On elokuun oikeastaan jo kolmas viikko, toinen täysi viikko ja arki on alkanut palautumaan normaaliksi. Koulu on alkanut tytöllä, hän menikin jo neljännelle luokalle! Kasperin piti aloittaa päiväkodissa taas alkuviikosta ja keskiviikkona oma "yksityiseskariopetus", mutta sairastui maanantaina tilapäishoidosta tullessaan kovaan keuhkopöpöön, joten on jouduttu tämän viikon päiväkotitaival perua ja toivotaan, että maanantaina pääsisi jatkamaan.
Kasperilla on siis varhaiskasvatus myönnetty kotiin, jossa häntä hoitaa omat tutut hoitajat. Päiväkotiin on sovittu kolmesti viikossa kerrat, jolloin Kasper voi sinne mennä jos hän jaksaa ja on hyvässä kunnossa. Hoitaja vielä arvioi minun kanssa aamulla, onko päiväkotiin ok lähteä. Taksit on tilattu valmiiksi ja jos päiväkotiin ei pääse, on oltava huolellisia, että sekä taksit on peruttu, terapiat perutaan tai ne siirretään kotiin ja päiväkotiin ilmoitetaan. Nyt mukaan tulee myös eskari, joka järjestetään opettajan toimesta kerran viikossa 1,5h ajan, joten jatkossa myös hänelle tulee muistaa ilmoittaa. Tein nyt hoitajille sellaisen muistilapunkin, jossa kaikki tärkeät numerot ja tiedot, mitä peruuttaa ja minäkin päivänä.. Tuntuu että itsekään ei oikein aina meinaa muistaa kaikille ilmoittaa, etenkin jos kyse on akuutista peruuntumisesta vaikka osastohoidon vuoksi.
Mies palasi töihin jo heinäkuun lopulla ja aloitti samalla kaksivuorotyön tekemisen, kun on aina aiemmin tehnyt vain normaalia päivävuoroa. Siihen on toki totuttelemista ja kohta tulee kuvioihin myös oma työharjoitteluni. Se tosin toteutuu jokapäivä samaan aikaan, joten on helppo sisäistää tähän arjen rytmiin. Onneksi sen vuoksi hoitajakin on aina oikeastaan samaan aikaan täällä, joten lapsille se on helppo ymmärtää. Isomman kanssa käytetään papunetin kuvia, joiden avulla päiväohjelma avautuu ihan erilaisena ja Kasperille yritetään ennakoida puheella tulevaa, sillä hänen kanssa ei valitettavasti voi kuvia ja päiväjärjestystä käyttää. Myös jonkinlaista esinekommunikointia on Kasperin kanssa ajateltu, mutta se on tyssännyt hankalaan toteutukseen... Kasper onneksi muistaa todella hyvin ja osaa jo ennakoida tuttuja asioita. Hänen arjessaan mikään ei oikeastaan muutu, kun vain se, että äiti on vähemmän aikaa päivästä kotona. Hän rakastaa jokaista hoitajaansa kotona kyllä niin paljon, ettei se varmasti kundia haittaa.
Olen innoissani arjen pyörimisestä! Oma työharjoittelu jännittää, mutta toisaalta on mahtavaa päästä haastamaan omaa oppimista ja osaamista. Eniten ehkä jännitän sitä, miten jaksan töissä pitkiä päiviä ja sen lisäksi myös kotona sen lisäksi, että koko ajan tulee uutta tietoa ja kokemusta, joista osa voi olla rankkojakin juttuja. Sen lisäksi koulussa tulee samaan aikaan uutta tietoa ja taitoa ja pari tenttiäkin taitaa osua samalle jaksolle. Olen kuitenkin positiivisesti odottavainen. Jakso on kuitenkin 6 viikon mittainen, eikä sen pidempi, ja lokakuu on sitten helpompi kaikenlaisien lääkärikäyntien, palaverien ja muiden juttujen siivittämänä. Loppuvuodelle tulee toinen työharjoittelu, mutta sen uskoisin olevan sitten vuorotyötä, jolloin myös päiväsaikaan tapahtuvat jutut on helpompi toteuttaa senkin aikana. Ihana päästä oppimaan uutta ja haastamaan itsensä!
Kotona Kasper on ahkerasti harjoitellut juomista, vaikka vuosiin ei ole pystynyt ottamaan mitään nestettä suun kautta! Näitä vaiheita on tosin tullut aiemminkin, että hetken kiinnostaa vaikka juomisen opettelu, mutta sitten se tyssää johonkin, yleensä yhteen epäonnistumiseen tai johonkin uuteen tautiin, joka uuvuttaa. Nyt kundi on kuitenkin aika sinnikkäästi halunnut juoda ensin nallepullosta (apuvälinepullo, josta lapsen on helpompi juoda), myös pillin avulla normimukista ja nyt uusimpana myös ihan muovimukista. Varovaisesti näyttää positiiviselta ja mahtavaa edistystä, mutta todella hitaasti eteenpäin. Yritin jopa antaa hänelle omaa letkuravitsemusta, jotta voisi osan siitä jatkossa juoda, mutta sille tuli täysstoppi. Sen sijaan mehu on maistunut ja erityisesti limua olisi kiva juoda, kun se taitaa tuntua hiilihappojen vuoksi aika mukavalta. Limu ja mehu tosin eivät hampaille mitään herkkua ole, mutta tässä tapauksessa sekin on vähän kaksipiippuinen juttu, että mikä on pahempi paha. Ihana ystäväni toi meille viimeksi sairaalan päivystykseen kassin täydeltä herkkuja, mm.Cokista ja sitä Kasper olisi juonut mielellään vaikka kuinka paljon, vaikka ilmeet kertoivat, että sen juominen taisi olla hieman mielenkiintoista.
Kasper oli viikonloppuna tilapäishoidossa ja me saimme vähän lomailla ja hengittää. Tuli kyllä todella tarpeeseen, sillä edellisestä kerrasta oli vajaa kuukausi ja ehti sitä jo vähän kaivata pysähtymistä ja rauhoittumista. Päästiin myös luonnonhelmaan grillailemaan, uimaan ja nauttimaan maisemista. Otin omat maalaustarvikkeet mukaan ja oli ihana istua rannalla niin, että kaikki meistä maalasi samaa maisemaa omasta näkökulmastaan.
Ihanaa syksyn odotusta ja tsemppiä jokaiselle arkeen, on se sitten minkälaista tahansa, jokaisen omanlaista 😘 Päivitellään työharkka-arjen kuulumisia ensi viikolla ja muutakin ihanaa (ja uutta) piakkoin luvassa!
Toivottaa: "imuri käteen ja hommiin"-mies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti