Luonto on aina ollut minulle itselleni tärkeä elementti - niin touhuamiseen, mutta myös rentoutumiseen ja mielen hyvinvointiin. Metsään on voinut mennä istumaan ja sulkemaan silmänsä hetkeksi ja pidemmäksikin, antaen kaikkien aistien tuntea sitä luonnon rauhaa. Rentoutumisharjoitukset maaten sammalmatolla, ❤️
Erityislapsen kanssa luonto voi olla haastava elementti. Monet erityisistä ihanista saattavat olla erityisen herkkiä aistimuksille, ja osan kohdalla ongelmaksi muodostuu esteettömyyden puute. Monilla lapsilla on erilaisia hoitotoimenpiteitä, jotka ovat joko mahdottomia, tai ainakin kovan työn alla luonnossa ollessa. Olen selvitellyt jo pitkään erilaisia apuvälineitä, joiden avulla luontoon voi mennä ja ollut tarkkana erilaisilla erityislapsipalstoilla, jotta löydetään kaikenmaailman vinkit retkeilyyn, luontoon menemiseen ja siellä olemiseen. Haastavia tekijöitä meidän kohdalla on aika paljon, mutta ei olla haluttu sen estävän luonnossa olemista.
Mikä siellä luonnossa olemisessa on sitten haastavaa?
Meillä apuvälineenä on pyörätuoli, jolla luonnollisesti pääsee hieman hankalanpuoleisesti ainakaan metsään tarpomaan. Renkaat on pienet edessä eikä pyörätuoli oikein kulje millään sellaisella kelillä tai maastossa, jossa on tasaisesta tiestä poikkeavaa. Talvella pyörätuoliin on mahdollisuus saada sukset eteen, mutta nekin tarvitaan erikseen hankittavana apuvälineenä (apuvälinekeskuksesta tai itse ostaen). Kasper ei kävele ollenkaan itse, ei myöskään seiso tukea vasten oikeastaan muutamia sekunteja pidempään, istuminen onnistuu sammakkoasennossa tai jalat ristissä tuetusti. Me ollaan saatu meille käyttöön myös apuvälinerinkka, jossa miniä pystyy kantamaan, mutta oma selkäni ei tällä hetkellä pysty siihen. Kasper on kuitenkin saanut painoa ja pituutta lisää (kiitos kasvuhormonihoidon) ja omaa selkää rinkka rasittaa vaikka sen saa hyvin sidottua kiinni. Kasper on myös todella vaikeasti aistiherkkä, tosin on oppinut rakastamaan esimerkiksi käpyjen tai kivien tiputtelua maahan. Kaikki uudet äänet ovat monesti aluksi pelottavia, mutta muotoutuvat ihaniksi, hauskoiksi ja jopa hulvattomiksi! Aistiherkkyyden lisäksi meillä ehkä isoin ongelmaa aiheuttava asia on se, että Kasper kykenee keskittymään yhteen asiaan vain minimaalisen vähän aikaa - metsäretkellä vaaditaan vähän kärsivällisyyttä ja aikaa, jota kundilla ei oikein vielä ole.
Haastetta aiheuttaa myös erilaiset hoitotoimenpiteet; lääkitykset, ruuan letkutukset, katetroinnit ja pahimmillaan avannehoidot. Meillä on Kasperille pakattu oma hoitotarvikereppu, jossa on pikkumatkalle kaikki tarvittavat tarvikkeet, mutta erilaisten toimenpiteiden suorittaminen, etenkin puhtaana, on hieman haastavaa tuolla luonnossa. Monet asiat kyllä onnistuvat, kun ne pohtii tarpeeksi loppuun jo kotona ja varaa tarvittavia tarvikkeita jo kotopuolesta mukaan.
Viikko sitten viikonloppuna olimme vetämässä Leijonaemojen perhe edellä puuhun-hankkeen ja Maliken yhteistyöviikonloppua Kaarinassa. Viikonlopun teemana oli luontoelämyksiä ja vertaistukea ja Maliken toimintavälineiden ja osaamisen avulla mahdollistettiin myös vaikeavammaisten lasten ja nuorten osallisuus kaikenlaisessa yhteisessä tekemisessä ❤️ Viikonlopun aikana melottiin, syötiin nuotiolla lounasta, käveltiin metsässä toimintavälineiden avulla, ihailtiin eläimiä, paistettiin grillikatoksessa makkaraa, saunottiin, syötiin, sienestettiin ja sadepäivän kunniaksi järjestettiin levyraati! Jokainen osallistui toimintaan oman jaksamisensa ja mahdollisuutensa mukaisesti, mutta tässä viikonlopussa osallisuus ei jäänyt siitä kiinni, etteikö se olisi jotenkin fyysisesti mahdollistettu. Siinä Malike-toiminta tekee mahtavaa työtä, mahdollistaa vammaisten ihmisten osallisuutta toiminnassa.
