Mietteitä, kun muutoksen tuulet puhaltavat

Ensi viikolla meidän arki muuttuu. Huh, jo ensi viikolla! Taisin eilen polikäynnillä jopa vahingossa valehdella, että koulun alkamiseeni on noin 2 viikkoa aikaa tajuamatta, että se alkaa ensi viikolla.

Onpas ollut hommaa. Huh. On ihan erilaista alkaa sopia kaikkia kymmeniä käyntejä niin, että samaan syssyyn voi myös opiskella. Miten paljon meillä oikeasti onkaan käyntejä! Ei sitä oikeastaan ole ennen tajunnut, kun ei ole tarvinnut näin vaikeasti yrittää aikatauluttaa. Miten ihmeessä tässä arjessa muka pystyisi käymään säännöllisesti töissä? Edes lyhennettyä päivää? 

Ei mitenkään!

Ensi kuulle on tällähetkellä sovittu 25 terapiakäyntiä (toiselle 12, toiselle 13), 6 lääkäriä/hoitajakäyntiä (toiselle ortopedi, neurologi, pacin heparinisointi ja kuntoutuslääkäri ja itselleni loput), 3 hoitoneuvottelua/palaveria. Sen lisäksi minun pitäisi aloittaa täysipainoisesti opiskelu. En vielä ole ihan varma, miten ihmeessä tämä yhtälö saadaan sopimaan. Terapiat onneksi toteutetaan pääasiallisesti ilman minun läsnäoloa, mutta silti.. Jokaisessa neuvottelussa ja jokaisessa lääkärikäynnissä minun on kuitenkin oltava mukana, myös osa terapioista on sellaisia, jotka vaativat minun läsnäoloa. Onneksi on viikon syysloma, jonka aikana on mahdollista toteuttaa osa noista käynneistä. Olisi vielä mukava, jos aikaa jäisi joskus harrastamiseen ja ystävien tapaamiseen, mutta sen lopputuleman näkee sitten.

Jännittää. Kasper "aloittaa päivähoidon", eli mikään ei kuitenkaan kotona muutu. Hoidosta kotona tulee vain hieman tavoitteellisempaa ja suunnitelmallisesti hoitajat saavat enemmän kuntoutusvastuuta. Seisomateline esimerkiksi on jäänyt hieman unholaan viimeaikoina, ja säädöt olivatkin ihan persuksilleen kun ne tänään tarkistettiin. Nyt yritämme saada siitä päivittäistä, kerta Kasper pitkästä aikaa tänään jaksoi viihtyä siinä aika kivan aikaa. Myös kommunikaation tukemista eri menetelmillä tulee lisätä päivittäiseen käyttöön unohtamatta venyttelyjä ja kaikkea muuta tärkeää. Onneksi meillä on tulossa yhteinen palaveri koskien tätä päivähoitoa kotona, jossa terapeutit saavat keskustella minun ja hoitajien kanssa yhdessä.

Viime viikolla Kasper on voinut aika huonosti. On ollut kovin levoton ja itkuinen, vaatinut jatkuvaa aikuisen huomiota ja läsnäoloa. Nukkunut aika huonosti ja riekkunut pystyssä yölläkin. Tarvinnut paljon syliä ja tekemistä, keksinyt paljon uutta ilkikurista jekkumeininkiä. Kasperille aloitettiin viimeviikolla uuteen virtsatieinfektio-bakteeriin aika tuju antibioottihoito, johon on reagoinut allergisesti jonkin verran. Onneksi allergialääkkeellä ja kortisonivoiteella oireet ovat pysyneet sen verran aisoissa, että antibioottia ei ole tarvinnut vaihtaa. Ja onneksi kuuri ei enää kestä montaa päivää! Toivottavasti sen loppuminen helpottaisi myös levottomuutta ja itkuisuutta.

rasvanaama <3

Tällä viikolla olisi edessä vielä muutamia terapioita ja lonkkien röntgen, josta viikon päästä olisi sitten ortopedin aika. Endokrinologin kanssa olemme miettineet myös ravitsemusasioita, ja niihin on varmasti tulossa tässä lähipäivinä, viimeistään lähiviikkoina päivitystä. Onkin tervetullut päivitys, kun aika pitkään on menty samalla kaavalla. Kasper on vihdoin kirinyt painoa ja pituutta kiinni, joten ruokavalion muutos on nyt varmasti ihan hyvä tässä kohtaan. Uusia tuulia toki senkin osalta.

näin minä nousen ylemmäs! ja naurattaa niin paljon kun on kivaa!

Mitähän muuta.. Huh, aikamoista siis. Eilen pääsin pitkästä aikaa metsään nollaamaan päätä ja olikin yllätys, miten oma salainen sienipaikkani oli aivan pullollaan sieniä! Niitä sain kannettua kotiin sellaiset 40 litraa, enemepää ei mahtunut mukaan. Taidan ottaa tällä viikolla kaverin matkaan, jotta saadaan tuotua metsän tarjoamia herkkuja enemmän. Hirvikärpäsetkään ei kiusanneet tällä reissulla, joka oli ihan positiivinen yllätys! Tätä niin kaipasin. Ihanaa onnistumisen tunnetta ja vapautta kulkea luonossa ja kuulostella metsän elämää.

Kyllä se aikamoisesta terapiasta menee itsellekin.