torstai 20. huhtikuuta 2017

Ei enää pähkinää, kiitos!

Pääsiäinen tuli ja meni, ja oikeastaan aika mukavasti saatiin olla aloillamme ja lomailla. Kävimme paljon heppailemassa ja harrastamassa, kundi oli tilapäishoidossa muutamia päiviä ja saimme tytön kanssa ulkoilla paljon, käydä pyöräilemässä, katsoa leffoja ja syödä herkkuja - tai siis tyttö söi ja minä katsoin hieman kateellisena vieressä. Olen siis nyt kolmatta viikkoa dieetillä, jonka avulla toivon parempaa vointia ja jaksamista ja säännöllisen syömisen oppimista. Olo tuntuu paljon paremmalta ja karkkihimo on ehkä hieman helpottanut, vaikka vaikeaa onkin. Erityisesti vaikeaa on syödä niin paljon kun ohjeessa neuvotaan. Tästä aiheesta tulen varmasti kirjoittamaan blogiin jatkossa, miten sokeriaddiktin eteneminen irti sokerista sujuu ja mitä muutoksia se saa ihmisessä aikaan.

Tämä viikko on ollut todella lyhyen oloinen, varmasti johtuu pääsiäisen vapaapäivistä. Meillehän ei oikeastaan kovin paljoa eroa ole onko pyhä vai ei, mutta kaikki virkaihmiset ovat lomalla, eikä ketään saa kiinni. Tiistaina paluu arkeen ja hakemusten täyttöön, tekemistä oli taas kertynyt ihan tarpeeksi. Muutamien aikojen peruutusta ja uusien varaamista.

Eilen Kasperin kanssa istuskelimme sohvalla ja annoin ukolle pähkinää ajattelematta yhtään sen enempää. Kasper on halunnut kovin maistella erilaisia makuja, vaikka ei välttämättä kovin haluakaan niitä sitten syödä. Allergiaoireita on tullut joskus toissakesänä tuoreesta vadelmasta (ihottumaa) ja pienenä poikana omenasoseista (myös nokkosrokkoa/ihottumaa), eikä kundi nyt mikään multiallerginen ole, joten en siinä hetkessä tajunnut että ilta olisi saattanut jatkua niin.

Parin minuutin päästä punertui posket, sitten suu ja koko naama. Kasvot turposivat ja selkeästi kutitti. Kasper kakoi ja hengitteli hieman raskaasti ja oksensi sitten muutaman kerran. Koska tilanne vaikutti kuitenkin aika stabiililta, jäimme hetkeksi kotiin seuraamaan, mutta päätin hetken päästä vielä lähteä sairaalaan näytille. Reaktio oli kuitenkin aika voimakas ja oli jo käynyt hengitysteihin, enkä uskaltanut luottaa ettei olisi sitten siitä vielä pahentunut. Mentiin kuitenkin ihan omalla autolla, koska hengenhätää ei vaikuttanut olevan. Sairaalalla päästiin tosi nopeasti lääkärin tsekattavaksi ja omaan huoneeseen, lääkäri toi lisää allergialääkettä ja kortisonia (allergialääkettä oli saanut jo kotona). Adrenaliiniakin olisi saanut jos tilanne olisi siitä vielä vaikeutunut. Olimme koko illan seurattavana päivystyspaikalla. Iho lehahteli aika rajusti ja korvat ja kädetkin olivat lopulta ihan tulipunaiset. Hengitys pysyi kuitenkin sitten ihan hyvänä, vaikka selkeästi reaktio oli sinnekin asti päässyt. Kutinaa oli todella paljon ja kundilla oli tosi levoton olo.

Säikähdyksellä selvittiin, taas. Lähdettiin kuitenkin kotiin epipen-ohjeen kanssa ja aamusta tänään suunnattiin apteekkiin hakemaan varalääkettä mahdollisen tulevan anafylaktisen reaktion varalta. Koko lähipiiri taitaa jo osata käyttää epipen-kynää, mutta on silti tärkeää osata varautua siihen, miten annos tarvittaessa annetaan. Tulostelin hoitajille ohjeita ja hain varuiksi kaksi kynää, jotta kotona ja laukussa on aina omansa.


Tästä se lähti punertumaan.
Anafylaksiasta löytyy tietoa Allergia- ja astmaliiton sivuilta täältä ja hyvä ohjeistus adrenaliinipiikin (epipen) antamiseen löydät täältä! Mekin varmasti pääsemme nyt uudestaan allergologin luokse, siellä ei kai ole taidettu ollakaan aiemmin? Astma-asioissa kylläkin ja onhan ukolta otettu allergiakokeita aikaisemmin. Maitoallergiahan kundilla oli pienempänä, mutta nyt pystyy käyttämään maitotuotteita paremmin. 

No, onni onnettomuudessa, tästä selvittiin taas säikähdyksellä ja arki jatkuu nyt uusien ohjeistusten kanssa. Pieni pelko tietenkin on, että voiko nyt herkistyä muillekin allergisoiville aineille, mutta sen näkee ajan kanssa. 

Ai joo, Kasper on taas tarvinnut happea öisin ja epilepsia tuntuu olevan aika kurjan aktiivinen :/ Toivottavasti tähän tulisi taas pian muutosta parempaan!

Huomenna alkaa lapsimessut, jee! Tulkaahan vetäsemään hihasta jos näette meitä! Me lähdetään urheasti uhmaamaan messuja pyörätuolin kanssa (paitsi että tässä juuri mietin mihin ihmeeseen kaiken messutavaran tungen.. Varmaan tarvii ottaa mukaan myös itselle reppu!)

Palataan messutunnelmissa!

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, hieman täällä pelästyttiin! No, eipä anneta ehdoin tahdoin enää pähkinää. Allergialääkärinkin aika tuli jo kesäkuulle.

      Poista