Meidän kohdalla haastavin paikka oli ehkä melonta - Kasper ei ollut ihan samaa mieltä tästä melomisen riemusta, vaan itki lähes koko melontamatkan. Hän olisi nimittäin halunnut uimaan! Eikä kyennyt nyt mitenkää irtautumaan tästä ajatuksesta.. Onneksi puhelimesta löytyi spotify ja sieltä Kasperille tehty lista lempibiisejä - niiden tahdissa matka sai jatkua. Vähän ennen loppua tuuli kuitenkin otti meistä vallan, eikä päästy mitenkään melomaan määränpäähän. Siinä isompikin lapsista ehti jo vähän hätääntyä. Samalla huomattiin, että minun repusta valui maidot seinämiä pitkin - Kasperin kaikki hoitotarvikkeet olivat siellä ja nyt ilmeisesti Kasperin letkumaidon peitossa kaikki. Siinä kaaoksessa hetken mietin, mihin ihmeeseen sitä on tullut taas sotkeuduttua. Mutta tulta päin on menty aiemminkin, haastattu itseämme ja löydetty sitä kautta tilanteita ja asioita, jotka meidän perhettä on lähentänyt ja antanut meille mielettömiä kokemuksia, sellaisia joihin ei muuten oltaisi edes ryhdytty. Selvisimme rantaan muutaman lisäkoukkauksen turvin ja lopulta tilanteelle uskalsi jo vähän nauraa. Hoitotarvikkeetkin selvisivät osaksi hengissä reppuun levinneestä maidosta, joten tästäkin selvittiin.
Viikonloppu oli aivan ihana, kiitos jokaiselle perheelle että olitte osa sitä. Kiitos jokaiselle, että uskalsitte lähteä haastamaan itseänne. Toivottavasti jokainen sai viikonlopusta ainakin jotain uutta kokemusta, kotiin vietävää 💚
Koko elämä vaikeasti sairaan ja/tai -vammaisen lapsen kanssa on osaksi itsensä haastamista. Epäilemistä ja toisaalta epäilyjen voittamista, pelkäämistä ja pelkojen voittamista. Oppimista elämään asioiden kanssa, ymmärryksen lisääntymistä, luovimista vaikeista tilanteista. Oppimista itsestä ja toisista. Rohkaistumista kokeilla ja iloa siitä, kun jossain onnistutaan. Isoa iloa osallisuudesta, ei pois jättämisestä. Vaikka jokin asia tuntuisi aluksi hyvin vaikealta, on sen saavuttaminen parasta.
Erityisen vaikeaa meidän kohdalla luonnossa olemisessa on ehkä juuri kaikki katetroinnit, lääkkeiden ja letkutusten antamiset. Mistä löytää sopiva paikka esimerkiksi katetroimiselle, miten oma ergonomia toteutuu, muistaako ottaa mukaan kaiken tarpeellisen huomioiden, että paikan päällä ei välttämättä ole roskiksia ja juoksevaa vettä. Lääkkeet on helppo jakaa valmiiksi ruiskuihin ja niihin lisätä vain vesi, mutta tietynlaista seikkailijan asennetta se silti aina vaatii. Luonto ei onneksi sinänsä ole mitenkään likainen paikka, joten katetrointikin viltin ja kronarin päällä jossain sammalmättäällä onnistuu ihan hyvin - jos ei hetkeen mieti omaa ergonomiaa niin paljon. Yleisillä grilli- ja levähdyspaikoilla se taas voi olla hieman haastavampaa, kun paikalla on monesti muitakin kuin oma perhe. Kaksi aikuista on supertärkeää olla samaan aikaan käytettävissä, jotta eri hoitotoimenpiteet onnistuvat mukavasti. Luonnossa ei pitäisi olla kiirettä, joten eri tilanteissa pohtimisellekin on hyvä jättää vähän aikaa - miten selviydymme juuri tästä tilanteesta rauhallisesti ja niin, että kaikille jää kuitenkin hyvä mieli?
Esteettömiä luontokohteita on nykyään enenemissä määrin ja se on upeaa. Me kävimme keväällä katsastamassa Nuuksiossa paikan, joka oli "helppokulkuinen", mutta joka ei todellakaan tarkoittanut esteetöntä (saimme kokeilla, miten pyörätuolin kanssa mennään pitkospuita ja kantojen ja kivien yli.. 😅 On siis hyvä selvittää etukäteen onko paikka todella esteetön ja erityisesti muiden kokemukset ovat arvokkaita! Luontoo.fi sivulta löytyy myös tietoa esteettömistä kohteista, siellä kannattaa vierailla. Retkikohde-haku toimii myös niin, että sieltä voi valita retkikohteen ominaisuudet-kohdasta "esteettömät kohteet" ja oman alueen, jolloin pääsee tarkemmin tutkimaan oman alueen tai haluamansa alueen esteettömiä kohteita. Ja eikun luontoon tutkailemaan, kokeilemaan, innostumaan ja onnistumaan! ❤️ Luonnossa voi harrastaa vaikka valokuvaamista, erilaisten eläimien ja kasvien bongailua, syödä hyviä eväitä tai vaikka pelata luontobingoa! Erilaisia retkiä voi keräillä vaikka tälle ihanalle retkikeräily-paperille, jonka saat tulostettua täältä!
Ihania syksyretkiä kerkeää vielä superhyvin tehdä ennen talven tuloa! 💚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti