perjantai 20. marraskuuta 2015

Kotipuuhia ja edistysaskeleita

Viikot kuluvat aina hirveän nopeasti ja taas edessä olisi touhukas viikonloppu. Poikkeuksetta meillä on ollut tällä viikolla suhteellisen mukavaa ja rauhallista - ja mikä parasta, sairaalattomia päiviä!

Tämä viikko on ollut pitkästä aikaa meidän elämässä oikeasti kiva ja rauhallinen. Meillä on kaikki kolme oikeastaan voinut aika mukavasti. Oma oloni on ollut jaksava ja energinen, vaikka väsymys painaa ja unettomuus hieman tuo ongelmia, olen kuitenkin jaksanut päivisin todella kivasti pyörittää arkea ja tarmoa on riittänyt hieman kaikenlaiseen extraankin. Olen autellut kavereita paperiasioissa, hoidellut sukulaisen muuttojuttuja kuntoon ja suunnitellut joulua ja ensi vuotta. Ollaan lasten kanssa askarreltu, tehty joulukortteja ja tuikkukynttilöitä ja mietitty joulun sisustusta ja koristeita. Viime viikonlopun olin vapaalla ja se sais kyllä kummasti aikaan minussa. Sain oikeasti levätä, laitettiin Kasperin huone uuteen uskoon ja sain siivottua. Unta kertyi mukavasti ja käytiin me karaoken sm-kisoissakin hakemassa jatkopaikat. Sillä powerilla oli hyvä lähteä uuteen viikkoon.


Kasper on ollut tämän viikon ihan super. Vatsa on toiminut ns.ennallaan eli suhteellisen hyvin olosuhteisiin nähden, mutta hieman epävarmasti. Saatiin avanne-leikkausaika joulukuun puoleen väliin ja kovasti toivotaan, että saatais olla siihen asti kotona ja vältyttäis sairaalassa ravaamiselta. Kasper on jaksanut jutella ja seurustella, maanantai-iltana rinnekoti-jaksolta tullessaan hän toisteli kymmenittäin sanaa "äiti" ja silitteli mun kasvoja. Kasper on leikkinyt ja nauranut, viihtynyt lattialla, leikkinyt leluillaan, rakastunut uudestaan ääniin, hihitellyt yksikseen, nauranut ja leikkinyt öisin ja päivisin. Hän on saanut kokeilla koiraa ja kissaa, pelännyt ja yllättynyt, pelännyt omaa hikkaansa, jännittynyt erilaisista leikeistä. Mikä parasta, Kasper oppi alkuviikosta uuden tavan liikkua - ensimmäisen oman tapansa! Meillä siis nykyään mennään lattialla selällään, kantapäillä työntäen pää edellä eteenpäin. 

Ja voi kuinka riemukasta se voikaan olla!

Näistä hyvistä hetkistä ja viikoista saa ihan hirveän paljon voimaa jaksaa tulevaisuutta. Kyllähän sen tietää että rankkoja päiviä, viikkoja ja kuukausia on tulossa vielä hurjan paljon, Erilaisia toimenpiteitä, tutkimuksia ja leikkauksia. On kuitenkin mittaamattoman arvokasta ja tärkeää että siellä välissä on jotain positiivistakin.

Kasper on muutenkin kehittynyt tosi mukavasti lähiaikoina. Poitsu ei tällä hetkellä aristele vatsallaoloa hirveästi, joten myös vatsaltaan lattialla olo onnistuu ja sitä kautta poika harjoittelee fyssarin kanssa ryömimisen opettelemista. Seisomatelineessä ollaan pystytty olemaan jo jopa 15minuutia kerralla! Ilman itkua, ja osan ajasta jopa ilman tuttia. Ruokaakin Kasper on suostunut syömään ihan hurjan paljon enemmän kuin viikkokausiin, tänään hän vetäsi ekaa kertaa 1,5kuukauteen pienen kokonaisen purkillisen hedelmäsosetta!

Isosiskonkin hoitopalaveri oli tällä viikolla ja jätti kyllä paljon mietittävää. 1,5 viikon päästä olisi vielä käsikontrolli Lastenklinikalla hänellä, jonka jälkeen tulee hieman enemmän tietoa terapioista, mutta aika samalla kaavalla mennään edelleen. Tytöllähän on siis olkahermopunoksen syntymävaurio, eli ns.käsihalvaus. Fysio-, allas-, ja toimintaterapia jatkunee, allasterapia varmasti tulee hieman vain lisääntymään. Tyttökin menee jo ensi syksynä kouluun, joten tämän seuraavan terapiapäätöksen käynnit ulottuvat jo koulun alkuun ja ensimmäiseen syksyyn asti! Hurjaa miten aika vain menee ja asiat järjestyy. 

Nukella oli tänään letkuravitsemuspäivä eskarissa.

Tänään kävin ratsastamassa taas ja kyllä se ulkoilu ja luonto tekee vain niin ihmeitä. Etukäteen stressasin sitä mudan ja liejun määrää, mutte mietin tallille ajaessa että mitä sitten! Oli niin hyvä fiilis laukkailla maastossa mutaisella issikalla, taidettiin olla ihan yhtä rapasia kummatkin. Kummasti piristää päivää kun käy aamusta ulkoilemassa. Metsäkin näytti niin houkuttelevalta, jos sitä jopa kerkeäisi joku päivä sinnekin hieman samoilemaan :)



Huomenna mennään yhdistyksen pikkujouluihin ja sunnuntaina on tän äidin hemmottelupäivä. Tyttö menee kaverin synttäreille, Kasperia hoitaa mummo ja minä pääsen hiustenleikkaukseen ja värjäykseen ihan ammattilaisen käsiin. Minua oli useampi ihminen ehdottanut hemmotteluhetkeen ja minut valittiin. Hyvä seuraa hyvää, uskon näin. Kyllä se kaikki työ minä teen ja kaikki vaiva mitä näen tulee takaisin. Niinkuin sanotaan, paskaa ei voi sataa jatkuvasti niskaan. Tai voi, muttei ehkä ihan ihan jatkuvasti.

Joten toivotaan, että tämä hyvä jakso jatkuisi mahdollisimman pitkään. Voi se olla, että kaikki kääntyy taas huomenna. Mutta jos kääntyy, niin tästä viikosta on saanut taas virtaa jaksaa <3

2 kommenttia:

  1. Ihanaa että teillä on mennyt hyvin, oot ihan mahtava äiti, paljon jaksamisia koko perheelle!! Aivan loistavaa että näkyy valoa tunnelin päässä :)

    VastaaPoista
  2. Luin ensimmäisä kertaa teidän perheestä. Toivon kovasti lisää valoisuutta elämäänne. Paljon voimia!

    VastaaPoista