Kun jotain huonoa, niin aina jotain hyvääkin!

Viime viikko on päättynyt ja tämä viikko alkanut aika vaihtelevissa merkeissä. Kasper nostatti taas kuumeen lauantaina ja sunnuntaina aamusta oli ihan veltto ja vetämätön poika. Sokerit oli 2,8 mutta korjauksesta huolimatta vointi ei palautunut mitenkään. Lauantaina Kasper sai jonkun epileptisen uudentyyppisen kohtauksenkin, mutta toipui siitä suhteellisen hyvin ja nopeasti. Eilen käytiin sitten sairaalalla pyörähtelemässä hakemassa korvatulehdukseen antibioottikuuri. Kasperia on vaivannut nyt tosiaan myös matalat sokerit taas, vaikka kuinka hiilaria ja glukoosia ollaan bolusteltu pitkin päivää. Lääkäri epäili että olis kehittänyt jonkinlaisen imeytymishäiriön tilapäisesti, mitä ongelmaa meillä siis on muutenkin jo pohjalla. Sokerit ovat kuitenkin pysyneet lääkkeillä tosi hyvin kurissa lääkkeen aloittamisen jälkeen, joten toivotaan kovasti, että tämä olisi vain tilapäistä nyt.

Avanteenkin kanssa on vähän probleemaa ja siitä otettiin näytteitä, joiden vastaukset tulevat varmasti tässä alkuviikosta vielä. Niihin reagoidaan sitten sen vaatimalla tavalla kun vastaukset kuullaan.

Tää vuosi on mennyt täysin infektioiden kourissa. Kasperilla on ollut vesirokko, norovirus, rs-virus, kolme laryngiittia, kaksi keuhkoputkentulehdusta, keuhkokuume, silmätulehdus, munuaistulehdus ja määrittämättömiä virusinfektioita. Noin puolet infektioista on vaatineet sairaalahoitoa ja osa on ollut vähän päällekäinkin. Kuitenkin terveenä ollaan oltu max. 2 viikkoa välissä.

Toivon vaan, että tästä kierteestä pikkuhiljaa päästäisiin irtautumaan.

Nyt hankin Kasperille nokkosta ja lehtikaalia ja kurpitsansiemenistä tehtiin jauhetta, joita sitten lisäillään ruokiin. Homeopaatille ollaan ajateltu mennä kunhan tässä hieman kesän aikana tilanne rauhoittuu ja toivottavasti saadaan sieltä jotain jeesiä. Lääkkeet kuitenkin ovat aina lääkkeitä, ja jos niiden käyttöä voi yhtään vähentää jollain luonnollisemmalla keinolla niin mieluusti olen valmis kokeilemaan. Tokikaan tiettyjä lääkkeitä mm.epilepsialääkettä ei voi millään rehulla korvata, mutta monia esim.puutostiloja voi hoitaa ja helpottaa muullakin tavoin.

Mutta kun jotain huonoa, niin jotain hyvääkin.

Tänään tultiin kotiin tytön kanssa, Kasper oli hoitajan kanssa leikkinyt ja touhuillut kotona. Herra osasi kuin osasikin näyttää upeasti kysyttäessä missä hänen korvat ovat ja jopa missä nenä on! Nenää kysyttäessä kädet hapuilivat ensin korviin ja sitten uudestaan vähän enemmän nenän suuntaan. Pieni suloinen suu toisti sanan "NE-NÄ". Kasper puhuu aika vähän tunnistettavia sanoja puheessaan, mutta matkii paljonkin. Matkitut sanat eivät vaan linkity omaa puheeseen (vielä) mutta tällä menolla en tiedä ollenkaan missä vaiheessa ollaan vuoden päästä. Jotenkin tuntuu että kaikki esteet ollaan murrettu pala kerrallaan, en koskaan uskonut näkeväni lapseni osoittavan mitään ruumiinosaansa kysyttäessä vielä tässä ikävaiheessa. Isoja pieniä onnistumisia.

On uskottava ja luotettava että kehitystä tulee <3

Tytön kanssa oltiin uimassa iltapäivällä kun allasterapia peruuntui huonon säätilanteen vuoksi (allasterapia piti toteutttaa maauimalassa). Hän on käynyt allasterapiassa koko kevään kerran viikossa ja edistynyt siellä huimasti. Tyttöpä ui ensimmäistä kertaa 25m altaan päästä päähän ensin selkää ja sitten koiraa kovalla tsemppauksella. Toinen käsihän typyllä on vajaatoimintainen erbin pareesin vuoksi (olkahermopunoksen syntymähalvaus), jota tosiaan sillä allasterapialla kuntoutetaan. Selällä uidessa käsi ei paljoa haittaa menoa, mutta koirassa on jo haastetta kun erbikäsi on paljon lyhyempi eikä toimi normaalisti, joten "hengailee" pääsääntöisesti uidessa vain mukana. Nykyään sillä kädellä pystyy tekemään jo vähän uintiliikettä toisen mukana, muttei siitä vielä kovin hyötyä uidessa ole. Tyttö myös sukelteli sellaisia uppoavia sukellustikkuja ja polskutteli kädet pohjassa jalkoja vedenpinnan yläpuolella. Kuperkeikka eteenpäin onnistuu vedessä jo hienosti, takaperinkuperkeikkaa harjoiteltiin nyt aktiivisesti ja siitä likka innostui kovasti! 

wautsi, miten taitavia lapsia.

PS. 

Tämä oli 99 blogikirjoitukseni Pienen pojan elämää-taipaleella. Seuraavaan kirjoitukseen tulossa mukaan arvonta sadannen kirjoituksen juhlistamiseksi! Puuharyhmä on lahjoittanut arvontaan palkinnon, joten seurailkaahan seuraavaa kirjoitusta ja facebook-sivuja!