sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Sairaalakassin ABC

Sairaalakassi, mikä se on?

Joku on varmasti kuullut raskaana olevan äidin pakkaavan valmiiksi "sairaalakassin", joka on sitten valmiina synnytykseen lähtöä varten, jotta siinä tilanteessa ei tarvitsisi enää tuskailla mitä otetaan mukaan. Osa käyttää listoja (niinkuin minä lähes jokaisessa asiassa) ja jotkut pakkaavat valmiiksi, toiset tulevat ajatelleeksi asiaa vasta silloin kun on jo paniikki päällä. Miksei sairaalakassi-ideaa voisi käyttää myös muussa kuin synnärille lähtiessä?

Meillä sairaalakassi-idea on ollut jo pitkään käytössä. Hoitajat monesti naureskelevat päivystyksessä tai osastolla, että minulla on suurinpiirtein kaikkea mukana mitä tulen tarvitsemaan, vaikka aina silti tuntuu, että jotain puuttuu matkasta. Kasperilla on hoitolaukku pakattuna aina, siellä on kaikkiin hoitotoimenpiteisiin yleisesti tarvittavat välineet (pitääpä joskus tehdä hoitolaukkupostaus..) ja sitä täytetään sitä mukaan kun sieltä otetaan - jos muistetaan. Rinnekodin tilapäishoidojaksoja varten minulla on Kasperille oma kassi ja lista mukaan tarvittavista välineistä - osa on sellaisia että niitä on vain yksi kappale, joten niitä ei voi säilöä laatikossa ikuisuuksia jaksojen välissä. Lista auttaa myös tarkistamaan juuri ennen lähtöä, että kaikki on mukana. Vajaa 40km ajomatka suuntaansa on sen verran pitkä, etten mieluusti lähtisi viemään yhtä puuttuvaa tavaraa vain sen takia, etten mitenkään pystynyt tarkistamaan tavaroita kotoota lähtiessä.

Olen kehitellyt itselleni oman sairaalakassin! Siis sairaalalaukun, jonka otan mukaan aina päivystykseen lähdettäessä, tai osastolle mentäessä. Kassin, jossa on minulle tärkeitä välineitä ja tarvikkeita. Sellaisen kassin, jonka voin pyytää esimerkiksi vanhempiani tai hoitajaa tuomaan minulle sairaalaan, jos joudumme sinne äkisti ja kaikki tarvittava onkin jossain muualla. Eilen päivystyksessä joku minulle naurahtikin, kun purkasin kassia etsiessäni jotain - ja siitä tuli mieleen kuvata sisältö ja kertoa täällä, mitä minä tarvitsen mukaan.


 Villasukat
Villasukat pitää olla aina mukana! Yleensä päivystyksessä ja osastoilla on aina kylmä ja jostain tulee viileä viima. Villasukat (ja villapaita/fleece) on tarpeen myös silloin kun yötä vasten istuskellaan päivystyksessä tai osastolla - mitä enemmän väsyttää, sitä enemmän paleltaa. Villasukat on myös ihana iskeä jalkaan sisälle tultua, kengät saa laittaa nurkkaan odottamaan uloslähtöä. Pipo lukeutuu myös tähän kastiin, mutta tällä säällä en muutenkaan lähde ilman pipoa mihinkään.


Muistilistoja
Osastoesite. Koska osaan osaston perustiedot jo ulkoa, on osastoesitteeseen hyvä kirjoitella muistiin asioita. Tällä kertaa tarvitsi kirjoittaa kotoota tuotavien tavaroiden lista. Joku taisi hymähtää tuolle "suklaata"-kommentille, mutta yleensä sitä muistaa vain lapsen tarvikkeet ja unohtaa itsensä. Sitä pitää välillä vähän muistuttaa. Kassista löytyy yleensä myös pari tyhjää palaa paperia sitä varten, että pitäisi tehdä vaikka kauppalistoja (joo, puhelimeenkin saa kirjoitettua, mutta olen niin vanhanaikainen..)


Evästä & kahvia
Kahvia aina mukana. Kahvia menee kuppitolkulla. Pari kuppia aamulla kotona, sitten mukaan kahvia termariin, kahvia sieltä ja kahvia täältä. Osastolta kahvia, kahviosta kahvia, kotona vähän kahvia.. No, termari tarvitsee ainakin olla mukana. Olen nirso kahville ja arvostan omaa suklaakahvi-juhlamokkakahviani punaisella maidolla. Sairaalasta saa pahaa kahvia rasvattomalla- tai kevytmaidolla / siinä on sairaan iso ero. Evästä kannattaa myös varata mukaan, nappaan kotoota yleensä jugurtin, hedelmää tai vihannesta, jota voin sitten pahimmassa nälässä haukata. Tällä kertaa mukaan lähti yosa-jugurttia ja pari hedelmää.

Kolikoita
Laukunpohjalla on AINA kolikoita! Ja se on tosi tärkeää. Kolikoita tarvitsee yleensä aina silloin kun niitä ei ole mukana. Meillä invalätkällä pysäköiminen on maksutonta, mutta joku muu saattaa tarvita pysäköimiseen kolikoita - silloin voin ainakin olla avuksi. Joskus pitäisi päästä hakemaan limu- tai kahviautomaatista jotain, kahviossakaan ei välttämättä aina käy kortti (siis ei ole kyse kahviosta, vaan yleisestä ongelmsta kun sinulla ei ole kolikoita niin kortti ei tietenkään toimi).


Kuulokkeet
Tärkeät tärkeät kuulokkeet! Jos joudutaan joskus huoneeseen, jossa on muitakin potilaita, on kivempi kuunnella musiikkia tai katsoa videoita kuulokkeiden kautta silloin kun kundi nukkuu. Ja vaikka Kasper olisi hereillä, saatan kuunnella uutisia tai seurata seminaaria kuulokkeiden kautta. Yleensä tulee myös puhuttua kaikki meno- ja paluumatkat sairaalasta pois ja takaisin puhelimessa, ja kuulokkeet auttavat siinä hommassa kummasti.

Dödö
Dödö. Voi jumaliste, jos se puuttuu niin haiset kilometrin päähän! AINA. A.I.N.A. En enää ota sitä pois laukusta, koska sillä on joku sellainen taika. Kyllä te tajuutte...

Naamarasva
Pakkanen kuivattaa mun ihoa ihan hirveästi. Yleensä en lätkäse meikkiä naamaan jos olen menossa sairaalalle, joten siellä on aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin. Rasvaa naamaan, niin näyttää vielä enemmän freessimmältä ;)

Hiusharja&ponnareita
Tukka on sekaisin yleensä lähes aina, joten laukkuun sujautan mukaan pienen matkahiusharjan ja muutaman ponnarin - ihan vain varmuudeksi.

Särkylääkettä
Väsymys saa kropan kolottamaan. Stressi saa kropan kolottamaan. Pelko saa kropan kolottamaan. Ahdistus, epätoivo. Kaikki "normaalista poikkeavat tunteet" tuntuvat myös kropassa, varsinkin nivelissä ja päässä. Valvominen aiheuttaa monesti ainakin minulle päänsärkyä. Burana ja panadol matkassa ovat olleet monen reissun pelastus.

Hygieniatarvikkeita
Hammasharja, hammastahnaa, tamponeja, vanulappuja, topseja, huulirasva ja kosteuspyyhkeitä. Jos näitä ei ole mukana, niitä varmasti tarvitsee. Monesti aamulla kiirehtiessäni takaisin sairaalalle unohdan pestä kotona hampaat, jonka takia kannan nykyään myös hammasharjaa mukana. Kosteuspyyhkeet ovat niin monikäyttöisiä ja vanulapuilla toi tarvittaessa pyyhkiä vaikka mitä. Joskus mukana on myös jotain muuta, mitä mieleen tulee.

Suklaa
Suklaata tai muuta herkkua on hyvä pakata mukaan. Mulla on yleensä karkin lisäksi mukana pähkinöitä tai muuta fiksumpaa naposteltavaa - viimeksi pakkasin mukaan pussin sipsejä, mutta se oli onneksi poikkeustapaus

Laturi
Mulla on mukana AINA laturi tai ainakin täyteen ladattu vara-akku. Kansliasta ei  aina löydy sopivaa laturia tai ne on varattuja. Akku hupenee yllättävän nopeasti kun esim.lapsen nukkuessa pelailee tai katselee videoita ja näpyttelee blogia, watsuppia tai facebookia. Sama laturi toimii myös Kasperin verensokerisensoriin ja mun verensokerimittariin, joten sillä päästään jo pitkälle. 

Mitä sinä tarvitset mukaan? Onko sinulla laukkua, jonka otat mukaan kun hätä tulee?

