torstai 16. marraskuuta 2017

Ei enempää kiitos.

Blogin tekstiluonnoksissa seisoo kaikenlaista, joka on jäänyt puolitiehen kaiken muun vallatessa mielen. Olisi paljon asiaa apuvälinemessuilta ja monesta meneillä olevasta uudistuksesta tai sellaisista asioista, joihin olisi hyvä ottaa kantaa. Meillä kuitenkin taas tällä viikolla huononi pojan vointi, joten luonnokset saa nyt hetken pysyä luonnoksina ja keskittyminen menee ihan johonkin muuhun.

Olimme alkuviikosta kuntoutuksessa Iiriksessä, näkövammaisten keskuksessa ja siellä oli tosi mukavaa, koko porukka tykkäsi. Tiistaina tulimme kotiin ja ilta oli tavanomainen, Kasper oli kovin väsynyt muttei niinkään normaalia enempää. Nukkumaanmeno meni ihan tavanomaisesti eikä kundilla ollut edes lämpöä. Yöhoitajan tullessa töihin teimme jotain pojan huoneessa, kun tajusin, että kundi on ihan tulikuuma. Mittari näytti melkein 40c. Pelko hiipi hiljalleen ja pienoinen paniikki iski - mikä tauti tulee näin yllättäen ja näin rajuna. Stixattiin pissa ja lähdin kiikuttamaan sitä sairaalalle (meillä on onneksi kestolähete). Kotistixin perusteella tiesin, että tulos ei olisi normaali. Sovittiin, että sairaalasta soittavat yön aikana vain, jos pissassa olisi tosi paljon leukkareita, tai me lähdettäisiin päivystykseen jos Kasperin kuumetta ei saisi laskettua, muuten menisimme sitten aamulla.

Eilen aamusta menimme päivystykseen, koska soittoa ei (onneksi) yön aikana tullut ja kuumekin saatiin alenemaan. Päivystyksessä pissanäyte otettiin uudestaan ja sieltä löytyi yllättäen vielä paljon paljon enemmän leukkareita kuin aiemmasta myöhäisillan näytteestä. Myös tulehdusarvot olivat koholla ja kundin vointi huono - kuume oli aamusta yli 40 jo kotona ja lääkkeiden vaikutusten lakkaessa nousi sinne uudestaan.

Siirryimme sieltä osastolle alkuillasta, jossa ukolle laitettiin suonensisäiset nesteet ja myös suonensisäinen antibiootti. Leukkarit olivat pisssassa yli 800 ja epäily oli vahva munuaistulehduksesta. Otettiin myös veriviljely septisen oireilun vuoksi.

Nyt ollaan toista päivää sairaalassa, arvot ovat jatkaneet nousuaan ja tänään vaihdettiin yhden suonensisäisen antibiootin tilalle kaksi erilaista suonensisäistä antibioottia, koska oletus ilmeisesti oli, ettei tämä edellinen pure tähän tautiin. Pissanäytteen lopullista viljelyvastausta ei ole vielä tullut, mutta bakteeri siellä kasvaa. Veriviljely on ollut nyt teossa vasta vuorokauden, mutta pelko on, että siellä veressä olisi nyt bakteeri ja siis verenmyrkytys. Kuume on ollut tänäänkin useasti yli 40.

Pelko. Pelko on niin voimakas tunne. Uupumus, väsymys, lohduttomuus. Miten ihmeessä kohdata kaikki vastaantuleva? Miten jaksaa seuraavaan tilanteeseen. Miten olla läsnä lapsille, ystäville ja perheelle, kun oman mielen valtaa suunnaton suru ja kiukku tästä tilanteesta? Olin jotenkin jo niin onneissani siitä, että meillä oli yksi asunto kiikareissa, mutta kun se ajatus meni nurin, palattiin alkupisteeseen. 

Tässä pätee taas juuri se, ettei ole merkitystä jaksaa huomiseen. On merkitystä jaksaa vain seuraavaan hetkeen, olkoon se sitten minuutti tai tunti eteenpäin. On merkitystä jaksaa yrittää, jaksaa toivoa ja uskoa. Jaksaa uskoa siihen, että täältä vielä selvitään. Jaksaa toivoa siihen, että nurkan takana voi odottaa yllättäen jotain positiivista, vaikkei jokainen hetki siltä näytäkään.

Ja perhe ja ystävät. 

Kiitos, kiitos ja kiitos. 

Te olette niitä, jotka pitävät tässä pystyssä. Vaikka kuinka kompuroisi, joku on aina nostamassa ylös ennen nenälleen kaatumista. Mutta älkää te polttako itseänne loppuun tässä meidän taistelussa. <3 Ei riitä sanat kuvaamaan sitä, mitä merkitsette.

Ja sille pienelle pojalle, joka taistelee tätäkin pöpöä vastaan.

Me selvitään tästäkin taistelusta.


Äiti lupaa tehdä kaikkensa, että me päästään terveellisempään ympäristöön. Kaiken, minkä äiti pystyy ja jaksaa.

Ei enempää kiitos.

15 kommenttia:

  1. Kovasti voimia sinulle ja Kasperille.
    -Saara-

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Todella paljon voimia Kasperille taisteluun! Toivotan Kasperille parantumista ja sinulle paljon voimia! Olette ajatuksissa.

    VastaaPoista
  3. Hirmuisesti voimia teille! 💕

    VastaaPoista
  4. Voimia teille kaikille! Sydämestäni toivon teille parempaa vointia ja aurinkoisempia päiviä! Jaksamista <3

    VastaaPoista
  5. Itse käymme läpi hometalohelvettiä, mutta tuo että siihen päälle vielä huoli lapsen voinnista on liikaa. Voimia ja muista pyytää apua kun sitä tarvitsette❤
    -Sanna

    VastaaPoista