Äidin hemmottelupäivä

Uudenvuoden päivänä istuimme mummilassani kahvittelemassa ja juttelemassa mukavia kun selailin samalla facebookia. Silmiini pisti viesti, jossa minun kerrottiin voittaneen yhdessä toisen, tuntemattoman naisen kanssa hemmottelupäivä, joka sisälsi paljon todella ihania juttuja. Kyseessä oli yksityisen hyväntekijän Brother Christmas HKI arvonta. Meinasin (ehkä teinkin niin) hyppiä kattoon ja kiljua, koska olihan tässä kilpailussa varmasti muitakin osallistujia! Minä voitin, minä, joka pitkään olen ajatellut "vain" muita. Minä, joka päivittäin pistän itseni likoon lasteni eteen ja autan kavereita ja perhettä sen minkä ehdin ja jaksan. Vihdoin minäkin olin saanut jotain, jota todella tarvitsin. En oikein edes uskaltanut asiasta puhua muille, kun pelkäsin ihmisten kateutta/ ymmärtämättömyyttä.

Viime viikolla osallistumiseni näytti vielä hieman epävarmalta Kasperin tilanteen vuoksi. Rinnekotiin en voinut poikaa viedä, koska vesirokkonäpyt eivät ihan vielä olleet parantuneet, ja hoitajan kotiin saaminen näin lyhyellä varoitusajalla tuntui olevan mahdoton haaste. Olin siis toki ehtinyt kaikki vuorot perua, koska en tiennyt milloin kotiutuisimme sairaalasta. Keskiviikkona alkoikin sitten armoton selvittely, ja uskomatonta mutta totta, meidän Hoivapalvelu Anne:n ihanat hoitajat pääsivät meille koko päiväksi, ja äiti tuli sitten illasta vielä jatkamaan siihen asti että tulisin kotiin.

Perjantai-aamu koitti ja olin vatsa täynnä perhosia. Edellinen yö meni huonosti, Kasper järjesti aikamoisen shown vähän ennen viittä yöllä (yllätys yllätys) enkä oikein saanut sen jälkeen kunnolla nukuttua. Olin väsynyt ja jännittynyt. Aamukahvia juodessani kuulin vielä radiosta uutisen, jossa kerrottiin junien myöhästelevän/peruuntuvan jonkin onnettomuuden/korjausjutun vuoksi. Pääsääntöisesti liikun autolla, mutta juuri silloin kun haluaisin kulkea junalla, käy yleensä juuri näin. Sain kuitenkin kyydin juna-asemalle ja siitä alkoi hemmottelupäiväni - oma päiväni.

Juna-asemalta hain kahvin. Pahvikahvia. Seisoskelin asemalla odottaen junaa, jutellen puhelimessa. Jotenkin tunsin suurta iloa jo siinä vaiheessa, tiesin, että päivästä tulee ikimuistoinen ja jännittävä, ja olinkin jo päässyt vapaapäivä-moodiin. Sellainen kun ei kovin usein pääse tapahtumaan. Hymyilin ohikulkijoille ja nautin ajasta itseni kanssa.

Helsingissä suunnistimme Helsingin urheiluhierontaan, jossa hierojat Pekka ja Antti ottivat meidät työn alle. Olinkin ollut viime viikot niin kipeä, että hieronta tuli juuri oikeaan paikkaan. Sormet puutui jo niin pahasti aamuisin ja sängystä nouseminen tuotti tuskaa, kun selkä huusi hunajaa. Jatkuva päänsärky, niskakipu, selän vihlominen, säteily jalkoihin.. ja mitä näitä nyt oli. Syy löytyi kyllä, ja tunnin aika meni kun hujauksessa. Toinenkin olisi varmasti mennyt, jos aikaa vain olisi ollut. "Sanot jos sattuu liikaa"- kuulin tämän useasti. Ajattelin vain, ettei siitä ole mitään hyötyä jos höyhenellä sivelee, vaikka tippa meinasi välillä käydä linssissä. Tunnin jälkeen minua ei särkenyt päätä ja sormissa tuntui kiertävän veri. Olin hieman vetreämpi ja parempivointinen, joskin kauhean rentoutuneeksi ei itseään voinut kuvailla. Kyllä pitää propsit antaa pojille, asiantuntevaa, henkilökohtaista palvelua ja lämminhenkinen asiakaspalvelu!

Helsingin urheiluhieronnalta suuntasimme Minna Parikka Universum- myymälään. Minna Parikka oli lahjoittanut meille 300€ lahjakortin, jonka päätimme toiselle arpomisen sijaan käyttää puoliksi. Liikkeessä oli alet meneillään, joten saimme kummatkin valittua itsellemme kengät. Asiakaspalvelu liikkeessä oli aivan ihanaa ja lämminhenkistä. Saimme rauhassa katsella ja sovitella ja meille kerrottiin tuotteista. Käynnistä jäi hyvin positiivinen fiilis ja upeat kengät mukaan. En ehkä edustanut parhaimmillaan kirkkaankeltaisilla kumisaappaillani desing-kenkien joukossa, mutta hei, minkäs teet näille sadekeleille ;)

Minna Parikalta suuntasimme lounaalle Top Chief-voittaja Akseli Herlevin Naughty BRGR-hampurilaisravintolaan. Siellä saimme valita ruuaksi ja juomaksi mitä vain, joten tarjoilija ehdotti lasillista kuohuvaa ihan aluksi. Emme kieltäytyneet, olihan tämä meidän päivä. Lounaalla söimme todella maukkaat burgerit, minä otin hampurilaisen kanssa bataattiranskalaisia (lemppareitani), enkä ole vielä missään syönyt niin hyviä bataattiraneja! Lupasin tulla seuraavaksi syömään vain ranskalaisia, vaikka burgerikin oli mielettömän hyvä (en tunnetusti ole ravintola-burgerien ystävä, mutta tästä ei lautaselle paljon jäänyt ylimääräistä). Ruokailimme rauhassa nauttien (söin siis itseni ähkyyn koska en halunnut jättää ruuasta mitään, se oli niin hyvää). Ahneella on p_skainen loppu, niinkö?

Ähkyt lähtivät jatkamaan kohti Siluetti Spa-kauneushoitolaa. Oli uskomatonta, miten rauhallinen tunnelma siellä oli. Istuimme sohvilla ja täyttelimme esitietokaavakkeita rauhassa lattea juoden. Kummastelimme monesti, miten rauhallisen olon tuo paikka tuo. Ei sitä uskaltanut itsekään puhua ääneen, kuiskailimme vain toisillemme. Kävimme pukuhuoneessa vaihtamassa kylpytakit päälle ja meidät vietiin Relax-huoneeseen odottamaan, että meidät tultaisiin hakemaan. Jos olisimme maanneet siellä huoneessa vielä hieman pidempään, olisin varmasti nukahtanut keinuvaan nojatuoliin. Tyynytkin olivat niiiiiin pehmeitä..

Kasvohoito kesti tunnin. Minulle tehtiin myös timanttihionta - ihoa uudistava ja tasoittava hoito. Ihanat voiteet, tuoksut, ammattilaisen otteet ja tuotetietous yhdistettynä lämpimiin peittoihin päällä, rauhalliseen musiikkiin. Olisin voinut jäädä siihen vaikka loppupäiväksi makoilemaan. Kiitos Reeta ja Eva.

Kasvohoidon jälkeen meille tehtiin kevyt ehostus, jottei juuri puhdistettu iho joutuisi paksun meikkikerroksen tukkimaksi. Saimme kuitenkin hieman väriä iholle, jotta olisi mukava jatkaa loppuiltaa, josta tuli vielä jännittävä.

SiluettiSpasta lähdimme "tukkalääkärille" kampaamo LOISTOon Korkeavuorenkadulle. Siellä meidät otti vastaan ihanan energinen ja eloisa tiimi. Juttelimme päivän kulusta ja siitä, mitä meidän hiuksille saisi tehdä. Koko tiimi vaikutti hyvin ammattimaisilta ja erittäin osaavilta (ja olinhan kuullut  ja lukenut paikasta niin paljon hyvää) joten uskalsin antaa aika pitkälti vapaat kädet. Sivusiiliä en halunnut, mutta muuten hiuksilleni saisi tehdä sen, minkä parhaaksi näkee. Pitkät hiukset piti aina laittaa kiinni, joka rasitti hiuksia aika paljon. Siksi päädyttiin yhteisymmärryksessä lyhentämään hiuksia paljon - no. Aika tosi paljon. Ja niistä tuli ihanat. Niistä tuli tummat ja lyhyet mutta tosi ihanat. Kiitos Hiusloiston Jaana ja Veera upeasta työstä! Saitte meidät loistamaan.

Kampaajalla meni useampi tunti, hiusten leikkaamisen ja värjäämisen kanssa ei pidetty mitään kiirettä. Laadusta ei todella tingitty. Kampaajalta lähdimme sitten kävelemään Ravintola Savoyta kohti.

Ravintolassa meidät otti vastaan itse paikan keittiömestari, Kari Aihinen. Kari oli hyvin lämminhenkinen, toivotti meidät tervetulleiksi. Saimme pöytään lasit shampanjaa. Kari kertoi, että henkilökunta pitää meistä koko illan hyvää huolta, katsoo että ruokaa ja juomaa riittää ja kaikki muutkin asiat ovat koko ajan mallillaan. Ja siltä tuntui. Meille tarjoiltiin 7 ruokalajin illallinen kaikkine juomineen. Henkilökunnan asiakaspalveluhenkisyys oli jotain niin uskomatonta. He tiesivät tuotteista hurjan paljon, opin viineistäkin illan aikana todella paljon lisää. Viinit olivat hyvin laadukkaita ja niistä oikeasti maistoi ne maut, mitä halpisviineistä saa hakea hyvälläkin makuaistilla. Puitteet olivat upeat ja näköala.. wau. Totesimme, että tämä on niin ainutlaatuinen tilaisuus, tuskin tulemme tänne uudestaan pääsemään. Ehkä vähän mietimme miten niin hienossa ravintolassa kuuluu käyttäytyä, kun etiketit olivat kotiruokailuun tottuneilla hieman hukassa, mutta kyllä me aika kunnialla selvittiin! Kari tuli vielä lopuksi juttelemaan pitkät pätkät meidän kanssa ja kiitimme häntä tästä mahdollisuudesta. Todella lämminhenkinen ihminen, sydän paikallaan.

 

Ilta olisi voinut jatkua vaikka aamuun, mutta koti kutsui. Pienien mutkien kautta pääsimme koteihin, illalla vähän väsytti. Lauantaina pohkeet kiittivät kävelystä ja selkä oli arkana hieronnasta. Mutta mieli oli rauhallinen ja hyvä.

Tätä minä todella kaipasin.

Yritin monessa paikkaa selittää, kuinka ikimuistoista ja tärkeää tällainen huomioiminen on. Me erityislasten vanhemmat (unohtamatta meitä kaikkia muitakin ihmisiä, vanhempia, työntekijöitä ym) ansaitsemme välillä omaa aikaa, hemmottelua, vapaata. Olen vuosien varrella oppinut arvostamaan niin paljon asioita, että sitä on vaikea edes kuvitella. Kun hoidamme lapsiamme 24/7 kotona, aikaa on harvoin omalle itselle ja omaan hyvinvointiin.

Tämä postaus ei ole mikään yhteistyöpostaus. Päivä oli vaan niin uskomattoman upea, että haluan kertoa siitä muillekin. On todella hienoa, että yritykset lähtevät tällaiseen mukaan. Pienillä teoilla saadaan suuria ihmeitä.

Iso kiitos tästä piristyksestä. Tämä tuli niin oikeaan aikaan ja paikkaan.

Tästä jatkaa taas pitkälle <3

Kiitos Brother Christmas HKI. Olet kullanarvoinen. Jatka samaan malliin <3