sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lomalta evakkomuuttokaaokseen

Niinkuin jo aiemmin kirjoittelin päivityksessä, niin meille sattui marraskuun alussa vesivahinko, kun fiksu pesufirma kävi vähän pesasemassa talon julkisivua painepesurilla ja aiheutti kovan paineen vuoksi vesivahingon ainakin kahteen asuntoon, muiden kohtalosta en tiedä (sain siis ilmoitettua asiasta niin nopeasti että ilmeisesti saimme sen avulla estettyä muiden asuntijen vshingoittumisen). Silloin ei ollut vielä mitään tietoa minkälainen remontti on edessä ja milloin (ja millä järjestelyillä) se tapahtuu. Onneksi pääsin heti reagoimaan vahingon tapahduttua ja sain kuivattua paikkoja nooeasti. Keskiviikkona meille tuli remonttifirma sitten avaamaan rakenteita, jotta nähtäisiin mitä ne "ovat syöneet". Tarkoitus oli, että jos kaikki menee hyvin niin makuuhuoneet tehdään mun loman aikana valmiiksi ja keittiöstä avataan vain vähän lattiaa, jotta päästään tänään palaamaan takaisin kotiin (ja niin että keittiö tehtäisiin myöhemmin koska keittiön lattian uusiminen tarkoittaa koko keittö-eteinen-olkkari- lattian uusimista ja se olisi jo liikaa työtä parille päivälle. Oli kuitenkin pieni pelko, ettemme pääsisi tänään kotiin, siinä tilanteessa että löytyisi isompaa vahinkoa, tai sellaista joka ei hoituisi vain rakenteiden vaihdolla.

Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa tulossa kotiin. Täällä ei toimi wifi joten julkaisu pääsee vasta myöhemmin ilmoille. Pelkoni kävi toteen ja me joudumme tänään evakkoon.

Keskiviikkona loman (ja remontin) ekana päivänä ei remppamiehistä kuulunut mitään. Olin vähän huolissaan, koska jos vahinko olisi isompi, minun täytyisi loman aikana hoitaa meille jotenkin asunto, johon sunnuntaina palata. Kasperin vuoksi mikään paniikkihätämajoitus ei käy, joten asialla piti olla"hyvissä ajoin". Olin myös peloissani siitä, miten meidän majoitustarve otettaisiin vastaan; kuinka henkilökohtaisesti joutuisin kertomaan meidän tilanteesta ulkopuolisille ennenkuin ymmärtäisivät. Toki jaan blogissakin asioita, mutta on hyvin paljon sellaista josta en puhu, joten mielestäni tässäkään tilanteessa minun ei olisi tarvetta niitä jakaa. No, isäpuoleni kävi sitten asunnolla torstaina aamuna ja kertoi, että keittiön lattiaa oli purettu paljon enemmän kuin oli alustavasti puhe, ja jo silloin tuli fiilis, että kaikki ei nyt ole kunnossa. Pelko persuuksissa lähdin soittamaan remppamiehelle ja sainkin kuulla, että tuskin ollaan ihan aikataulussa kuitenkaan.

Ahdistus iski. Mitä helvettiä mä tässänyt teen? 

Kello oli 15:47 kun raksafirman porukka vahvisti että rempassa menee vajaa pari viikkoa. Vahinko ei ollut onneksi iso, mutta työnsarkaa oli enemmän kuin me olimme toivoneet/ajatelleet. Se siis tarkoitti sitä, että minun piti sen torstain ja seuraavan perjantain aikana hommata meille sijaisasuminen ja sille maksaja. Siis virallista virka-aikaa olisi jäljellä noin 8 tuntia ja torstain rippeet 13minuutia. Ja taas sama ongelma, sijaisasunto ei voisi olla mikään pieni koppi, vaikka sellaisessa itse voisin ihan hyvin asua. Kasper tarvitsee oman huoneen laitteilleen, tilaa hoitajille ja rauhaa nukkua ja olla omissa oloissaan. Asunto pitää olla edes jotenkin esteetön (kyllä, ihan parinkin päivän vuoksi!). Oli niin paljon ajateltavaa.. Monen mutkan kautta (ja kaikkien hyvien vinkkien ja vihjeiden avulla) löysin meille mahdollisen asunnon vielä suhteellisen läheltä kotia (alle 10km), mutta maksajasta ei ollut vielä tietoa. Välillä tuntui ahdistavalta istua pakkasessa lumihangessa ja soitella läpi firmoja, vakuutusyhtiötä ym.vain selvitelläkseen asioita lomalla. Vakuutusyhtiöni asiakaspalvelussa vastasi hyvin nyrpeä täti, joka ilmoitti että korvauspalvelu on nyt suljettu ja asiat eivät liiku ennen seuraavaa aamu9 , jolloin voisin soittaa korvauspalveluun. Itku kurkussa yritin saada edes jotain tietoa, mutta kaikki mitä sain oli se, että korvauspalvelun asioita ei hoideta sen ajan ulkopuolella ja että jos vakuutusyhtiö sitten jotain korvaa, niin ainakaan he eivät tee mitään valmiiksi, vaan majoitus pitäisi kuitenkin itse löytää. Se oli oli kun puulla päähän lyöty. Miten ihmeessä selviäisin tilanteesta yksin. Jotenkin ajattelin että soitto vakuutusyhtiölle olisi ollut avain eteenpäin, mutta tuntui vain kuin matto olisi vedetty alta. Onneksi muutamien selvittelyjen kautta löysin Forenomin ja sieltä asiakaspalvelusta sain hyvin asiantuntevaa, ihanaa ja lohduttavaa palvelua - kaikki kyllä järjestyisi. Meille löytyi heti useampi asunto mistä valita.

