maanantai 18. joulukuuta 2017

Luopumisen tuskaa

Voin onnekseni todeta, että meidän muutto on vihdoin ohi. Perjantaina pakattiin yömyöhään kämppä pääosin loppuun ja lauantain ja sunnuntain aikana muutettiin lähes kaikki tavarat. Vaikka vanhaan kämppään jäi aika paljon tavaraa ja roskiin meni sitäkin enemmän, oli mukaan tulevan tavaran määrä aika huima silti. Kyllä sitä vaan kolmihenkiseen perheeseen menee tavaraa ihan järkyttävä määrä.

Muutossa on aina mukava hieman karsia tavaraa pois, sellaista jotai ei käytä. On hyvä sauma uusia vähän huonekaluja tai muuta irtaimistoa. Se on kuitenkin hauskempaa kun sen tekee ihan omasta tahdosta. Tämä tavaroiden pois heittäminen on enemmänkin ollut raastavaa, rakkaiden muistojen ja kokemusten pois heittämistä, ikään kuin luopumista.

Lupasin, että poltan koko hiton konmari-kirjan kun tämä case on ohi.

Nyt on ihan hurjan väsynyt, mutta onnellinen olo. Ystävät ja sukulaiset tekivät ihan mielettömän duunin viikonlopun aikana jeesatessa kukin jossain jutussa ja aamusta iltaan saatiin kyllä tehdäkin. Oma selkäni ei meinannut kestää lopulta edes kävelyä tai pystyssä olemista, mutta senkin kanssa selvisi tahdonvoimalla. Nyt kroppa on rikki, mutta mieli parempi. Empä olisi viikko sitten vielä uskonut, että asumme tänään täällä tavaroidemme kanssa.


Typy tuli eilen kotiin ja kundikin tänään. Itse järjestelin aamupäivästä hyllyjä ja vaatteita fiksummin paikalle kaappeihin ennen apuvälineiden takaisintuloa. Avasin vaatekaappini ja sainkin kunnon yskäkohtauksen joka johti astmakohtaukseen. Huh, aloin epäillä voidaankohan siltikään käyttää pestyjä saunotettuja vaatteitamme, jotka toiveikkaina toimme tänne uuteen asuntoon mukanamme.

Illasta tytön silmät kutisivat kovasti ja hieman turposivatkin ja hän valitteli huonoa oloa. Kundi tuli tilapäishoidosta ja kotivaatteet päälle saatuaan alkoi yhtäkkiä iho reagoimaan punaisilla läiskillä ympäri kehoa. Läiskät levisivät myös kasvoihin. Pistin koko porukan kotona heti suihkuun. Kävin päivällä hakemassa hätäsesti kaikille kerraston vaatetta, jotta saamme puhtaat vaatteet päälle. 

Onneksi suurin osa vaatteistamme ei ole tullut vielä äitini luota pesusta. Pakkaillessani täältä uudesta kodista vanhoja rakkaita vaatteitamme jätesäkkeihin samalla yskien ja raskaasti hengittäen mietin vain, mitä kaikkea meidän kehot on kestänyt siellä vanhassa kämpässä asuessa. Kyyneliltä ei vältytty, kun pakkailin rakkaita lasten vaatteita mustiin karuihin jätesäkkeihin ja iskin kylkiin tarroja; "ulkovaatteet", "käyttövaatteet" ja "rakkaimmat vaatteet + merkkivaatteet - heitetään pois vain pakosta". Olen kovalla työllä keräillyt varsinkin Kasperille vaatteita ja tunnustaudun ehkä merkkivaate"hulluksi", vaikka lapsillamme voi toki olla ihan mitä vain päällä. Silti tuntuu niin pahalta heittää roskiin niitä vaatteita, joiden laatuun on laittanut kiinni paljon rahaa ja tunnetta. Yleensäkin niitä vaatteita, jotka omalla lapsella on ollut päällä.

Ilman terveyttä ei ole materiaa. 
Sillä mennään.
Joulukin tulee pian, vaikkei ihan vielä siltä tunnu.

2 kommenttia:

  1. Piimä ja etikka?

    Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  2. Monia homeiden erittämiä toksiineja ei tuhoa mikään. Esim. sädesienen erittämä valinomysiini lähtee vain polttamalla. Kuulostatte niin pahasti herkistyneiltä, että kannattaa suosiolla heittää pois kaikki huokoinen (tekstiilit, muovi, huonekalut). Muuten oireilu jatkuu ja pahimmassa tapauksessa riesaksenne tulee elämää rajoittava monikemikaaliyliherkkyys. Näin kävi meille, ja lopulta, jo pahemmin sairastuttuamme, jouduimme hävittämään kaiken.

    VastaaPoista