keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Homekoiratarkastus - mitä tapahtui ja mitä nyt?

"Homekoira pääasiallinen tarkoitus on paikallistaa rakenteissa piilevät, aktiivisessa tilassa olevat, ihmisen terveydelle haitalliset home-/sädesienikasvustot. Aktiivisessa tilassa olevalla homeella tarkoitetaan kasvustoa, joka päästää ilmaan vaarallisia toksiineja ja/tai aineenvaihduntakaasuja. Koirat eivät reagoi ulkoilmassa oleviin "normaaleihin" homeisiin, elintarvikehomeisiin eikä lahottajasieniin".

Tämä on blogiyhteistyö Homekoira Team Oy kanssa.

Olemme asuneet tässä asunnossa reilu pari vuotta. Sen ajan olemme oireilleet hyvin voimakkaasti eri tavoin, mutta jotenkin sitä helposti laittaa paljon stressin ja haastavan elämäntilanteen syyksi. Lapset sairastavat muutenkin, ja se kuuluu elämään. Kasperin taustat tietäen ymmärtää kyllä, että hän on herkempi saamaan kaikenlaisia pöpöjä. Kuitenkin jatkuvien infektioiden keskellä kävi itselläkin monesti mielessä homeen mahdollisuus. Jotenkin sitä ei vain siltikään usko, ennenkuin jotain faktaa tuodaan pöytään. Kiitos myös niille lukuisille kommentoijille, jotka jo pitkän aikaa olette silloin tällöin palautelleet tätä ajatusta mieleeni, en ole kuitenkaan aiemmin siihen edes tajunnut tarttua. Meiltä korjattiin vuosi sitten vesivahinko, mutta jotenkin ajattelin kaiken olevan siinä..

Minulla on ollut 2012 iso tulipalo silloisessa omakotitalossamme, joten kukaanhan ei voi kuvitella toista katastrofia tämän kaiken keskelle, 5 vuoden sisään toisistaan?

Nyt on vain sellainen fiilis, että olisimpa tajunnut tämän aiemmin.

Lähestyin Homekoira Team:n Tainaa ja Jounia noin 5 viikkoa sitten sähköpostilla. Kirjoitin heille oireistamme ja tilanteestamme sekä siitä, miten paljon homevaurion mahdollisuudesta on nyt meillä puhuttu ja miten vahvat epäilyt meillä ovat heränneet. Kerroin myös, että taloudellisen tilanteemme vuoksi meidän ei ole mahdollisuutta mitenkään itse kustantaa hometutkimuksia, mutta pyydämme heiltä apua tilanteen selvittämisessä. Onneksemme Homekoira Teamilta tuli vastaus heti seuraavana päivänä ja se sai kyyneleet silmiini! Taina ja Jouni lupasivat lähteä blogiyhteistyöhön kanssani ja tarjota tarkastuksen meille. En saanut tänä yönä unta. Olin niin kiitollinen asiasta, mutta samalla huolissani; nytkö olisi totuuden hetki. MItään ei varmaan löytyisi, mutta mitä sitten jos löytyisikin? Olisiko minulla voimia siihen tilanteeseen juuri nyt?

Mitä muuta olisin voinut?


Tarkastusaika saatiin sovittua piakkoin sellaiseen päivään, kun Homekoira Team on muutenkin pääkaupunkiseudulla ja ajankohta sopi minulle oikein hyvin. Yhteydenpito oli sujuvaa ja ennen käyntiä sain hyvät esitiedot siitä, miten minun piti valmistautua tutkimukseen. Jännitin sitä kovasti, olinko nyt osannut nostaa oikeat tavarat oikeisiin paikkoihin, vaikkei ohjeistuksessa ollutkaan mitään kovin kummallista; lähinnä koko asunnon tuulettamista ja eläinten siirtämisestä, ruuanlaitosta ja elintarvikkeiden paikoista. Toki yritin vielä hieman ajatella sitä, että täällä pääsee hyvin kulkemaan eikä tavarat ole mitenkään levällään. Samalla yritin henkisesti valmistautua kumpaankin mahdolliseen tietoon. Yritin miettiä, mitä tapahtuu, jos asunnosta löytyykin jotain, toisaalta yritin valmistautua siihen, ettei syy ollutkaan tässä. Tutkimusta edeltävänä yönä en järin nukkunut.