Asunto laitettiin etukäteisvaraukseen, jolloin se ei ole vapaa muille, mutta mitään varausta ei vielä ole vahvistettu ennen vakuutusyhtiön kiinni saamista. Vahingon aiheuttajalla siis on kyllä varmasti oma vastuuvakuutus, mutta tunnetusti asian käsittely ei aina ole niin nopeaa, joten on varmempaa ainakin ensisijaisesti käyttää omaa vakuutusta ja hakea toisesta sitten kaikkia muita korvauksia. Lauantaina puhelu vakuutusyhtiölle toi suuret pahoittelut edellispäivän puhelusta ja nyt tunteen, että tästä kyllä selvitään. Sain jo puhelimessa myönteisen korvauspäätöksen ja kaikki tarvittavat tiedot eteenpäin. Pääsin siis seuaavaksi jo vahvistamaan asuntovarausta.

Mikä fiilis! Nyt oli asunto varmistettu. Meillä on koti johon palata sunnuntaina. Ei oma koti, mutta ainakin suhteellisen hyvä veruke sille. 

Tämän tärkeimmän kohdan jälkeen tuöi vielä se kaaos numero kaksi; informoi kaikkia. Oikeasti. Siinä on ihan järjetön homma! Piti tarkistaa pystyvätkö hoitajat edelleen tekemään samanlaiset vuorot vaikka paikka vaihtui, fysio-ja toimintaterapeuttien kohdalla sama homma; pitääkö aikataulut vai joudutaanko terapioita siirtämään/perumaan? Muutamia käyntejä piti logistiikkasyistä perua ja osan aikatauluista ollaan vielä vähän keskusteluasteella. Nyt on toki sunnuntai, että suuribta osaa en ole vielä saanut kiinni, mutta viestit idottavat huomenna valmiina vastaajissa/inboxeissa kun palaavat töihin. Piti järjestää muutto, laatikoita tai kasseja, kantoapua, toinen auto, kaupassakävijä ym. Yllättäen nekin onneksi onnistuivat vaikka en ollutkaan täällä fyysisesti läsnä asioita hoitamassa. Ja siis hurjaa, että kaikki onnistui niin hienosti, vaikka hommaa oli (ja on edeleen) paljon. Sitä ei perusarjessa elävä pysty edes ymmärtämään miten paljon työtä se vaatii kun kyseessä ei ole vain oman itsensä tai itsensä ja lapsiensa muuttaminen. Nyt toivotaan että tämä evakkoaika olisi suhteellisen lyhyt, mutta toisaalta täsmähän on vähän kuin miniloma toisen perään!

Makoilen evakkokodin sänngyllä ja kirjoittelen tätä kirjoitusta loppuun. Reissusta tullessa päästiin pakkaamaan heti tavaroita ja menihän siinä tovi, mitään listaa en ollut pystynyt tekemään valmiiksi. Kahdella autolla tuotiin tavaraa evakkokämpälle ja päätin vielä laittaa kaiken valmiiksi kaappeihin, ettei mitään jäisi lojumaan tänne lattioille. Likkakin oli ihan innoissaan tänne tulosta ja varsinkin siitä että saa nukkua koko evakkoreissun äitin kanssa samassa huoneessa, mutta toki oi kovin jännittynyt ja nukahtaminen oli aika vaikeaa. Nyt väsyttää kovasti. Osaltaan mua harmittaa että osa omasta reissusta meni vähän "hukkaan" sen säätämisen ja ressaamisen vuoksi, mutta pakkohan sitä on hoitaa asioita silloin kun ne ovat akuutteja. On kuitenkin pakko sanos nyt kun on turvallisesti kotona että wau, lapset olivat terveenä koko reissun eikä mitään ennalta spekuloituja kauhuskenaarioita syntynyt!

