keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Omaishoitajasta omaishoitaja-opiskelijaksi

Muutos. Muutokset vaativat aina valmisteluja ja aikaa. Muutokset, jotka muuttavat niin paljon kaikkea. Muutokset, joihin ei luulisi koskaan olleen valmis. Muutokset, jotka osaltaan pelottavat, pakottavat palaamaan osaksi normaaliin elämään, pois kotoota, pois erityisarjesta, mutta samalla juuri korostavat sitä erityistä arkea, jota joka päivä eletään. Muutokset, jolla arki muuttuu radikaalisti, mutta toisaalta ei paljoakaan.

Opiskelu.

Se on nyt päällimmäisenä mielessä. Menneellä viikolla pääsin vihdoin opiskelemaan. Olen miettinyt asiaa jo vuoden verran, mutten ole oikein osannut sanoa, milloin olisi hyvä aika ja miten käytännössä kaikki sitten toteutuisi. Kävin keväällä pääsykokeissa, mutta pääsin vain varalle, eikä koulusta useista yhteydenotoista huolimatta kuulunut mitään - aika ala-arvoista. Kesällä hain myös päivähoitoa, ja elokuun palaverissa se myönnettiin - päivähoito maksusitoomuksella kotiin. Samassa rytäkässä tajusin, että jos tosissaan haluan opiskelemaan, on asialle varmasti pikimmiten tehtävä jotain. Hain toiseen kouluun ja pääsinkin mutkattomasti tapaamaan opoa ja koulutusvastaavaa, ja samana iltana sain skannattuna hyväksymispaperit. 

Sitä riemua! Tulin valituksi! Minä, pääsisin kääntämään seuraavan sivun elämästäni! Mahtavaa!

Apua. Olinko kuitenkaan valmis?

Eilen kävin sopimassa opintojen aloittamisesta, ja olen enemmän kuin innoissani! Sisältä kuohuu into, palo, halu ja tarve päästä etenemään elämässä. Pääsin mukaan sellaiseen ryhmään, jossa oma perhetilanteeni pystytään huomioimaan ja edetä voi myös oman jaksamisen ja lasten tilanteen mukaan. Aina ei tarvitse kuluttaa koulun penkkiä edistyäkseen, vaan tehtäviä ja opintoja voi suorittaa myös muualla, kuten esimerkiksi sairaalassa omalta koneelta. Etäoppiminen, tehtävät, verkkokurssit ja vastaavat ovat minulle muutenkin todella hyvä tapa tehdä töitä, joten olen iloinen saadessani sellaisen mahdollisuuden. Toki paikan päällä on tärkeä myös olla ja opettajien tuki on tärkeää myös kasvokkain.

Olin niin superiloinen. 

Sitten arki iski vasten kasvoja.

Fysioterapia, psykoterapia, toimintaterapia, allasterapia, puheterapia, ratsastusterapia... Röntgenaika, ortopedin käynti, neurologi.. Pacin heparinisointi, keuhkolääkäri, diabeteslääkäri, käsikirurgi, naistentautien poliklinikka.. Vertaistukiryhmä, järjestö-ja yhdistystyö, ratsastus, kuntosali.. Kasperin kuntoutusarviokäynnit (puhe-, toiminta-, ja fysioterapeutit, lääkäri, suunnitelmakokous), Nellin kuntoutussuunnitelman teko ja terapia-arviokäynnit... Ystävät, sukulaiset, tutut.. Koulun aloitus, uusien opettajien tapaaminen ja alkuunpääsysuunnitelmien tekeminen.. Hoitajavuorojen sopiminen; päivähoito ja vammaispalvelun tuntien osuus. Palaverit, ohjauskäynnit, hoitajakäynnit... LOKAKUULLE???

