Lääkkeet järjestykseen

Kun muuttomme tähän nykyiseen asuntoon oli ajankohtainen nyt keväällä, mietin muutosta myös meidän perheen lääkesysteemiin. Kasperilla menee todella paljon lääkkeitä, ja niiden säilyttäminen ja jakaminen on ollut välillä vähän ongelmallista. Lääkkeitä on paljon eri muotoisia nestemäisistä tabletteihin ja jauheisiin. Aiemmin lääkkeet olivat isossa lääkeboksissa keittiön pöydällä niin, että jokaisella lääkkeenjakoajankohdalla ne jaettiin sieltä ruiskuihin erikseen. Itsestäni kuitenkin tuntui, että lääkkeet olivat jatkuvasti siinä esillä ja keittiöön kaivattiin jotain seesteisyyttä.

Laitoin meidän erityislasten vanhempien yhdistyksen Leijonaemojen facebook-ryhmään kyselyä siitä, miten muut säilyttävät lääkkeitään, erityisesti sellaiset, joilla menee paljon lääkkeitä. Meillä on tällä hetkellä 9-10 lääkkeenantokertaa vuorokaudessa, mutta poikkeustapauksissa niitä voi olla enemmänkin. Osa lääkkeistä menee vain kerran päivässä, mutta esimerkiksi yhtä lääkettä menee joka ruokailulla eli viidesti, ja melkein joka kerralla vähän eri määrä. Lääkkeiden kanssa on oltava todella tarkkana kotona ja tietenkin muuallakin, mutta vaativa lääkelista kyllä ehdottomasti aiheuttaa riskejä siihen, että virheitä voi sattua. Erityisesti sairaalahoidossa, kun yhdelle potilaalle ei voi olla 24/7 aikaa, mutta toki virheitä voi myös sattua kotona tai hoidossa.

Erilaisia ohjeistuksia meillä on ollut pienestä pitäen. Jokaisen laitteen käyttöön ja huoltamiseen (esimerkiksi happirikastin) ja mm.avannehoitoon, katetrointiin ja letkutusten antamiseen. Ohjeistukset ovat tuoneet turvaa sekä minulle, että varmasti myös hoitajille. Ehkä ei ole täällä työt aloittaessa tarvinnut niin useasti jotain kysyä, kun on voinut itse tarkistaa sen myös. Joidenkin laitteiden käyttö vaatii opastamista, jotta se on turvallista. Osan asioista on varmasti oppinut vasta tekemällä sen joitain kertoja, joka on ihan luonnollista. En minäkään ollut hoitanut avannepotilasta ennen kuin oma lapseni sellaisen sai - nyt avanteen koko vaihtoprosessiin menee parhaimmillaan reilusti alle minuutti, kun se on jo jokapäiväistä puuhaa ollut vuosia. Taannoin tein ohjeistuksen myös lääkkeitä varten (päivitetty lääkelista toki löytyy aina) sen takia, että lääkkeet on nykyään valmiiksi jaettu dosetteihin ja hoitajan on voitava tarkistaa dosettien oikeellisuus niin halutessaan. Viime kädessä lääkkeen antamisesta vastuussa on aina se henkilö, joka lääkkeen potilaalle antaa.

Kun kysyin ryhmässä lääkkeiden säilyttämis- ja jakamistapoja, tuli vastauksia monia. Monilla toki lääkkeitä oli paljon vähemmän kun meillä, joten ne tavat eivät ehkä kohdanneet. Muutamista kommenteista sain itse sitten idean ja pakko oli heti seuraavana päivänä päästä kauppaan ostamaan erilaisia rasioita, joita sitten sai testailla. Aiemmin tosiaan keittiössä oli iso boksi, jossa oli jokaista lääkettä avatut pakkaukset ja sieltä sitten laiteltiin lääkkeet joka kerralla erikseen. Nyt sain idean jakaa jokaiselle päivälle lääkkeet erikseen rasioihin, joissa nestemäiset lääkkeet olisi valmiina ruiskuissa, tabletit ja kapselit olisivat doseteissa ja jauheet lääkemukeissa tai omissa pusseissaan. Periaatteessa kaikki päivän lääkkeet löytyivät rasiasta muutamaa lääkettä lukuunottamatta (astmalääkkeet esimerkiksi, joita ei bokseihin saanut ja jossa sama piippu kuitenkin on sen noin kuukauden käytössä). Ruiskuja (ja korkkeja) menee viikossa pelkkiin nestemäisiin lääkkeisiin 59kpl. Niitä toki pestään, vaikka oikeasti olisivat kertakäyttöisiä. Kaikkien lääkkeiden jäljiltä pesua ei voi suorittaa. Muovin määrä on huikea, onneksi meidän taloyhtiöönkin saatiin nyt muovinkeräysastia, jee! 

Ensin tehtiin kokeilu. Hoitajille kerroin, mitä olin kehittänyt ja pyysin heitä koittamaan sitä järjestelyä. Olihan se uutta ja varmasti kesti tottua, mutta ei heiltä ainakaan kovin negatiivista palautetta tullut. Nyt tämä systeemi on ollut meillä pari kuukautta käytössä ja vaikka aina viikon lääkkeiden jakaminen on työlästä ja vie aikaa, mutta loppujenlopuksi järjestely on mielestäni fiksu ja helpottaa työtä, sen lisäksi vähentää varmasti virheiden mahdollisuutta. Lääkkeen antaja kuitenkin aina vielä tarkistaa, että kyseessä on oikeat lääkkeet oikeaan aikaan, ja itse kaksoistarkistan vielä lääkkeet jakamisen jälkeen. Jokaisen päivän lääkeboksissa on vielä sen päivän päivitetty lääkelista (esim.sen takia, että yksi lääke menee vain 3krt/vk) ja sen lisäksi lääkemuutoskortti, jossa on sen päivän lisäykset/muutokset, jos sellaisia on. Tämä osaltaan auttaa vähentämään virheitä, että muutostiedot ovat todella vain yhdessä paikassa ja tiedot ajantasalla.

Vaativan lääkehoidon vuoksi toki itse monesti miettii, miten pienen kroppa kestää kaikkia hoitoja. Onneksi nykyään monia asioita voidaan seurata hyvin tarkkaan ja lääkityksiinkin voidaan tehdä nopealla aikataululla muutoksia. Toisaalta tiedämme, että lapsi ei pärjäisi ilman lääkkeitä, tai ainakin elämänlaatu olisi niin heikkoa, että siinä ei olisi mitään järkeä. Nyt mennään näillä ja toivotaan, että hetki kerrallaan tätä määrää saadaan vähennettyä. Kasvuhormonin myötä ainakin verensokerilääkkeitä saatetaan päästä laskemaan, joten sitä kovasti odotellaan!

Nykyään pyrin hakemaan lääkkeitä apteekista kerralla enemmän sen 3kuukauden välein. Toisinaan tuntuu, että apteekissa ravataan noin viikoittain, kun käytössä on yli 20 lääkettä + kaikki tarvittavat, joita ei ihan päivittäin mene. Osa lääkkeistä on täysin korvattavia (ylempi erityiskorvaus) ja osa alempia erityiskorvattavia tai peruskorvattavia, mutta meillä menee tammikuussa aina lääkekatto 572€ täyteen, jonka jälkeen korvauksen omaavasta lääkkeestä maksetaan aina vain se 2,5€/hakukerta. Ongelmaksi tekee oikeastaan se, että käytössä on myös paljon ei-korvattavia lääkkeitä, joiden hinta on täysin sama on sitten sinä vuonna ostettu 100 tai 5000e arvosta lääkkeitä. Eli hintaan ei vaikuta mikään maksukaton täyttyminen. Tämä on todella kurjaa, sillä osasta valmisteista ei yksinkertaisesti ole vain sellaista muotoa, joka olisi mitenkään korvattava, tai kyseisellä valmisteella ei vain ole korvattavuutta ollenkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi osa erityisravitsemusvalmisteista. Niihinkin toisaalta on saatavissa korvausta vammaispalveluista (joka on ihan oma tarinansa sitten), mutta sen saaminen on myös aika työn takana ja voi kestää kuukausia. Meillä nykyään onneksi ravintovalmisteet ovat korvattavia ja kuuluvat maksukaton piiriin. Ei-korvattaviin lääkkeisiin ei kuitenkaan vammaispalveluistakaan voi saada apua, vaan niitä katetaan sitten omasta pussista tai tarvittaessa esimerkiksi Kelan tai kunnan toimeentulotuesta. Isot ravitsemusliuoslähetykset tilaamme nykyään Yliopiston apteekista, jolloin ne tulevat mukavasti kotiinkuljetuksella!

Olen monesti sanonut, että pitkä ja vaativa lääkelista ei ole syy sille, että lääkevirheitä sattuu paljon. Jokaisella ihmisellä, oli hän sitten lapsi tai aikuinen, on oikeus turvalliseen lääkehoitoon. Meidän tarvitsee jatkuvasti kehittää tietoamme ja taitoamme, jotta voimme tarjota omille lapsillemme ja potilaillemme turvallisen hoidon. Lääkehoito ja sen kehittäminen on hyvin tärkeä aihe, eikä varsinkaan lasten lääkehoidon toteuttamisesta tai kehittämisestä puhuta minusta mitenkään liiallisesti vielä nykypäivänäkään. Lääkehoidon osaaminen ei välttämättä aina ole osaamista sen kanssa, miten lääkkeet annetaan, vaan se voi olla myös paljon muuta.

Muistetaan siis hoitaa turvallisesti, myös lääkkeillä!