maanantai 19. helmikuuta 2018

Kikkuratukan alta kuoriutui iso mies

Viikkotolkulla sitä mietin - miten ihmeessä kykenen leikkaamaan kundin hiukset pois. Ne ihanat valloittavat kikkurat, joista on muodostunut niin "Kassun juttu". Ne hiukset, jotka aina suihkun jälkeen painuvat niin pienelle valloittavalle korkkiruuvikiharalle ja likaisena ovat lähes piikkisuorat. Ne ihanat hiukset, joita oli kiva laittaa ponnarille ja joista jotkut väkersivät mitä erilaisempia lettejä. Kuitenkin ne hiukset, jotka lapselle aiheuttivat ahdistusta, olivat tiellä jatkuvasti. Kasper inhosi sitä, kun päänahkaan koskettiin hiusharjalla tai käsin. Kasper on niin vaikeasti aistiyliherkkä, että jo päähän hipaiseminen saa aikaan inhottavan reaktion - älä koske minuun. Monta viikkoa pohdin, mitä ihmettä teen hiusten kanssa - joita oli koko ajan vaikeampi ja vaikeampi leikata - kunnes päätin olla rohkea, hiukset saisivat lähteä.

Postaus on toteutettu yhteistyössä ihanan HiusStudio Nina Style kanssa.


Nehän ovat vain hiuksia

Ystäväni sanoivat, että alta paljastuisi vain iso mies, ei mitään muuta ihmeellistä. Hiukset kasvaisivat jokatapauksessa todella nopeasti takaisin, koska käytössä on yksi sellainen lääke, joka lisää aikalailla karvan kasvua. Se näkyy myös muualla kropassa, esimerkiksi selässä, käsissä ja jaloissa on jo mahtava kerros karvaa. Lääkkeen myötä myös hiuksia on tosiaan alkanut tulla niin paljon lisää, että hiusten hoito on muodostunut jatkuvasti hankalammaksi. Niitä on yritetty uudestaan ja uudestaan tasata ja lyhentää, mutta leikkaustilanne on sekin hyvin epämiellyttävä ja vaatii hieman järjestelyitä ja kiinni pitämistä, joten jatkuva hiusten tasaaminenkaan ei mielestäni ollut vaihtoehto, hiukset ovat kasvaneet joka kerta hyvin pian takaisin. Koska Kasper ei kävele itse, tulee istumista ja makaamista aika paljon vuorokauden aikana, joten voitte kuvitella kuinka sekaisin ja sutussa takana oleva tukka pääsee olemaan ilman jatkuvaa hoitamista ja harjaamista.. Niimpä otin yhteyttä meidän luottokampaajaan Ninaan, ja hän suostui blogiyhteistyön tiimoilta tulemaan meille kotiin leikkaamaan kundin hiukset - näin saisimme Kasperille mahdollisimman luonnollisen, turvallisen ja hyvän ympäristön ja mahdollisuuden olla hiustenleikkauksen aikana omassa suihkutuolissaan.  Olemme aiemmin olleet Ninan luona leikattavana kampaamossa, ensimmäisen kerran Kasper vahingossa nukkui koko käynnin ajan, mutta toisen kerran voin sanoa, että nukkumisesta ei ollut tietoakaan...

Kun kaikki järjestelyt saatiin tehtyä, tuli Nina tavaroidensa kanssa meille viime viikolla ja valmistelimme täällä tukanleikkuupaikaksi kylpyhuoneen, jossa Kasper saisi istua omassa suihkutuolissaan. Kuten arvata saattaa, hieman äitiä kirpaisi kun ensimmäinen hiustupsu leikattiin irti - eikä Kasperkaan kovin siitä tilanteesta tykännyt. Olimme kuitenkin tehneet tilanteesta parhaan mahdollisen ajattelemalla mahdollisimman paljon erilaisia asioita ympäristössä, joten loppu oli vähän sellaista "pakollista pahaa". Se tukanleikkuukonekin oli siihen asti ihan kiva ja hauska, kunnes se osui omaan päänahkaan. Musiikkia soitettiin tabletilta ja puhelimesta, laulettiin ja leikittiin, tätikin kävi viihdyttämässä... Tämä kuvasato ehkä kertoo muutamalla sanalla projektista.






