoin kahvia kuppiin selkä kundiin päin, kun siskonsa sanoi, että Kasper pulautti vähän. Laitoin kahvin loppuun ja aloin kaivaa rättiä laukusta. Rättiä ei löytynyt, eikä pulautus ollutkaan mikään pieni. Hain ison kasan paperia ja yritin siivota kundia, joka lainehti (toki myös se pyörätuoli, lattia ym). Kasper oli tosi väsynyt oksennettuaan, ajattelin, että ottaahan se voimille.

Kuivasin toppahaalaria puhtaaksi ja yritin saadan pyörätuolin vöitä ja istuinta putsattua samalla. Kasperin pää roikkui sivussa ja silmät painoivat kiinni. Hän oli kovin ärtyneen oloinen ja olisi halunnut vain nukkua. Kaivoin pienen miehen haalarin sisältä ja yritin herätellä, mutta kundi vaipui enemmän ja enemmän johonkin, kunnes ei oikeastaan enää jaksanut reagoida. Silmien auki ollessa ne seilasivat ylös alas. Mitä ihmettä? 

Ambulanssin tulo kesti yllättävän kauan, noin 10 minuutia. Kasper oksensi pihalla uudestaan, eikä jaksanut edes päätään nostaa. Hän havahtui oikeastaan ensimmäistä kertaa vasta kun ambulanssin pillit huusivat ihan vieressä.

Ambulanssissa tila rauhottui, mutta se ei selvästi palautunut normaaliksi. Lähdimme sairaalaan seurattavaksi.

Sairaalassa tila jatkui osaksi, onneksi ei yhtä pahasti. Neurologia ei missään vaiheessa konsultoitu akuutin tilanteen aikana, vaikka kaikki näytti epilepsialta, meidän olisi alunperinkin pitänyt mennä eri sairaalan päivystykseen, jotta olisimme saaneet kohdennettua hoitoa ja seurantaa. Aamulla osastolla kuitenkin löytyi sen lisäksi streptokokki A-löydös, kuume ja tulehdusarvot nousivat ja ukko oli aika kivulias. Epilepsian puolesta puhuivat myös labra-arvot, jotka olivat tyypillisesti kouristukseen sopien koholla. Aamupäivästä tehtiin myös EEG-tutkimus, jotta voitiin varmistaa, ettei mitään status-tilaa ollut päällä, koska Kasper oli edelleen aika sekaisin ja poissaoleva. EEG:ssä löydös oli aikalailla edelliseen verrattava, ei normaali, mutta kovin paljoa uutta löydöstä. Uuteen tutkimukseen olemmekin ensi viikolla muutenkin menossa, jotta neurologi saa hieman ajatusta siitä, mitä lääkettä Kasperille lisätään, kun kohtauksia on edellisen lääkkeen pakkopurun jälkeen tullut taas paljon.

Streptokokkiin onneksi puri antibiootti hyvin ja eilen päästiin jo sairaalasta kotiin. Energiat vaan olivat aikalailla matalalla, mutta onneksi kotona on monia hyviä keinoja auttaa siinä hommassa.

 Tänään käytiin vähän ihmisten ilmoilla, kun lapset pääsivät pilkkimään ja leikkimään jäällä. Aivan mieletön ilma tänään ja pääsiäisloma koko perheellä. Toivon kovasti, että infektiot olisi hetkeksi selätetty. Tämä oli nyt kolmas infektio maaliskuun aikana (alussa selittämätön vaikea sairaalahoitoinen infektio, välissä korvatulehdus ja nyt tämä nielutulehdus). 

Jos ei muuta, niin toivottavasti ainakin kesä olisi infektio-vapaampi.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! <3 

ps. Seuraathan blogin facebook-sivuja, sinne tulossa hetkenä minä hyvänsä Lapsimessujen lippuarvonta! Pienen pojan elämää-blogiporukka on siis mukana myös tämän vuoden messuilla!