Tutkimuspäivän aamuna lähdin kouluun ja yritin hoitaa kouluhommia normaalisti. Päivällä palasin kotiin aloittamaan tuuletusta ja siirtämään loppuja kamppeita pois lattialta. Asunto tuuletettiin ohjeiden mukaan noin 15min ennen Homekoira Teamin tuloa, he olivat hyvin aikataulussa. Mukana oli suloinen koira, jota työnteon ulkopuolella sai rapsutella ja joka olisi ollut kovin aktiivinen seurustelija. Koira oli 8-vuotias englanninspringerspanieli Rambo. Tervetulotoivotuksen ja muutaman sanan vaihdon jälkeen Rambo lähti työtehtäviin tutkimaan asuntoa. Samalla Jouni kertoi minulle heidän yrityksen toimintatavoista, homekoiratutkimuksista yleensäkin ja tämän yrityksen vaikuttavasta 16-vuotisesta historiasta. Yritys kerää jatkuvasti tietoa asiakkailtaan jatkotutkimuksista ja muusta, jotta voi kehittää omaa toimintaansa. Jouni myös kertoi minulle homeista ylipäätään, mitä koira pystyy ilmoittamaan ja miten. 



"Homekoira on on / off – kytkin. Kun se haistaa sille opetettuja hajuja, se näyttää ne aina
yhtä iloisesti, olkoon hajuja paljon tai vähän. Homekoira ei tunne
asumisterveysmääräysten mukaisia ohjearvoja homeiden sallituista määristä.
Usein esim. kattonäytöt koira merkkaa hyvin rajusti, vaikka kasvusto saattaa olla
näytteiden mukaan melko vähäinen. Todennäköisesti yläpohjavauriot ovat usein melko
aktiivisia lähettämään huoneilmaan toksisia itiöitä ja haitallisia aineenvaihduntatuotteita,
koska niiden korjaaminen on auttanut sisäilman laatuun huomattavan paljon.
Jos kohteessa on hyvin märkä, tatteja kasvava vaurio, siitä todennäköisesti ei lähde vielä
toksisia itiöitä eikä haitallisia aineenvaihduntakaasuja. Kasvustot alkavat tuottamaan niitä
vasta, kun alkavat kilpailemaan esim. kosteudesta rajallisissa olosuhteissa. Tämä
aiheuttaa sen, että näitä koirille opetettuja haitallisia aineita esiintyy yleensä märän
kasvuston reunoilla. Eli koira saattaa kiertää näytöllään itse päävaurio kohtaa! Jos vaurio
on iso, kauan kestänyt ja hyvin märkä, kasvuston haitallisia aineita tuottava osa saattaa
olla kaukanakin vaurion aiheuttajasta."
Ote Homekoira Teamin antamasta ohjeistuksesta, jossa on kerrottu tutkimuksesta ja homeista.

Koira sai tehdä tutkimuksen rauhassa, jonka jälkeen koira päästettiin vapaalle ja kävimme Tainan ja Jounin kanssa koko asunnon läpi. Reagointia tuli joka paikasta. Katoista/seinien yläosista, seinistä ja lattioista.. Olin järkyttynyt, ja osasin vain esittää muutamia tarkentavia kysymyksiä, tyyliin "tällaista ei varmasti joka asunnossa tule" ja "tarkoittaako tämä sitä, että meidän kannattaa muuttaa täältä heti pois?". Taina ja Jouni painottivat, etteivät he ole terveysviranomaisia, mutta tutkimustulokset puhuvat puolestaan..



Se sama päivä oli järkytys. Parisen tuntia meni ihan shokissa, varmaan sama iltakin ja ehkä seuraavat päivät. Koska virka-aikaa oli enää pari tuntia samana päivänä jäljellä ja se meni aika lukossa, sai asioita vasta seuraavana päivänä eteenpäin. Jotenkin kuvittelin, että kaikki hoituisi helposti, mutta se taisi olla vain kuvitelmaa. Terveystarkastajan asiakaspalvelussa ilmoitettiin, että siellä on muutamien kuukausien jonot, joten ensisijaisesti kaikki menee isännöitsijän kautta. Hänet vihdoin kiinni saatuani sain kuulla, että tavalla tai toisella tässä menisi aikaa.

Se oli hurjan kuulosta. Tämänhetkinen lasten terveys huomioiden, ei siinä voinut enää mennä niin kauaa. Ihmeteltiin vain, miten tämä nyt niin puskista tuli. Kiinteistöyhtiöstä ihmeteltiin, kun en ollut aiemmin ilmoittanut. Oli vähän paha, kun alle vuorokausi aiemmin sai itsekin tietää. Olihan niitä ennusmerkkejä, mutta kuka oikeasti tajuaisi sitä, mikä oikeasti oli todellisuus. Kun kaikkeen saattoi olla niin monta muutakin syytä. Mutta kun se syy löytyi, tuli monesta asiasta itsestäänselvyys ja sitä enemmän ajattelin, että miksen minä nyt aiemmin tätä tajunnut.

Nyt tutkimuksesta on kulunut reilu 2 viikkoa ja oikeastaan tuntuu, että mikään ei ole edelleenkään edennyt mihinkään. Kaikki tarvittavat osapuolet ovat tietoisia tilanteesta. Asunnossa ei ole vielä tehty minkäänmoisia tarkastuksia ja on varoiteltu monelta suunnalta, että niissä voi mennä kuukausia. Asuntoa on etsitty vähän joka paikasta, mutta niin rajallisten hakukriteerien vuoksi ei asuntoa ole vielä löytynyt. Yksi saattaisi olla vapaana, mutta vuokra ja asunnon muut kulut ovat sen verran suuria, että on vielä pakko laskeskella, onko siihen mitenkään varaa. Toki, lopulta vain terveys merkitsee, ei raha.

Kasper oli vajaa viikon juuri sairaalassa munuaistulehduksen hoidossa, parani siitä onneksi hyvän suonensisäisen antibioottihoidon ja nesteytyksen turvin. Ihanat kaverit, suku ja ystäväni olivat tehneet minulle yllätyksen ja toivat yllärikortit lahjakortin kanssa sairaalaan viikonloppuna, se piristi ihan hurjasti ja loi toivoa, että tästä kyllä selvitään. Myös Brother Christmas koppasi asunnonhakutilanteen ja laittoi lauantaina päivityksen omille facebook-sivuilleen, jonka jälkeen uskalsin taas toivoa ja uskoa.

Maanantaina tyttö sairastui keuhkopöpöön. Eilen aloitin itse työharjoittelun, arkea uhmaten, mutta toivoen mahdollisimman rauhallista jaksoa tähän ennen joulua. Toivon todella, että asunto löytyy mahdollisimman pian ja pääsisimme suunnittelemaan pikaista muuttoa ja tavaroiden pakkaamista. "Turhaa tavaraa"  on jo nyt heitetty roskiin useita jätesäkkejä ja suunniteltu sitä, mitä kaikkea pitää ostaa uutena. Se on ihan hurjan pitkä ja kallis lista :(

Tänään myös Kasper sairastui uudestaan.

Päällimmäisenä on vain huoli, meidän pitää päästä täältä pian pois.

Iso kiitos vielä Homekoira Team, olette kultaa <3

2 kommenttia:

  1. Hurjasti voimia teille! Meidän perhe käy samaa läpi. Itse saan hyvin voimakkaita oireita asunnossamme, pahimmillaan tulee rytmihäiriöitä ja näön sumentumista. Asutaan kaupungin asunnossa, ja heitä ei kiinnosta meidän tilanne. Levittelee vaan käsiään. Ollaan myös terveystarkastajan pitkässä jonossa mukana koska meillä ei ole varaa maksaa muita tutkimuksia.Joten tiedän mitä käyt läpi- täälläkin on lentänyt monta jätesäkillistä tavaraa, vaatetta ja leluja roskiin. Uusi asunto on meilläkin haussa mutta vaikeaa on löytää se..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kurja juttu, oireilut ovat ihan kamalia ja varsinkin kun tietää mistä ne johtuu :( Tässä juuri muutoa tehdessä en voi kun kauhistella tätä roskiin menevän tavaran määrää :/

      Poista