Vielä on paljon huolia: vanhalla kämpällä pitää pakkailla lisää tavaroita remontin alta ja Kasperin synttäritkin pitäisi saada järjestettyä ensi viikonloppuna meillä kotona. Olen myös vähän huolissani siitä miten Kasper reagoi uuteen paikkaan, se voi sokealle ja osaksi ymmärtämättömälle lapselle olla kuitenkin jopa liiankin iso muutos. Ensi viikolla olisi kaikkien kolmen terapiat (allas-,puhe-, ja fysioterapiat), ortoosien teko, suuhygienisti, art-tapaamista, hoitajan luona käynti, kelan kanssa selvittelyä, haastattelua, palaveria, pakkaamista, jorvikäynti, hoitopaikan kanssa selvittelyä ja sensoreiden reklamaatiota sekä metrin pituinen todo -lista (sain oikeasti sellaisen itsetehdyn todo-listan, joka oli metrin pituinen kun niin sillä uhkailin että sellaisen varmaan trvitsisin). Onneksi siinä ei nyt ole täytettynä kuin vain noin 15 asiaa, mutta eiköhän niitä hässä muisti pikkuhiljaa lisää.

Vielä pari tunnelmakuvaa omaloman maisemista!
Meinasin laittas tähän vielä tunnelmakuvia lomalta, mutta kone ei ollutkaan tänään yhteistyössä ja kuvat ei synkkaannu sähköpostiin, mutta pitääpi tehdä uutta päivitystä piakkoin johon lupailen liittää kuvia :)

Kyllä tää siis tästä vielä jotekin.

4 kommenttia:

  1. Huh, aikamoinen ruljanssi. Onneksi tilapäis asunto löytyi!! Olet kyllä todella toimelias! Suuret t sempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onneksi olemme päässeet jo evakosta takaisinkin, olihan se.. no.. aikamoista :)

      Poista
  2. Myös täällä Rovaniemellä kuuluu hieman samankaltaista, eli viimetorstaina, kun vain hieman avasin parvekkeen oven tuulettaakseni, kuulin, kun joku, ehkä lumiaura, loka-auto tms, työskenteli tässä lähistöllä, mutta en sitten ajatellut sitä sen kummemmin. Perjantaina, oli eräs Naapurini, yrittänyt soittaa 4 kertaa, puhelimen ollessa pois päältä, joten tarkistin sitten, mikä hänellä oli, johonka vastasi, että sinäänsä, on tullut tästä kaikkiin postilaatikoihin Isännöitsijänkin Tiedote, mutta homma oli, että keskiviikkona, oli valunut vettä kaikkiin asuntojen 1 - 25 liittyviin kellarikomeroihin likavettä, jonka syynä oli viemäritukos, jonka syynä, oli, että joku, oli laittanut viemäriin sinnekuulumatonta tavaraa, kuten Isännöitsijä asian ilmaisi ja onneksi, ei ollut itsellä mitään asuntoni 18 kellarikomerossa, mutta erään Perheen, joka juuri tänään, on muuttanut täältä omakotitaloon, hyviä talvivaatteita, meni siinä piloille ja Tiedotteen mukaan, kaikkien, joilla on ollut jotakin kellarikomeroissa, pitäisi itse hakea niistä Korvauksia omista Vakuutuksistaan, jota ihmettelen, sillä ovathan kellarikomerot yleisiä tiloja toisin, kuin asunnot ja esitinkin tästä yleisluonteisen kysymyksen omalle Vakuutusyhtiölleni, että voiko olla niin, että suuri, asuntoja vuokraavan Yhtiön Vakuutus, ei muka korvaisi tässä tapauksessa ja odotan vastausta siihen. No, muuttavan Perheen Äiti, vain totesi tänään, että edelleen haisee kellarissa, jota tuskin edes koskaan siivotaankaan edes Huoltofirman toimesta, jos ei kerran osata pitää kuria niille, jotka jakelevat sitä itseään, eli paskaa pesutuvan lattialle ja -roskapusseihin, ei reagoida Vikailmoituksiin jne, joten tervetuloa vain Kohtalokerhoon, mutta toisaalta, toivottavasti pääsette pian muuttamaan siihen ihan omaan kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se valitettavasti on (joka tuli esimerkiksi tässä tilanteessa huomattua) kuulemma, että irtaimisto on aina omistajansa vastuulla, eli omalla kotivakuutuksella suojaat oman tavarasi, vaikka ongelman aiheuttaja olisi joku muu. Omalla vakuutuksella on ihan hurjan iso merkitys, vaikka niin ei aina ajatella. Tässäkin tilanteessa kaikki irtaimisto, joka olisi meidän vahingossa mennyt, olisi kuulemma ollut minun vakuutusyhtiön korvattavissa. No, tämä korvausasia nyt on hieman vielä kesken, niin saa nähdä kuka korvaa ja mitä..

      Poista