Erityinen sisaruus

Olipa kerran pieni karhu, jolla oli monia sairauksia. Hän joutui koko ajan rampata sairaalassa (tää perustuu myös vähän veljeen). Hänestä oli tylsää rampata koko ajan sairaalassa ja välillä häntä pelottikin, mutta onneksi lääkärit olivat kilttejä ja äitikin oli tukena. Hän sai onneksi olla myös kotona, eikä vain sairaalassa. Sitten kun hän vähän kasvoi, sairauksia saatiin hoidettua ja osat paranivat, eikä täytynyt käydä koko aikaa sairaalassa. Nalle tykkäsi siitä kun ei tarvinnut käydä koko aikaa sairaalassa vaikka sairaalassa olikin kivat tädit. Nallella oli myös isosisko ja isosiskokin tykkäsi olla hänen kanssaan kun hän oli kotona. Ei hänkään tykännyt käydä lääkärissä pikkukarhun kanssa, hän suorastaan inhosi sitä. Mutta välillä isosiskokin oli kipeä ja äitikarhu sanoi että tältä samalta veljestä tuntuu kuin sinusta nyt, kyllä äiti huolehtii myös sinusta kun sinä olet kipeä. 

Nyt nalle on taas sairaalassa ja hänellä epäillään olevan epilepsia. Isosiskokin miettii sitä, että kyllä häntäkin harmittaa se, koska veli on hänen paras kaverinsa. Nallelle tehdään tutkimuksia ja sitten tiedetään että hänellä on kaikki hyvin. Tutkimukset eivät satu nallea ja siskonallekin pääsee mukaan seuraamaan tutkimuksia. Siskon mielestä on kivaa päästä tutustumaan sairaalan kaikkiin juttuihin, hoitajatkin sanovat että hänestä tulee varmasti lääkäri isona, koska isosisko käy niin paljon lääkärissä ja tuntee paikat. Nallekarhu pääsee kotiin ja siskokarhun mielestä on taas ihana päästä leikkimään leikkejä hänen kanssaan"

Sisko 8v

Nalle ja muut pehmolelut sairastavat meillä aika paljon. Se on mahtavaa, koska leikin kautta asioiden käsittely on paljon helpompaa. Erityislapsen sisaruus on erityistä sisaruutta. Siihen kuuluu väistämättä paljon enemmän asioita, kuin normaaliin sisaruuteen. Paljon asioita, joita ei normaalisti arjessa ole. Paljon sellaisia pelottaviakin asioita, joita sitten käydään erilaisten leikkien ja tarinoiden kautta läpi. Erityinen sisaruus on aivan liian näkymätöntä.

Onneksi erityinen sisaruus on aihe, jota nykypäivänä on ruvettu tutkimaan ja käsittelemään, sisarukset on opittu ottamaan paremmin huomioon. Meilläkin sairaalassa monissa tilanteissa sisarus on otettu hienosti huomioon, mutta parantamisen varaa löytyy silti edelleen paljon. Sisarus voi käydä läpi hurjia tunneskaaloja pelosta iloon ja onneen, mutta tunnetiloille voi olla monissa tilanteissa aika vähän tilaa. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja suotavia. 

Pidetään erityisistä sisaruksista huolta <3

Asian käsittelemiseen löytyy onneksi nykypäivänä paljon erilaista materiaalia. Yksi todella varteenotettava on Erityinen sisaruus-hanke, jossa yhteistyössä toimii Rinnekoti-säätiön Norio-keskus, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Sylva Ry ja TATU ry. Kun pupusisko sairastui - kirja löytyy linkin takaa täältä. Suosittelen lukemaan, jos ette ole vielä törmänneet ko.teokseen! Myös erityislasten vanhempien yhdistys Leijonaemot on käynnistämässä erityislapsiperheen näkymätön sisarus-hankkeen, siitä lisää lähiaikoina!

"Siskolta karvoja lähti turkista oli letkuja kädessä, rinnassa. Katsoimme laitteita, pelotti ja siskon kone piipitti. Kävi lääkäri ja sairaanhoitaja. – Isälle vain juttelivat. Sisko lääkkeitään yritti nielaista. – Hyi, kuinka ne oksettivat!

Tämä uusi tilanne ahdistaa. Pieni pupu ei liikaa kestä. Kuono outoja hajuja haistaa. Pois äkkiä täytyy päästä."

Tehdään sisaruksenkin ajatukset näkyväksi <3