lauantai 18. maaliskuuta 2017

Vanhempainhuoneelta terveisiä

Kasperin toinen leikkaus oli nyt sitten toissapäivänä - torstaina Lastenklinikalla. Tai no toinen ja toinen.. Tämän kuun toinen siis. Leikkaus meni hyvin ja kundi siirtyi illasta osaston valvontahuoneeseen seurantaan ja on siitä asti ollut täällä samalla paikalla samassa huoneessa. Perjantai-ilta odotteluineen oli kyllä ihan kaamea, kun alkuun puhuttu 3-4h heräämöaika alkoi venymään eikä tietoa ollut. Lopulta kaikki oli sitten mennyt hyvin, opiaattipumpun säätäminen oli vaan kestänyt kauemmin kuin ajateltiin. Kundi oli aika sekaisin, mutta kivuton (tärkeintä).

Osastolle tultuaan hän kuiskasi hiljaa "äiti" vaikka ei jaksanut muuten sanoa mitään.


Torstai ja perjantai meni taas ihan sumussa, oli paljon muutakin tekemistä ja hoidettavaa ja ramppailin sitten sairaalan ja muiden paikkojen välillä aika tehokkaasti yrittäen silti olla mahdollisimman paljon osastolla Migreenikohtaukset kolkuttelivat ovelle aika usein, muttei onneksi kertaakaan iskenyt mitenkään äärettömän pahasti päälle. Väsy kävi, ja koko ajan on pitänyt kuitenkin olla aika skarppina. Onneksi nyt on viikonloppu ja osastollakin aika rauhallista. Tyttö lähti eilen mummolaan ja tänään mummilaan, joten täällä sairaalalla on ainakin rauha maassa. Kasper on saanut levätä ja toivottavasti toipuu pian. Nyt näyttää ainakin superhyvältä, mutta vielä on matkaa kotiutumiseen ainakin joitain päiviä.



Kun leikkauksessa käytiin selkäytimen luona, on tässä toipumisessa osa sitä, että 3 ensimmäistä päivää maataan selällään paikallaan, ettei tule mitään ongelmia selkäydinnesteen tms.kanssa (ihan kovin tarkasti näistä ongelmista ei ole kerrottu) ja että haava saa parantua paremmin. Kasper alkaa olla jo kivuton, vaikka kovin on väsynyt, mutta miehen paikallaanpitäminen käy aika haastavaksi. Lepositeethän täällä on, tai sellainen lasten leposidepaita, jolla poika on sängyssään kiinni ja sideharsoilla sidottu kädet sivuille, ettei pääse touhuamaan omiaan. Voin vain kuvitella, miten katetrit, haavataitokset, kanyylit ym.saisivat kyytiä jos kädet olisivat vapaina. 

Tänään aamupäivästä kun tehtiin aamupesuja, minin kädet vapautettiin hetkeksi ja ai että siinä 10minuutin aikana kundi keksi kyllä kaikki pahuuden mitä voi keksiä. Vaikka itse seisoin vieressä ja yritin estää kaiken pahanteon, meinasi silti käydä kaikenlaista. Jotta ihan hyvä nyt alkuun on se, ettei pääse tekemään mitään pahoja ja saa rauhallisin parannella. Maanantaina sitten pääsee jo nousemaan vähän ylöspäin istumaan. Katsokaa nyt kuvistakin miten pirteä vekkulipoika on, kun saa vähän touhuilla!