Erityislasten kanssa tulee monia sellaisia ihan arkisiakin tilanteita, joissa joutuu käyttämään paljon aikaa ja energiaa, jotta ne sujuvat edes jotenkin inhimillisesti. Luojan kiitos hiustenleikkuu ei kuulu viikottaisiin toimenpiteisiin, koska eihän tämä nyt kenenkään mielestä kovin mukava operaatio ole (tosin äiti voisi kyllä viikoittain istua kampaajan käsittelyssä..) Erityistarpeinen lapsi (eikä välttämättä aikuinenkaan) ei välttämättä ymmärrä miksi johonkin tiettyyn tilanteeseen joutuu, kun ei aina välttämättä ihan normaali tervekään lapsi ymmärrä tilanteen tarpeellisuutta. Arjessa tulee paljon sellaisia asioita, joihin kehitysvammaisuus ja varsinkin vaikea aistiyliherkkyys /-aliherkkyys vaikuttaa, ja ne huomaa oikeastaan vasta kokemalla ne tilanteet. Suosittelen kysymään kampaajalta kotikäyntimahdollisuutta, jos haluaa mahdollistaa lapselle mahdollisimman turvallisen ja helpon ympäristön. Monet kampaajat osaavat todella hienosti käsitellä erityislapsia, antavat aikaa ja etenevät lapsen tahdissa, jotta tilanteesta jäisi mahdollisimman miellyttävä kokemus. Superhienoa, jokaisella tällaiselle kampaajalle peukku!

Vaikka Kasper ei ymmärrä ympäröivän maailman menosta paljoakaan, ymmärtää hän paljon omasta elämästään; niistä asioista jotka hänelle ovat tärkeitä tai niistä asioista, jotka häntä kohtaavat usein. Nykyään kaikki uusi tilanne, jossa vähänkään on "pakko tehdä jotain" kuten esimerkiksi istua paikallaan tai olla hiljaa, hän mieltää heti sairaalaksi ja sellaiseksi tilanteeksi, jossa pistetään. Kasper alkaa herkästi huutamaan "pistää pistää" ja pyytämään jo valmiiksi "autotarraa", vaikka tilanteessa ei olisi mitään sellaista, joka muistuttaisi sairaalaa. Paitsi se "pakko". Jokin kokemus siitä, että häntä rajoitetaan jotenkin, yleensä liikkumista tai äänenkäyttöä koskien. Jos saisin yhden asian päättää ja muuttaa, muuttaisin sen, että poika ymmärtäisi, että kaikki "pakkotilanteet" eivät satu. Siis jos pitää vaikka pitää pienempää ääntä, ei se automaattisesti tarkoita, että seuraavaksi sattuu. Tai jos tarvitsee istua vaikka kahvilassa sylissä, eikä voi mennä riekkumaan lattialle, ei sekään automaattisesti tarkoita että kohta sattuu ja pistetään. Voi kun voisin vain kertoa sille pienelle miehelle ymmärrettävästi, että maailmassa on myös niin paljon hyvää.

Tukanleikkuusta on kulunut nyt noin viikko ja outoahan se on hieman edelleen. Pitkän kiharaletin alta kuoriutui iso mies - niinhän ne ystävät sanoivat. Päivittäin salaa ehkä vielä ikävöin pitkää tukkaa, jota sai laittaa ponnarille, mutta toisaalta joka kerta huokaisen helpotuksesta, kun hiusten kanssa ei tarvitse itkeä ja tapella. Sitä paitsi onhan Kasper nyt selkeästi pienen ison miehenalun näköinen, eikä aina sekoiteta tyttöön. Isot mahtavat silmät ja silmäripsetkin pääsevät nyt enemmän oikeuksiinsa.

Tärkeintä on, että pienellä miehellä on helpompi olla, äiti kestää kyllä omat kipuilunsa.

Komea mieshän sieltä tuli ;)


Iso kiitos Nina (HiusStudio Nina Style) työstäsi ja ajastasi <3 
Suosittelen olemaan häneen yhteydessä, jos tarvitsette hyväsydämistä, lämminhenkistä ja erityislapsista ymmärtävää parturikampaajaa pk-seudulla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti