Synttärijuhlia ja keuhkokuumetta

Tää mennyt viikko on ollut monella tapaa hyvin raskas. Tytölle nousi kuume maanantain ja tiistain välisenä yönä ja siitä asti ollaan pidetty sairastupaa yllä. Tiistaina illalla nukkumaan mennessä huomasin, että tytön silmä rähmii. Silmätulehdus, voi hitsi. Mulla olisi ollut silmätulehdukseen käytettäviä antibiootti-tippoja, mutten viitsinyt avata niitä ennen kuin saan tytön lääkäriin aamulla ja saadaan diagnosoitua tulehdus. 

Keskiviikko-aamuna soitin suoraan terveyskeskukseen ja pyysin lääkäriaikaa tytölle. Saatiin aika hoitajalle, jolla oli reseptinkirjoitusoikeudet. Mentiin aamupäivästä sinne. Katsottiin korvat, kurkku ja keuhkot kuunneltiin. kuume näytti korvamittarilla 38,7c vaikka kotona aamusta tuntui, että pientä lämpöä saattaa olla. Tyttö oli tosi väsähtänyt ja itkuinen, ei halunnut antaa hoitajan tutkia ja pieni pistos sormenpäähänkin tulehdusarvo-kokeen ottamiseksi tuntui hieman ylitsepääsemättömältä. 

Hoitaja kävi hakemassa laitteesta pika-crp-tuloksen, eli tulehdusarvo-kokeen tuloksen, joka olikin yllättäen koholla. Se oli juuri siinä rajoilla, että onko se infektio nyt sitten virus- vai bakteeriperäinen. Arvo oli kuitenkin 57, hoitaja laittoi meidät lääkärin jonoon. Odottelimme ensiapukäytävällä kohtuuttoman pitkän ajan kovassa kuumeessa olevan tytön kanssa jolle ei tarjottu lääkettä eikä makuupaikkaa. Hoitajat kävelivät vuorotellen ohi käytävällä katsahtaen joka kerta kipeään, valittavaan sylissäni raukeana ja valittavana makaavaan tyttöön, sanomatta mitään. Pyysin jossain vaiheessa hoitajaa katsomaan, olemmeko edes listalla ja mahdollista petipaikkaa jos lääkäri ei piakkoin meitä aio ottaa. Petipaikkoja ei kuulemma ollut ja lapset oli tarkoitus "kantaa sylissä". 

Lääkäri vastaanotti meidät. Kuunteli keuhkot, katsoi korvat ja kurkun, eikä nähnyt aiheelliseksi ottaa mitään muita kokeita, koska mitään syytä ei löytynyt. Tytöllä oli ollut kovaa yskää varsinkin öisin, ja kuume ja yskä oli siis alkanut kuin "salama kirkkaalta taivaalta" samaan aikaan, joka monesti kielii keuhkopuolen diagnoosia. Kotiuduimme kuitenkin kipulääkkeillä, silmätulehduksen antibioottitipoilla ja infektioastmaan määrätyillä ventoline-suihkeilla.

Perjantaina, eilen, päätimme sitten mennä uudestaan lääkäriin kun tytön vointi ei oleellisesti ollut helpottanut, ja edellisenä iltana valitteli kurkkukipua, minusta hän osoitti enemmän alemmas, keuhkojen puolelle kun kurkkuun. Yskiminen, puhuminen ja juominen sattui ja yö oli kohtuullisen kamala. Saimme perjantaille ajan yksityiseltä lääkäriasemalta. Lääkäri otti pika-tulehdusarvokokeen ja nieluviljelyn, kuunteli keuhkot, katsoi korvat ja kurkun. Kurkku näytti siistiltä, korvat auki ja keuhkojen tilanne kuulosti suhteellisen hyvältä. Tulehdusarvo oli kuitenkin sen verran roimasti noussut, että meidät lähetettiin keuhkokuviin. Kävimme keuhkokuvassa, jonka jälkeen lääkäri soitti diagnoosista: keuhkokuume. Tytölle aloitettiin antibiootit kolme kertaa päivässä ja kipulääkkeitä jatketaan nyt säännöllisesti. Spiralla hengitellään avaavia hengitystä helpottavia lääkkeitä ja yritetään pärjäillä kotona. Antibiootin pitäisi helpottaa pian vaikka yskä saattaakin kiusata vielä pitkään.

Tänään juhlimme 2-vuotiasta Kasper-poikaa. On uskomatonta kuvitella, että tämäkin päivä koitti. En joskus uskaltanut toivoa edes ensimmäisen syntymäpäivän viettämisestä, yksivuotissynttäreistä, saatika näistä kaksivuotis-synttäreistä. Kasperin alku oli niin kevyt ja heiveröinen, etten silloin osannut sanoa tullaanko me juhlimaan yhdessä mitään.

Kitkat-smarties-täytekakku. Olipa helppotekoinen ja hyvänmakuinen!

Tänään ollaan Nellin keuhkokuumeesta huolimatta kestitty ennalta varoitettuja vieraita, syöty hyviä kakkuja, juotu paljon kahvia, availtu mukavia lahjoja ja nautittu perheen ja ystävien seurasta. Tällä hetkellä lapset onneksi nukkuvat, itse olen aivan poikki. Kasperilla on myös tänään ollut enemmän kuumetta kuin viime viikkoina, toivottavasti sama keuhkopöpö ei nyt löydä Kasperille sitten myös. Leikkaukseenkin olisi enää 10 päivää aikaa, toivottavasti säästytään ja päästään leikkaukseen ajallaan. Kasper on kyllä ollut ihan hurjan väsynyt ja pysähtynyt tänään, toivotaan huomisesta parempaa päivää.

Raskaan päivän jälkeen yllätti refluksi ja vei pehmolelut oksennuspesulle.

Kyllä taas tää viikko on auttanut mua pysähtymään ja miettimään mitkä asiat on niitä tärkeitä. Ressailin alkuviikosta menojen perumista ja monen asian uudelleen järjestelemistä, mutta jostain syystä oonkin huomannut kaiken menneen itsellään paikalleen ja tässä rauhoittumisessa onni onkin potkaissut mua tän viikon aikana jopa useita kertoja, jopa aika mukavissa merkeissä. Tästä viikosta, kaikkine oppiläksyineen, on hyvä jatkaa uuteen viikkoon.

Illan pelastus on elokuva, sohvalla köllöttäminen ja juhlista jäänyt voileipäkakku.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja toista adventtia. 

Jouluunkaan ei ole enää pitkä aika <3