Tällä hetkellä ollaan kotona. Toissailtana siis lähdimme päivystykseen, koska epäilin Kasperilla olevan virtsatieinfektio. Meillä on virtsateissä takaisinvirtausta munuaiseen aikamoisesti, joten vti voisi todella nopeasti mennä munuaiseen ja aiheuttaa samanlaisen vaaratilanteen kuin vappuna. Virtsatieinfektio voisi siis loppujenlopuksi olla meille hyvin kohtalokas, varsinkin jos se pääsisi etenemään ilman hoitoa. Tulehdusarvot olivat hieman koholla ja pissassa oli leukosyyttejä, lopulta myös bakteerit positiiviset. Kasperille aloitettiin antibiootti ja meidät passitettiin yöllä kotiin. Jos lääkäri olisi ollut eri, niin olisimme varmasti jo siitä jääneet osastolle, mutta tämä lääkäri ei muistaakseni koskaan ole meitä osastolle suositellut.. No, aamupäivästä sitten takaisin päivystykseen kontrollilabroihin. Kasper oli aamusta todella huonovointinen, ei jaksanut melkein pysyä hereillä, saati sitten hymyillä tai nauraa. Olin todella huolissani pojan voinnista. Yllättävästi kuitenkin labrat olivat aika hyvät, mutta huonon voinnin ja päivystyksessä alkaneen oksentelun vuoksi jäimme sitten osastolle. Oksentelu pääsääntöisesti johtui varmasti ihan pahasta olosta eikä sen vuoksi nesteet meinanneet pysyä sisällä. Silti ei edes puhuttu iv-nesteistä vaan kiikuteltiin juuri ja juuri kuivumisen rajalla. Tänään sitten päästiin kotiin kun bakteeriviljelyssä selvisi että virtsassa tosiaan kasvaa joku bakteeri ja antibiootti näyttäisi ainakin tulehdusarvojen pohjalta purevan hyvin. Vointikin oli jo tänään osastolla parempi kuin eilen. Sairaalasta soittavat alkuviikosta vain siinä tapauksessa jos sieltä löytyy jokin bakteeri, johon ei tuo antibiootti pure hyvin ja me toki menemme takaisin jos vointi ei kohene tai jos se oleellisesti huononee. 


Mutta kotona nyt. Vähän ollaan väsyneitä, mutta pärjätään. 

4 kommenttia:

  1. <3!
    tämä oli hyvä postaus, surullisenhauskakin.
    Muistan sen ajan kun oma pieni oli ihan pienenpieni, silloin oli aina laukku lähtövalmiustilassa.
    Meillä ei koskaan ollut mitään isompia ihmeitä, eikä hengenhätätilanteita, mutta useammin kuin kerran meidät passitettiin nuhakuume-päivystyksestä TYKSiin jonottamaan - kun oli niin pienestä ihmisenalusta kyse. (Vauva painoi kotiutuessaan 1740g; ja oli pari ensimmäistä vuotta aika infektioherkkä).
    Kassissa oli silloin aina ne tärkeimmät: vaihtovaatteet, vaihtovaipat, vähän evästä, vähän rahaa, joku joutilas kirja ajanvietteeksi itselle ja yllärilelu lapselle, joku lämmin vaate itselle.

    Vaippoja ja varavaatteita lukuunottamatta arkilaukku on vielä nykyäänkin ihan samansisältöinen ja aina lähtövalmiudessa. Joistain asioista ei näköjään koskaan opi pois :)
    Siskoni ihmetteli sitä. Minä sanoin että tiedät, kun olet kerran jonottanut jossain ja yrittänyt saada aikasi kulumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä kassi jotenkin kokoaa itse itseään, aina huomaa jotain puuttuvan ja kantapään kautta oppii sen ottaaman seuraavalla kerralla mukaan. Ja kyllä mä nykyään varaudun oikeastaan vähän kaikessa muussakin kaikkeen - kun koskaan ei tosiaan tiedä mitä huominen tuo. Kiitos kommentista ja ihanaa joulun odotusta <3

      Poista
  2. Hyvä postaus! Pisti heti miettimään mitä siellä kassissa nyt ylipäätään on. Sairaalakassi on saanut jäädä, ja oleelliset on siirtyneet käsilaukkuun. Huvittaakin välillä kun pohjalta koittaa onkia jotain oleellista, että pakkoko tämän on olla näin täynnä. On sen. Aina, siis joka ikinen kerta unohdan ottaa kaulahuivin ja jonkin lämpimän neuleen mukaani. Viimeksi jäädyin pelkän lakanan alla osastolla t-paita päällä toukokuussa. Ilmastointi oli hirmu kylmällä eikä osastolta lainattu lämmikkeeksi edes pyyhettä lakanan lisäksi. Ehkä muistan ensi kerralla ottaa helteelläkin enemmän vaatetta mukaan. Ehkä en. Todennäköisesti en. Ja nämä tilanteet tulee aina niin ettei kukaan ehdi/pysty tuomaan sairaalaan lisävaatetta. Hesan reissuilla on tullut muuten ostettua kaulahuivi jos toinenkin, ihan pakosta. Niitä riittää siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se monesti on, että se tärkeä jää ottamatta mukaan. Vaikka se kuinka olisi kassin lähellä. Olen lähiaikoina käyttänyt tätä sairaalakassia myös ihan muuhun asiointiin ja samalla poistanut sieltä turhia juttuja, mutta seuraavalla kerralla kiroan sairaalassa kun kassista ei löydy enää mitään tärkeäää.. ;)

      Poista