Istuskelin vanhempainhuoneessa päivällä juomassa kahvia ja kirjoittelemassa blogia. Tässä osaston pienenpienessä vanhempainhuoneessa kiteytyy juuri se kaikki siitä, miten vähän vanhempien hyvinvointia on kyetty ajattelemaan. Ei todellakaan henkilökunnan puolesta, vaan tilojen puolesta. Pieni tila, jossa on pienenpieniä vessa, jääkaappi, mikro (joka suurinpiirteiden lämmittää ruuan), aivan järkyttävän karsea sohva ja pienenpieniä pöytä täynnä vuosia vanhoja aikakauslehtiä. Vaikka kovasti väsyttäisi, ei tähän sohvalle kyllä mitenkään voi kuvitella pistävänsä maaten saatikaan nukahtavansa. Toivon todella, että vaikka uutta lastensairaalaa on kovasti jo ennen valmistumista kritisoitukin, niin siellä olisi ehkä hieman inhimillisemmät olosuhteet vanhemmille. Huomioiden sen, että jotkut vanhemmat ovat siellä oikeasti päiviä, viikkoja ja kuukausia. Osaston sisäilmaongelmatkin ovat kauheat, hoitajat pahoittelevat yskimistä ja takaavat, ettei se ole flunssaa, vain osaston surkean sisäilman aiheuttamaa.


Meillä siis menee hyvin. Paremmin kuin osasin kuvitella. Leikkauksesta toipuminen on sujunut odotetusti ja mielestäni vielä paremmin kuin odotin. Tällä menoa pääsemme ehkä jopa aiemmin kotiin kun aluksi ajattelin. Vielä ei kuitenkaan voi riemuita, koska toipuminen etenee päivä kerrallaan ja vielä voi paranemisessa tulla hidasteita. Kuume nousi eilen, mutta on pysynyt sen jälkeen maltillisena ja labrat on tosiaan olleet rauhalliset. Fröbelin palikat ja muut lastenlaulut on kulutettu loppuun ja huomiseksi olisi vielä keksittävä tekemistä kundille, ennenkuin saa jo touhuta muutakin kun sängyssä makuuta.

Tällä kertaa osaston porukka on ollut ihan superihanaa, ovat oikeasti pitäneet myös mun päästä huolta. Ei kaverit tätä paikkaa turhaan ole kehuneet. Tyttökin on ollut täällä silloin joskus 7,5vuotta sitten toipumassa leikkauksesta, mutta siitä on aika vähän muistikuvia, ja osastokin sijaitsi ihan eri paikassa silloin. Ekana iltana meinasi käydä myös lääkevirhe, joka onneksi estettiin, ja tästä oli tehty ohjeiden mukaan hipro-ilmoitus. Siis ihan niinkuin pitääkin, upeaa. Olin todella onnellinen siitä, että ilmoitus oli tehty ilman "kehoitusta", koska muissa paikoissa (yleistämättä, mutta ehkä kohdentaen muutamaan tiettyyn osastoon) näin ei todellakaan ole. Mielestäni haittailmoitusten teossa ei saisikaan olla isoa kynnystä. Kaikki virheet ja läheltäpiti-tilanteet tulisi ilmoittaa, ei siinä olla ketään syyttelemässä eikä osoittelemassa sormella. Se kuitenkin lisää myös omaa turvallisuuden tunnetta ja sitä fiilistä, että lapsen turvallisuudesta todella huolehditaan. Ja se tunne täällä kyllä välittyy <3

Vielä muutamia päiviä .. :)

3 kommenttia:

  1. Ei uudessa lastensairaalassa ole muuta vikaa kuin rahoitusmalli. Se olisi pitänyt jo vuosia sitten kustantaa verovaroin ja käyttää ne valtavat remonttisummat suoraan uuteen. Ja sen pitäisi olla yhteiskunnan omistuksessa eikä minkään säätiön.

    Hienoa, että teillä voidaan tilanteeseen nähden vallan mainiosti!

    VastaaPoista
  2. Voi kun hienoa, että leikkaus meni hyvin ja Kasperin toipuminen jo hyvällä mallilla! Kuvassa jo niin iloisen oloinen poika:) Kasper kyllä toipuu uskomattoman hyvin! Tsemppiä Kasperille kovasti toipumiseen ja uusia lastenlauluja niin malttaa vielä hetken selällään. Voimia myös sairaalapäiviin sinulle, olet niin upea Äiti lapsillesi!

    VastaaPoista