Väännetään kovasti suunnitelmaa lokakuulle. Kahdeksasta neljään, ei, kolmeen? Riittäisikö kahteen. Jos hoitaja tulisi sittenkin vasta yhdeksältä. Ensimmäiset pari viikkoa ovat varmasti hankalimmat, sitten uskoakseni tasoittuu, kun näkee mitä tuleman pitää. Pitäisikö hoitaja olla paikalla kotona jo aamuhommissa? Jos tähän päivään otetaan näin pitkä hoitopäivä, voiko seuraavana päivänä olla mitään.. Tarvitsisikohan illallekin hoitajaa, kun on toisen lapsen terapia? Voikohan tyttö kulkea omaan terapiaan joskus yksin, jolloin vapautuisi muutama tunti muualle. Kaikki on aina ajateltu tuntien mukaan. Tietty tuntumäärä kuukaudelle, jos tarve olisi enemmän, tulee heti huono omatunto. Nyt tunteja on reilusti, mutta on opeteltava ajattelemaan varhaiskasvatus muuna kuin tuntiperusteisena hoitona, tekee muuten pahaa. Eihän muutkaan päiväkotilasten vanhemmat laske lapsen hoidossaolotunteja? Päätä särkee ja migreenikohtaus kolkuttaa ovelle. Särkylääkkeet eivät meinaa auttaa ja unikin maistuisi, mutta suunnitelma on saatava tänään valmiiksi.

Kasperin jaksamisen ja terveydentilan mukaan hoitaja tulee käymään hänen kanssaan myös päiväkodilla tutustumassa siihen arkeen, mutta tämä uusi päiväkoti aukeaa onneksi vasta marraskuun lopulla. Sitä ennen arjen täällä kotona ei tarvitse liiemmin muuttua. Päivähoidosta tulee tavoitteellisempaa, kuin mitä hoito on nyt, mutta päivähoitokin sisältää niin paljon ajallisesti niitä perushoitotoimenpiteitä, jotta ei se tule sitä arkea niin kovin muuttamaan. Terapiat pyörii normaalin suunnitelman mukaisesti, hoitajat ottavat ehkä hieman enemmän vastuuta terapiaharjoitteiden tekemisestä kuin aiemmin. Kaikki uudetkin hoitajat koulutetaan haptiisien käyttämiseen.

Ajan tallille ja romahdan. Pysäytän auton, itken hetken lohduttomasti; miten tästä voi oikein selvitä? Miksi juuri minun arki on tällainen? Miten voin jaksaa ja ehtiä opiskella, hoitaa kotia ja lapsia, siivota, tehdä ruokaa, harrastaa ja NUKKUA? 

Ja sitten helpottaa. 

Kerään itseni, ja totean, että kaikki muutos vaatii aina voimaa. Muutos vaatii muutoksia niin monissa eri asioissa, ettei sitä käytännön tasolla ymmärrä. Tämä muutos vaatii paljon myös siinä, että osaa jättää liikaa työllistävän turhan työn sivuun. Ehkä kuntosalin aika ei ole nyt. Tämä muutos vaatii myös muutosta itsessäni siitä, etten ajattele vain sitä tuntimäärää, jonka lapsi on vuorokaudessa hoitajan vastuulla. Onhan terveetkin lapset pitkiä päiviä päivähoidossa! Voi, kun osaisi vain päästää irti ja luottaa. Yksinhuoltajana apu on otettava aina ulkopuolelta, eikä esimerkiksi puolisoa voi vastuuttaa hoitamaan lasta edes kauppareissun ajaksi. Muutos tuo mukanaan varmasti paljon positiivista, sosiaalisia kontakteja elämään, "huoletonta opiskelijaelämää", mutta myös miettimistä tukimuotojen ja talouden kanssa, opintojen yhteensovittamista perhetilanteeseen, työharjoittelua.. Kaikkea sellaista, jota odotan innolla, mutta myös vähän kauhulla.

Lokakuussa varmasi sitten nähdään miten kaikki pyörii. Pyörivä kivi ei sammaloidu :)

Kasper ainakin näytti eilen fysioterapiassa, miten kaikki huolet voi heittää menemään, terapiakin menee mukavasti nukkuen - vaikka koko tunnin ajan. Pitäähän sitä joskus käydä nukkumassa muuallakin kuin kotona.

2 kommenttia:

  1. Et voi tietää ellet kokeile ❤ tee se nyt kun paloa on ��

    VastaaPoista
  2. Onnea opiskelupaikasta!Todella hieno juttu!! Kyllä kaikki lähtee sujumaan. Intoa ja iloa opiskeluun! Hyvää syksyä koko perheelle��

    VastaaPoista